30. lokakuuta 2007

Nuorna Vista väännettävä.









Olen nyt pari viikkoa touhunnut Microsoft Vistan parissa, jahka sellainen tuli pakosta kotikoneen mukana.

Apple -jumaluuden keskellä elo Windows -koneella on toki äärisäälittävää. Olet kuin Waterloon ruohomatoilla, kun näet että toiseksi viimeinen rivi miehiä kaatuu, ja lasket hiljaa omaa vuoroasi. Silti hankin vielä kerran PC:n kotiin - vanhasta tottumuksesta ehkä. Annoin siis herroille Gates & Ballmer (kuvassa) mahdollisuuden: Näyttäkää sille nuorelle MS-DOSilta haisevalle poolopaidalle ettei tehnyt virhettä nuorna miehenä. Näyttäkää itsellenne kuinka Seattle vielä kerran nousee kanveesista.

Eivät näyttäneet ei. Ensiasennuksen jälkeen aloitusvalikko aukeni, jos mahdollista, vielä sekavampana kuin XP:n oma, mikä on jo lähes käyttöliittymällinen mahdottomuus. No sen vielä kuittaa, jahka säätää (n. 18 minuutin etsimisen jälkeen) Windows Classic – näkymän päälle.

Mutta sitten alkaa käyttö. Ulkonäköön on tullut sellaista sekundamäkkimäistä karkkia, joka lähinnä säälittää. Minkä Apple taitaa, Windows sutii perässä. Mutta sekään ei haittaa. Suurin ongelma ovat Microsoftin omat ohjelmat omassa järjestelmässään!! Aivan täysin munille viety Media Player ja IE eivät toimi sitten piiruakaan Vistassa. Tökkivät, kaatuvat jne. No eihän nykyään hirveästi liikkuvia kuvia koneella katsella ja netissä pyöritä. Onneksi on Firefox, joka toimii moitteetta Vistassakin. Koitan onkia jostain Media Player Classicin, joka XP:ssäkin toimi hyvin.

Itse en enää toviin ole pelannut tietokoneella muuta kuin Eastside Hockey Manageria, mutta uusin kämmi on paljon puhutun DirectX 10:n munilleen veto. Kyseinen rajapinta piti nostaa pelaamisen Vistalla jumaluuden kirsikkaisille huulille, mutta taitaa mennä sinne toiseen huuliosastoon sekin heti kättelyssä.

Ja uudesta Office-paketista ei tarvinnut kun nähdä vilaus niin se riitti. Applekin murtaa käyttöliittymän saloja, niin MS toki haluaa riipiä perässä poistamalla ainoan vähäisen älyn puhkiturvonneesta toimistopaketistaan. Eli Open Office nousee nyt valtaan – se on pläkki.

Ei jumalauta, kuinka tähän on päädytty? On kuin seuraisi Turun johtamista. Tulee mieleen se kuuluisa tositapaus takavuosien futistähden, George Bestin elämästä. Best oli viettänyt jo viidettä päivää makeaa elämää Manchesterilaisessa hotellissa parin kevytkenkäisen typsyn kera, kun aamiaista tuomaan kiiruhtanut nuori hotellin työntekijä (ja ManU fani) saapui ovelle ja koputti. Ovi avattiin, ja hotellipoitsu asteli makuuhuoneen puolelle mansikkavateineen, näki sikakännisen George Bestin ilkosillaan perse pystyssä sängyssä, ja typsyt tanssimassa ummehtuneella kokolattiamatolla. Hätkähtämättä loihe mies sanomaan kuuluisan repliikkinsä: ”Where did it go wrong George?”.

Jari, VIIDAKKORUMPU
"lievän suuruuden alarajoilla"

28. lokakuuta 2007

Sunnuntaikinaa.














Jessus näitä sunnuntaiaamuja – lehti, hyvää kahvia, ei ääntäkään. Sen jälkeen nojatuoli, hyvät kuulokkeet, ja rauhallista, vuosien saatossa hyväksi todettua ääntä. Nainen on voinut tulla aikoinaan merestä, mutta mies on tullut ihan saletisti sunnuntaiaamusta. Juuri kun pallolla alkoi olla kaikki kunnossa, tuli sunnuntaiaamu ja tups! …kalliolla istui alaston mies vailla mitään tekemistä. Sinä aamuna vietettiin maapallomme viimeinen hyvä hetki.

Ai niin, kuulokkeissa oli aamulla mm:

Pearl Jam : Live In Cornice

- hyvä, uusi konserttidokkari myös DVD:nä, mutta eritoten The Who:n A quick one (while he's away) -biisi!!!

O brother where art thou? -soundtrack

- pitää edelleen laatunsa.

K´Naan: The dusty foot philosopher

- uusi Afrikkalaistuttavuus joka hoppaa ja räppää - hyvin.

Hard-Fi: Once upon a time in the west

- mmm...näistä poijjiista saattaa tulla hyvä bändi seuraavallaan...ei huono tämäkään.

Van Morrison -1970-luvun alkukimara

- vanha jäärä natisee puhtaasti ähkyen, kuunnelkaa vaikka mahtava Into the mystic


Jari, VIIDAKKORUMPU
”lievän tekemisen alarajoilla”

23. lokakuuta 2007

Kahta en vaihda - vaihdan yhden.





Seuraa mainos. Ekosähköön heti, sillä tattararaa:

Kun valitset Ekosähkön, käyttämäsi sähkö tuotetaan ympäristön kannalta kestävällä tavalla: uusiutuvilla energialähteillä. Tuotannossa ei käytetä lainkaan fossiilisia polttoaineita, turvetta eikä ydinvoimaa.

Kaikki Ekosähkön tuotantolaitokset edustavat ns. pienenergiatuotantoa.
  • Kuhmon Lämpö Oy:n höyryvoimalaitos*), jonka sähköntuotanto on vuokrattu pitkäaikaisella sopimuksella; polttoaineina metsähake ja sahan puujäte

  • Kainuun Energia Oy:n Ristijärven Pyhännänkoskella sijaitseva pienvesivoimalaitos

  • A. Ahlström Osakeyhtiön Noormarkun Makkarakoskessa sijaitseva pienvesivoimalaitos

  • Kansallistuuli Oy:n tuulivoimala Porin Hilskansaaressa

  • Lumituuli Oy:n tuulivoimala Lumijoella (osakkuussähkön ylittävä osuus tuotannosta)

  • osuudet Tunturituuli Oy:n tuulivoimaloiden tuotannosta

Omatuntoni puhdistui tuntuvan lisän: syysharmauden seasta suihkii nyt auringon kilo, kissani syö kaikkea sille tarjottua ruokaa, Turku on taloudellisesti huimassa vedossa, vakuutusyhtiöt ja pankit termeissään ihanan rehellisiä, Globe Hope maailman johtava vaatebrändi, kotini on linnani ja linna ei ole shampooni.

Hintakaan ei ole este: 5,95snt/kWh.

Jari, VIIDAKKORUMPU
"lievän ekologisuuden ylärajoilla"

14. lokakuuta 2007

Papukaijamerkit jakoon.

Haluan jakaa vuoden...ei, vuosikymmenen papukaijamerkit teoksen Into the Wild kaikille toteutuksille: kirja, soundtrack ja leffa. Järisyttävän hyvää monimediaa.

Jon Krakauerin aihe vetoaa meihin toisen vaihtoehdon etsijöihin. Onko pakko elää se peruskaava? Voiko elää toisen elämän, kun 99,8% elää kuitenkin se peruskaavan? Onko se taloudellisesti mahdollista? Onko itsellä rohkeutta?

Chris McCandlessilla oli rohkeutta elää oikeaa elämäänsä, vaikka se johtikin yksin nääntymiseen Alaskan vuorilla. Lukekaa Jon Krakauer: Into the wild.

Musiikin suhteen pitänee mainita että olen Eddie Vedderin ja Pearl Jamin suuri ystävä, joten Vedderin soolona toteuttaman elokuvan Soundtrackin hyvyys ei yllättänyt. Levy tuntuu juuttuneen Podini repeat -käskyn alle. Society, Guaranteed, Hard Sun, Long Nights - melkein haistaa Chis-pojan taistelun itsensä kanssa. Kuunnelkaa: Eddie Vedder: Into the Wild.

Ja leffa. Olen nähnyt vain trailerin, mutta Sean Penn ei tätä pysty pilaamaan. Odotan kokemusta. Ohessa vielä leffan hyvä blogi.

Jari, VIIDAKKORUMPU
"lievän lähtemisen alarajoilla"

11. lokakuuta 2007

Arvoista.











On mielenkiintoista seurata tätä murrosaikaa missä nyt elämme. Omalla alallamme, eli ns. digimaailmassa kuohuu nyt edessä, sivuilla, yllä ja alla. Monet alan konkarit ovat kyllästyneet jatkuviin budjettinostoihin sekä ylisuurten tavoitteiden perässä juoksemiseen, ja perustaneet omia yrityksiä saman arvomaailman läpikäyneiden kohtalotovereiden kanssa. Monet keiden palveluksesta on lähdetty, liittoutuvat ja verkostoituvat, sen sijaan että palkkaisivat sijaisia tilalle. Sitä Facebookkia on nyt liikkeellä muuallakin kuin verkossa.

Puhutaan liiketoimintojen siirtämisestä verkkoon - uusista keinoista tavoittaa ihmisten rahat teille ja meille, sekä monimedioista ja kohdennetuista viesteistä jne.

Yksi näkökulma tai arvo, mitä itse olen jäänyt kaipailemaan, on pehmeämpi. Kaipaan hyvää palvelua. Oli sen antajana kenkäkauppias, lihamestari tai kirvesmies. Kun sellaiseen törmää vuonna 2007, sen muistaa vuosia. Mm. kirjanpitäjämme kertoi, ettei ensimmäiseen muutamaan kymmeneen vuoteen ole markkinoinut markallakaan. Syy: Ei tarvitse, kun taho kenelle tekee töitä, suosittelee tekijää aina eteenpäin. Viidakkorumpu siis. Hyvä palvelu on aina rehellinen, inhimillinen kohtaaminen kahden tai useamman ihmisen välillä, eli onnistunut sosiaalinen tapahtuma. Tähän tarpeeseen olemme kehittäneet verkkoon vastaavaa paikkaa, jossa palvelua tarvitseva löytäisi vinkin avulla hyvää palvelua tarjoavan. Keskustelupalstat ovat paisuneet niin valtaviksi, että sieltä avun saanti on tosi vaikeaa. Rakennusvaiheessa vielä olevaa paikkaa voi kurkata katsomassa jos etsitte hyvää palvelua tai haluatte kehua sellaista. Osoite on www.vinkkilä.fi.

Loppuvuoden aikana kasvamme vähän. Kasvummekin on kyllä erilaista. Joukkoomme liittyy näillä näkymin neljä henkeä lisää, mutta myös kaksi yritystä. Eli samanhenkiset sitoutuvat yhteen tilaan. Jos me emme ehdi palvella, pidämme huolen että toinen luotettava taho voi sen tehdä. ”Toinen pitää kiinni kun toinen sahaa”.

Jari, VIIDAKKORUMPU
”lievän palvelun ylärajoilla”

10. lokakuuta 2007

e-Vihaiset bitit.











Huh, mikä päivä. Lähti epäonnistumisen poikuus Viidakkorummun pojilta. Klo 12.48 läsähti serverifirmalta tyly meili, jossa kerrottiin kylmästi:

”palvelimellenne xxxx kohdistuu vakava levyjärjestelmän
vaurioituminen. Valitettavasti on epätodennäköistä, että
palvelimella olevaa dataa saadaan palautettua.
Palvelin ei niin ikään nouse enää pystyyn.”

Onneksi olimme ehtineet varustaa kyseisen palvelimen vain yhdellä suurehkolla sivustolla, mutta on siinä silti korjaamista 5-6 päiväksi. Onneksi ko. yritys on niin jalo, että tarjoaa lähes 200 euron arvoista palvelunjatkamista heillä (?!).

En tiedä teistä muista, mutta lauseessa: ”palvelimellenne xxxx kohdistuu vakava levyjärjestelmän vaurioituminen” on jotain hyvin scifiä. Kohdistuu, eli preesens-muoto. Eli tuhannet biljardit pikkubitit siellä par`aikaa mutustavat ja hakkaavat pikkupikku pesäpallomailoillaan meidän viikkojen työtä tuhannen paskaksi. Ja lopuksi vielä tyylikkään lakoninen: "Palvelin ei niin ikään nouse enää pystyyn.” Tätä tylyä kauneutta pitää saada lisää yritysviestintään, sanon ma!

No, pointti on siinä että Radioheadin In Rainbows tuli tänään ladattavaksi. Nyt kun levy on kerran soinut jo väsyneissä korvissa, se kuulostaa juuri siltä kuin nuo kertomani bitit takoisivat tuusan nuuskaksi viikkojen aherrusta. Tosin on fiilis että levy kolisee seuraavan kuukauden kovaa, nimittäin ollaan lähellä parhautta. Menetetyn virtuaalityön saa takaisin työllä, mutta taidetta ei, sen voi vain antaa.

Jari, VIIDAKKORUMPU
”lievän paranoian alarajoilla”

1. lokakuuta 2007

Musiikin uusi aika.

Uusi aika musiikkialalla alkaa viimeistään nyt. Radiohead, jonka kuitenkin luen melko suuren suosion yhtyeeksi, julkaisee uuden levynsä In Rainbows, itse, verkkosivuiltaan.

Idea on superrrrnerokas. Levystä on kaksi julkaisuvaihtoehtoa:

1) megapaketti kovakantisena kirjana, jossa mukana uusi levy, sanat, kuvat + extralevy jossa kahdeksan lisäbiisiä, ja kaiken päälle kaksi 12" vinyylilevyä! Tosin hintakin on hulppeat 40£. Sen jos tilaat saat silti ladata uuden levyn ilmaiseksi jo 10.10. netistä. Megapaketti tulee postin mukana 3.12. mennessä.

2) lataa uusi, 10 biisn levy netistä ja maksa vain "yhteyskulut", sekä lisämaksua sen mukaan mitä itse katsot parhaaksi ;)

Ihan parhautta. Arvatkaas minkä version hankin...

P.S. Kirjoituksen jälkeen yritin sivuille....ei pääsyä. Onkohan poijjaat huomioineet riittävän kaistan tarpeellisuuden ;)

Jari, VIIDAKKORUMPU
"lievän suuruuden alarajoilla"