Onnellinen kuin bhutanilainen.

Pieni ja köyhä 700 000 asukkaan Bhutan näyttää isommille mallia. Kuningas Jigme Singye Wangchuck keksi jo vuonna 1972 lanseerata bruttokansantuotteen sijaan maansa mittariksi brutto-onnellisuusmittarin, Gross National Happiness (GNH). Bhutanilaista päätöksentekoa helpottaa maan Buddhismi-valtaisuus, joka jo itsessään on onnelliseen elämään ohjaavaa, mutta jotain suurempaa moisessa ajatuksessa kyllä on.

Suomella on takanaan monen vuoden talouskasvu, jonka johdosta meillä on sähköisiä makkaraleikkureita, suuria asunto(laino)ja, maastoautoja jotka kulkevat vain asfaltilla, jne., mutta silti tunnemme itsemme tyhjäksi. GNH:ssa otetaan huomioon taloudellisten faktojen lisäksi hyvinvointi ja onnellisuus. Itselleni tosin jäi epäselväksi miten niitä mitataan. Kulkeeko heillä meidän tv-lupatarkastajiin verrattava joukko ovelta ovelle, ja kyselevät perusbhutanilaisilta että: "onko tiukka fiilis?".

No, sitä vaan jää kaipaamaan ns. "hengellisen puolen" arvottamista julkisessa keskustelussa ikuisten tulevaisuus-/teknologia-/kehitysmittareiden sijaan. Yksi sellainen on Happy Planet Index, joka näyttää kansojen onnellisuuden suhteessa luonnonvarojen kulutukseen. Se osoittaa melko hyvin että hyvä elämä ei ole riippuvainen kuluttamisesta, sillä siinä mittarissa Suomi on 178 valtion joukossa häpeällisellä sijalla 123.

Jari, VIIDAKKORUMPU
"lievän onnellisuuden alarajoilla"

Yann Arthus Bertrand.

En viitsi kirjoituksella pilata tätä, kuvat puhukoon puolestaan. Yann Arthus Bertrand on mies, jonka taiteeseen kannattaa tutustua. Nyt Nelosella nähtävä Maa ilmasta -tv-sarja on huikea:

Palkitun valokuvaaja Yann Arthus-Bertrandin kuvat ovat myös Maa ilmasta -dokumenttisarjan taustalla. Ilmastonmuutoslähtökohdista tehdyssä dokumenttisarjassa seurataan ranskalaiskuvaajaa työssään ja samalla nähdään uskomattomattoman kaunista ilmakuvaa maapallostamme. Yann Arthus-Bertrand myös juontaa 16-osaisen sarjan.

Jari, VIIDAKKORUMPU OY
"lievän kuvaamisen alarajoilla"

Laajenna tajuntaasi vuonna 2008.

Kaikki te jotka olette kiinostuneita eri kulttuureista ja musiikista universaalina kielenä, kuunnelkaa kollaboraatio 1 Giant Leapin tutkimusmatka maapalloon, ja katsokaa DVD.

YLE:n erinomainen Teema -kanava näytti tapanina taas närhen (no pun intended Krisu) munat. Sieltä tuli erinomainen ohjelma Making of 1 Giant Leap, joka allekirjoittaneelta meni tekovuonna 2000 osittain ohi. Omistan kyllä levyn "pääteoksen", eli Passion -kappaleen, mutta en tiennyt teoksen laajuutta ennen dokkarin näkemistä.

Lyhyesti kerrottuna 1 Giant Leap (linkissä PDF-tietopaketti) on kahden englantilaisen musiikinharrastajan projekti, jossa eri alojen artistit, taiteilijat, filosofit, ja tavalliset ihmiset ympäri maailman osallistuvat elokuvan ja levyn tekoon. Esim. Passion -kappale on koottu neljän eri mantereen ihmisistä siten, että kappaleessa kuullut maarummut on taltioitu metsässä Ugandassa, Shitar Ravalpindissä Intiassa, laulaja Michael Franti USA:ssa, jne. Ja kaikki livenä!

Pääprojekti ei kuitenkaan ollut levy, vaan DVD, jossa maailmanlaajuisesti käsiteltiin 11 suurta aihetta, kuten yhteinäisyys, raha, seksi, kuolema, usko, jne. DVD on loistava, ja panee taas maailmankuvaa paremmin perspektiiviin. Olen 193cm pieni.

Jari, VIIDAKKORUMPU
"lievän globalisuuden alarajoilla"

Tulli toivottaa hyvää joulua.

Joskus kaikki ei vain onnistu. Yrityksemme joululahjat makaavat edelleen jossakin Helsingin Tullin varastossa. Ne ovat maanneet siellä nyt kuusi päivää, ja kukaan ei löydä niitä.

Tilasin lahjat suuresta Amerikasta, ja siellä ne kulkivat maan länsisiivestä itään, Chicagon O´Haren lentokentälle päivässä. Kentältä ne suihkivat yli Atlantin valtameren päivässä, saapuen Helsinkiin 13.12. aamulla.

Aloitin paketin tiedustelun Tullin Helsingin pisteestä, josta minut ohjattiin Postin asiakaspalveluun, josta minulle kaupattiin Turun Tullipiiriä. Turun Tullista yritin kolme päivää saada puhelimella kiinni ihmistä – ei onnistunut, joten tänään sitten ajoin sinne ja kysyin että: ”päivää vaan, onko teillä puhelinta?”

Ystävällinen virkailija totesi sen olevan, ja totesi samalla koneeltaan pakettimme olevan Helsingissä edelleen. Soitti sinne ja sai vastaukseksi että kiire on kova. Lupasivat soitella jos paketti joskus löytyy varastostaan. Sitä reklamoinnin määrää.

Siinä Tullin aulassa oli suuri iloisten Tulli-ihmisten mainosjuliste, jossa luki suurella: Palveluhalukkuutta. Ne ilmeisesti hakee sitä.

No, sillä aikaa kun odottelemme lahjojanne, tehkää meille kaikille palvelus. Olemme nimittäin hyvän palvelun ristiretkellä, ja keräämme moisia yrityksiä ja ammattilaisia ilmaiseen hyvän palvelun paikkaamme, Vinkkilään. Sieltä löytyy sitten jatkossa teidän kaikkien kehumia yrityksiä kun sellaista palvelua etsitte. Nippailkaa selaimeen www.vinkkila.fi ja ilmoittakaa teistä parhaan palvelun yritys Suomesta. Voitte sitten voittaa vaikkapa sen palvelua palkinnoksi kun aika koittaa.

Tullia en sinne itse nyt laittanut, enkä postia. Silti: Hyvää Joulua kaikille. Äidin porsaita oomme kaikki.

Jari, VIIDAKKORUMPU
”lievän palvelun alarajoilla”

Huumoria.

Ihan hillittömiä ovat 32-vuotiaan tamperelaisjäbän, Santeri Ojalan tekemät uudet äänipohjat näihin kitaravinguttajien egopullisteluihin.

NYT-liite kertoi että Faith No Moren Mike Patton oli jo suunnitellut DVD:n koostamista Santerin tekemistä pätkistä, ja oli jopa saanut niihin vinguttajien luvan, mutta homma kaatui taas levy-yhtiöiden lakimiesarmeijaan.

Ottakaa naurut.

Jari, VIIDAKKORUMPU
"lievän soittamisen alarajoilla"

Smartista, ilmastonmuutoksesta, ja tomaateista.

Helsingin Sanomat on ilahduttavasti koonnut yhteen ilmastonmuutosta koskevat juttunsa. Kannattaa tsekata täältä. Al Goren tuore Nobel-puhe, joka kannattaa yli 20 minuutin kestostaan huolimatta katsoa/ kuunnella kokonaan ja tarkaan, löytyy täältä.

Kyllähän me kaikki olemme tiukasti valmiita pysäyttämään muutoksen. Juhlitaan nyt vaan tämä joulu pois alta, ja käytetään tammi-ale tehokkaasti hyväksi, ni het sen jälkeen torjutaan niimmaa perkeleest kaikkee.

Itsekin vaihdoin jo muodikkaat e-lamput, ja mietin taulu-TV:n valmiustila-ongelmaa. Nimittäin siinä on sellainen saatanallinen vaiva, kun joutuu kyykistymään niiiiin syvään, että saa jatkojohdon katkaisemisen pois päältä. Selkä menee ennen ilmastoa.

Pattereita (en lämmitys, vaan virtasellaisia) olen myös miettinyt. Roskikseenhan ne on heitettävä kun lähin ongelmajäteastia on 4km:n päässä. Olen tosin ratkaissut ongelman niin että käärin ne ensin folioon tai wc-paperiin, silloin ei niitä huomaa siellä perunoiden seassa.

Toinen ongelma on tuo lähiliikkeiden tukeminen. Prismasta kun kahmii viikonlopun eineksiä, niin vierekkäin ovat punaiset sileät tomaatit, ja ruskean täplikkäät tomaatit. Sileät maksavat kolme kertaa vähemmän – missä on siis ongelma? Kätevää muuten kun on kilohinnat euroissa. Näkee aina ostaa halvinta! Eikös Papua Uudessa Guineassa ole kuuma? Päärynöiden on siis syytäkin olla tuotu sieltä.

Entäs liikenne, lempiaiheeni. Smartilla kuljetaan töihin talvet, pyörällä muut ajat. Mistä enää riittää supistettavaa? Auto on runsaan metrin pitkä ja kulkee lasinpesunesteellä. Mukana menee 245kg ihmislihaa (minä ja Suomen mahtavin animaattori-Rani). Bussilla olisi kiva kulkea, mutta niissä kuski kulkee kovempaa kuin auto. Tosin on hyvä että Turun kaupunki on joukkoliikenneongelman kanssa hereillä. Porukka ei käytä busseja tarpeeksi, joten lakkautetaan linjoja lisää ja nostetaan kertalipun hintaa sellainen 50 prosua, niin johon lähtee ongelma lapasesta! Sen jälkeen 200 metrin matka tulevassa kulttuuripääkaupungissa maksaa eläkemummolta lähes saman kuin lentää Bangkokista Balille ilmastokokoukseen.

On niin paljon mitä pitäisi muuttaa ja tehdä, mutta YLE:n ylipäällikköä mukaillen: "se on vaan yks planeetta, so fucking what!"

Jari, VIIDAKKORUMPU
”lievän säästämisen alarajoilla”

SinäMyös.

Musiikinkirjoissani Pearl Jamin ja Led Zeppelinin ohittaa vain yksi yhtye, U2. Yhtye josta joko pidetään paljon tai sitä vihataan tuhansien sydänten pohjasta. Harvat se jättää välinpitämättömäksi. Vihaamista edesauttaa aina suuremmaksi paisuva Bonoviha. Miljonäärirokkarin maailmanparannus ei ole jäänyt huomaamatta, ei apua tarvitsevien eikä siitä tuomitsevien keskuudessa.

Yhtyettä ja maailmanparannusta erittäin tiiviisti yli 25 vuotta seuranneena suurin osa kritiikistä johtuu siitä, ettei edes viitsitä kaivaa pintaa syvemmältä. Ingressitason tietäminen ei mielestäni oikeuta missään asiassa edes sen kommentointiin. Lisäksi kasvaminen suurimmaksi, oli laji mikä tahansa, riittää useimmille velvetjoydivisionbirthdaypartyindiepunktaidemököttäjille vihan aiheeksi. Eppu Normaalikaan ei ole tehnyt mitään hyvää sitten Poliisin pamputtamisen.

Monet jäävät paljosta musiikillisella tasollaan, koska eivät koskaan pääse kuulemaan sitä intohimoa, miten esim. 20-vuotisjuhliaan viettävän Joshua Treen remasteroidulta juhlapainokselta löytyviä zipaleita on taltioitu. Tuon maailman parhaan levyn ulkopuolelle jäi aikanaan sellaisia mestariteoksia, kuten juhlapainoksen b-levyltä löytyvät Luminous Times, Walk to the Water ja Deep in the Heart. Moisista opuksista musiikin tekijät ympäri länsimaiden antaisivat äitinsä kädet ja veljensä levykokoelman.

Nuorena, mutta riittävän kokeneina 25-vuotiaina tuo Dublinin ihmenelikko teki kyllä vuonna 1986 murhaavan hienoa jälkeä. U2:han ei ole ultrataitava soittajaporukka, vaan se on kaveriporukka, joka on työllistänyt satoja ympärillään Dublinin lähiöissä kasvaneita ystäviään. Koko U2 Ltd. – korporaation runko on heidän lapsuuden kavereitaan, joille on annettu mahdollisuus näyttää osaamisensa joko musiikillisella, business tai taidepuolellaan. Siinä paljastus joka kertoo mistä Viidakkorummun ideologian ydinkin on tullut, U2:lta. Tosin me, muutaman hengen pikkutiitiäisenä nyt aiommekin pysyä sellaisena, ellei soittotaitomme yhtäkkiä saa jumaluuden virvoittavaa hipaisua, ja alamme täyttää maailmaa megahivelevin sävelin. Ei sitä tosin tiedä. Krissekin on jo kitaraopettelullaan melko pitkällä ja Pera alkaa varustaa Naantalin kellariaan soittimilla jos toisilla. Pitää silti muistaa että Aulis, vihreä mies -tasolta Where the Streets Have No Nameen on matkaa.

Ohessa vielä pieni henk. koht. lista niille, jotka kuitenkin salaa haluavat kuulla onko U2:sta heille:

Levyt, top-5:

1. Joshua Tree
2. Achtung Baby
3. All That You Can’t Leave Behind
4. Pop
5. The Unforgettable Fire

Irtobiisit, mm.:

1. Stuck In A Moment, You Can’t Get Out Of
2. Running To Stand Still
3. Bad
4. Windows In The Skies
5. I Still Haven’t Found What I’m Looking For
6. Electrical Storm
7. Until The End Of The World
8. One Tree Hill
9. October
10. The Unforgettable Fire

Jari, VIIDAKKORUMPU
"lievän diggauksen alarajoilla"

Mielialaa kohottava "pitkä matka alas".

Kyllä ovat taas ammattilaiset tehneet mahtavaa jälkeä. Eli kyse on DVD-vinkistä Long Way Down. Sarja kertoo Ewan McGregorin ja Charley Boormanin moottoripyöräreissusta Skotlannin pohjoiskärjestä Kapkaupunkiin.

Jollet ole nähnyt poppoon esiteosta Long Way Round, jossa mentiin itäkautta maapallon ympäri, katso se ensin. Long Way Roundin tekijäporukka on siis samaa, mutta nyt mennään Afrikan päästä päähän.

Hienoa katsoa kun ihmiset:
a) voivat toteuttaa omia henkilökohtaisia unelmiaan,
b) näyttävät sen muillekin,
c) tuloksena sydämellä tehtyä sisältöä.

Sateinen itsenäisyyspäivä meni sarjan syövereissä siivillä. Sivutuotteena oppi taas lisää arvokasta tietoa Afrikasta, josta me länsimaalaiset emme tiedä kuin ___ kansanmurhista. Ihmisillä on siis edelleen Afrikasta sama käsitys kuin 1800-luvun tutkimusmatkailijoiden jäljiltä - petoja, villi-ihmisiä ja järjettömyyttä. On siellä näemmä muutakin. Itseäni ainakin on alkanut kiehtoa tuo upea manner entistä enemmän.

Jari, VIIDAKKORUMPU
"lievän afrikkalaisuuden alarajoilla"

Maanantain puolipilvessä.

Just joo. Tulipa sitten luettua IPCC:n ilmastoraportti. Panee kyllä tekemään suurempia muutoksia elämiseen. Esim. rakastamani matkailu pitää miettiä kunnolla uudelleen. Yksi lento Helsingistä Aasian syleilyyn vie minulta saman verran päästöjä mitä omakotitalon öljylämmittäminen vuoden ajan tai 65 000 km:a autolla huristaen. Vain minulta. Eipä paljon sitten auta että maksoin viime lennoistakin luokkaa 45€/hlö. Eli oikea suhde päästökompensointiin olisi satoja euroja lentolipun päälle.

Kyllä lentoyhtiöt pitää nyt viimeistään saada lailla kuriin, ja maksamaan kunnon korvaus päästöistään. Hintahan siirtyy lentohintoihin, mutta jos olet vähääkään Homo Sapiens, matkailet mielummin kalliisti kuin tuhoisasti. Sinä matkailusta pitävä ja lentämistä harrastava, otapa sormi käteesi ja kirjoita selaimeen: http://www.lentomaksu.fi/.

Ihmiskunnalla on seitsemän vuotta aikaa kääntää toimintansa. Tuleva YK:n ilmastokokous Balilla aloittaa parin vuoden neuvottelurupeaman joka on viimeinen mahdollisuutemme löytää siihen keinot. Lisää siitä löydät tästä.

Hyvää työviikkoa ja kevyempää lentämistä!

Jari, VIIDAKKORUMPU
"lievän morkkiksen alarajoilla"

Facebook on uusi "seiskapäivää".

Se tulee luo vaikkei haluaisi.
Siellä käy "säätämässä" vaikkei tarvitse.
Se kertoo asioita millä ei tee mitään.
Se tekee blogit vanhoilliseksi.

Internet on.

Jari, VIIDAKKORUMPU
"lievän olemisen alarajoilla"

Sauli-sedän levy.

Välillä suuruus yllättää ihan kulman takaa. Nyt se teki sen Saul Williamsin uusimman levyn muodossa. Levyä on ollut mukana rustaamassa lähes yhtä suureen osaan nouseva Nine Inch Nails -mies, Trent Reznor. Ja tässä tapauksessa hän käyttää aseitaan juuri oikein.

Saul Williamssiin törmäsin itse joskus elokuvan Slam kautta. Mahtava indiefilkka! Saulhan on ns. spoken word -artisti, joka yhdistää runoutta rappiinsa. Saul näyttelee Slamin pääosan. Eminem saa pissiä nalleensa jos hänen leffaansa (vaikkei sekään huono ollut) verrataan Slamiin.

Mutta herran uusimpaan levyyn The Inevitable Rise and Liberation of Niggy Tardust! -nimeltään. Radioheadhän jakoi levynsä verkosta, ja niin tekee nyt myös Sauli-setä. Eli kaikki musiikin ystävät, kerääntykää yhteen ja ladatkaa parasta mitä juuri nyt on tarjolla. Se yksi paikka on täällä. Voit ladata sen ilmaiseksi, mutta kehotan maksamaan tuon 5 taalaa - se menee suoraan hänelle. Laatu on 192kps Mp3, eli täysin kelpo. Kun ekan biisin: "Black History Month" -klikkaa päälle, se on heti menoa. Ihan saatanan kova levy! Loppukaikujen hävitessä 60 minuutin ja 44 sekunnin jälkeen, voi sanoa saanensa taidetta.

Jari, VIIDAKKORUMPU
"lievän rapin alarajoilla"

Asiaa ei mistään asiasta.

Taas olis vaikka mitä mistä pitäis kirjoittaa, mutta asiakkaistamme KAIKKI haluaa nyt heti KAIKEN. Ja sitten vielä ammuskellaan ihmisiä päälle. Joulu on hevi.

Ohessa kuiteski kuva siitä, mikä meidän miesten on syytä muistaa aina liikenteessä, monta...jne.

Eiku takas keksimään miten meidän kaikkien rahat saisi levitettyä asiakkaiden tuotteisiin mahdollisimman keskitetysti.

Jari, VIIDAKKORUMPU
"lievän kiireen alarajoilla"

Nuorna Vista väännettävä.

Olen nyt pari viikkoa touhunnut Microsoft Vistan parissa, jahka sellainen tuli pakosta kotikoneen mukana.

Apple -jumaluuden keskellä elo Windows -koneella on toki äärisäälittävää. Olet kuin Waterloon ruohomatoilla, kun näet että toiseksi viimeinen rivi miehiä kaatuu, ja lasket hiljaa omaa vuoroasi. Silti hankin vielä kerran PC:n kotiin - vanhasta tottumuksesta ehkä. Annoin siis herroille Gates & Ballmer (kuvassa) mahdollisuuden: Näyttäkää sille nuorelle MS-DOSilta haisevalle poolopaidalle ettei tehnyt virhettä nuorna miehenä. Näyttäkää itsellenne kuinka Seattle vielä kerran nousee kanveesista.

Eivät näyttäneet ei. Ensiasennuksen jälkeen aloitusvalikko aukeni, jos mahdollista, vielä sekavampana kuin XP:n oma, mikä on jo lähes käyttöliittymällinen mahdottomuus. No sen vielä kuittaa, jahka säätää (n. 18 minuutin etsimisen jälkeen) Windows Classic – näkymän päälle.

Mutta sitten alkaa käyttö. Ulkonäköön on tullut sellaista sekundamäkkimäistä karkkia, joka lähinnä säälittää. Minkä Apple taitaa, Windows sutii perässä. Mutta sekään ei haittaa. Suurin ongelma ovat Microsoftin omat ohjelmat omassa järjestelmässään!! Aivan täysin munille viety Media Player ja IE eivät toimi sitten piiruakaan Vistassa. Tökkivät, kaatuvat jne. No eihän nykyään hirveästi liikkuvia kuvia koneella katsella ja netissä pyöritä. Onneksi on Firefox, joka toimii moitteetta Vistassakin. Koitan onkia jostain Media Player Classicin, joka XP:ssäkin toimi hyvin.

Itse en enää toviin ole pelannut tietokoneella muuta kuin Eastside Hockey Manageria, mutta uusin kämmi on paljon puhutun DirectX 10:n munilleen veto. Kyseinen rajapinta piti nostaa pelaamisen Vistalla jumaluuden kirsikkaisille huulille, mutta taitaa mennä sinne toiseen huuliosastoon sekin heti kättelyssä.

Ja uudesta Office-paketista ei tarvinnut kun nähdä vilaus niin se riitti. Applekin murtaa käyttöliittymän saloja, niin MS toki haluaa riipiä perässä poistamalla ainoan vähäisen älyn puhkiturvonneesta toimistopaketistaan. Eli Open Office nousee nyt valtaan – se on pläkki.

Ei jumalauta, kuinka tähän on päädytty? On kuin seuraisi Turun johtamista. Tulee mieleen se kuuluisa tositapaus takavuosien futistähden, George Bestin elämästä. Best oli viettänyt jo viidettä päivää makeaa elämää Manchesterilaisessa hotellissa parin kevytkenkäisen typsyn kera, kun aamiaista tuomaan kiiruhtanut nuori hotellin työntekijä (ja ManU fani) saapui ovelle ja koputti. Ovi avattiin, ja hotellipoitsu asteli makuuhuoneen puolelle mansikkavateineen, näki sikakännisen George Bestin ilkosillaan perse pystyssä sängyssä, ja typsyt tanssimassa ummehtuneella kokolattiamatolla. Hätkähtämättä loihe mies sanomaan kuuluisan repliikkinsä: ”Where did it go wrong George?”.

Jari, VIIDAKKORUMPU
"lievän suuruuden alarajoilla"

Sunnuntaikinaa.

Jessus näitä sunnuntaiaamuja – lehti, hyvää kahvia, ei ääntäkään. Sen jälkeen nojatuoli, hyvät kuulokkeet, ja rauhallista, vuosien saatossa hyväksi todettua ääntä. Nainen on voinut tulla aikoinaan merestä, mutta mies on tullut ihan saletisti sunnuntaiaamusta. Juuri kun pallolla alkoi olla kaikki kunnossa, tuli sunnuntaiaamu ja tups! …kalliolla istui alaston mies vailla mitään tekemistä. Sinä aamuna vietettiin maapallomme viimeinen hyvä hetki.

Ai niin, kuulokkeissa oli aamulla mm:

Pearl Jam : Live In Cornice

- hyvä, uusi konserttidokkari myös DVD:nä, mutta eritoten The Who:n A quick one (while he's away) -biisi!!!

O brother where art thou? -soundtrack

- pitää edelleen laatunsa.

K´Naan: The dusty foot philosopher

- uusi Afrikkalaistuttavuus joka hoppaa ja räppää - hyvin.

Hard-Fi: Once upon a time in the west

- mmm...näistä poijjiista saattaa tulla hyvä bändi seuraavallaan...ei huono tämäkään.

Van Morrison -1970-luvun alkukimara

- vanha jäärä natisee puhtaasti ähkyen, kuunnelkaa vaikka mahtava Into the mystic

Jari, VIIDAKKORUMPU
”lievän tekemisen alarajoilla”

Kahta en vaihda - vaihdan yhden.

Seuraa mainos. Ekosähköön heti, sillä tattararaa:

Kun valitset Ekosähkön, käyttämäsi sähkö tuotetaan ympäristön kannalta kestävällä tavalla: uusiutuvilla energialähteillä. Tuotannossa ei käytetä lainkaan fossiilisia polttoaineita, turvetta eikä ydinvoimaa.

Kaikki Ekosähkön tuotantolaitokset edustavat ns. pienenergiatuotantoa.

• Kuhmon Lämpö Oy:n höyryvoimalaitos*), jonka sähköntuotanto on vuokrattu pitkäaikaisella sopimuksella; polttoaineina metsähake ja sahan puujäte

• Kainuun Energia Oy:n Ristijärven Pyhännänkoskella sijaitseva pienvesivoimalaitos

• A. Ahlström Osakeyhtiön Noormarkun Makkarakoskessa sijaitseva pienvesivoimalaitos

• Kansallistuuli Oy:n tuulivoimala Porin Hilskansaaressa

• Lumituuli Oy:n tuulivoimala Lumijoella (osakkuussähkön ylittävä osuus tuotannosta)

• osuudet Tunturituuli Oy:n tuulivoimaloiden tuotannosta

Omatuntoni puhdistui tuntuvan lisän: syysharmauden seasta suihkii nyt auringon kilo, kissani syö kaikkea sille tarjottua ruokaa, Turku on taloudellisesti huimassa vedossa, vakuutusyhtiöt ja pankit termeissään ihanan rehellisiä, Globe Hope maailman johtava vaatebrändi, kotini on linnani ja linna ei ole shampooni.

Hintakaan ei ole este: 5,95snt/kWh.

Jari, VIIDAKKORUMPU
"lievän ekologisuuden ylärajoilla"

Papukaijamerkit jakoon.

Haluan jakaa vuoden...ei, vuosikymmenen papukaijamerkit teoksen Into the Wild kaikille toteutuksille: kirja, soundtrack ja leffa. Järisyttävän hyvää monimediaa.

Jon Krakauerin aihe vetoaa meihin toisen vaihtoehdon etsijöihin. Onko pakko elää se peruskaava? Voiko elää toisen elämän, kun 99,8% elää kuitenkin se peruskaavan? Onko se taloudellisesti mahdollista? Onko itsellä rohkeutta?

Chris McCandlessilla oli rohkeutta elää oikeaa elämäänsä, vaikka se johtikin yksin nääntymiseen Alaskan vuorilla. Lukekaa Jon Krakauer: Into the wild.

Musiikin suhteen pitänee mainita että olen Eddie Vedderin ja Pearl Jamin suuri ystävä, joten Vedderin soolona toteuttaman elokuvan Soundtrackin hyvyys ei yllättänyt. Levy tuntuu juuttuneen Podini repeat -käskyn alle. Society, Guaranteed, Hard Sun, Long Nights - melkein haistaa Chis-pojan taistelun itsensä kanssa. Kuunnelkaa: Eddie Vedder: Into the Wild.

Ja leffa. Olen nähnyt vain trailerin, mutta Sean Penn ei tätä pysty pilaamaan. Odotan kokemusta. Ohessa vielä leffan hyvä blogi.

Jari, VIIDAKKORUMPU
"lievän lähtemisen alarajoilla"

Arvoista.

On mielenkiintoista seurata tätä murrosaikaa missä nyt elämme. Omalla alallamme, eli ns. digimaailmassa kuohuu nyt edessä, sivuilla, yllä ja alla. Monet alan konkarit ovat kyllästyneet jatkuviin budjettinostoihin sekä ylisuurten tavoitteiden perässä juoksemiseen, ja perustaneet omia yrityksiä saman arvomaailman läpikäyneiden kohtalotovereiden kanssa. Monet keiden palveluksesta on lähdetty, liittoutuvat ja verkostoituvat, sen sijaan että palkkaisivat sijaisia tilalle. Sitä Facebookkia on nyt liikkeellä muuallakin kuin verkossa.

Puhutaan liiketoimintojen siirtämisestä verkkoon - uusista keinoista tavoittaa ihmisten rahat teille ja meille, sekä monimedioista ja kohdennetuista viesteistä jne.

Yksi näkökulma tai arvo, mitä itse olen jäänyt kaipailemaan, on pehmeämpi. Kaipaan hyvää palvelua. Oli sen antajana kenkäkauppias, lihamestari tai kirvesmies. Kun sellaiseen törmää vuonna 2007, sen muistaa vuosia. Mm. kirjanpitäjämme kertoi, ettei ensimmäiseen muutamaan kymmeneen vuoteen ole markkinoinut markallakaan. Syy: Ei tarvitse, kun taho kenelle tekee töitä, suosittelee tekijää aina eteenpäin. Viidakkorumpu siis. Hyvä palvelu on aina rehellinen, inhimillinen kohtaaminen kahden tai useamman ihmisen välillä, eli onnistunut sosiaalinen tapahtuma. Tähän tarpeeseen olemme kehittäneet verkkoon vastaavaa paikkaa, jossa palvelua tarvitseva löytäisi vinkin avulla hyvää palvelua tarjoavan. Keskustelupalstat ovat paisuneet niin valtaviksi, että sieltä avun saanti on tosi vaikeaa. Rakennusvaiheessa vielä olevaa paikkaa voi kurkata katsomassa jos etsitte hyvää palvelua tai haluatte kehua sellaista. Osoite on www.vinkkilä.fi.

Loppuvuoden aikana kasvamme vähän. Kasvummekin on kyllä erilaista. Joukkoomme liittyy näillä näkymin neljä henkeä lisää, mutta myös kaksi yritystä. Eli samanhenkiset sitoutuvat yhteen tilaan. Jos me emme ehdi palvella, pidämme huolen että toinen luotettava taho voi sen tehdä. ”Toinen pitää kiinni kun toinen sahaa”.

Jari, VIIDAKKORUMPU
”lievän palvelun ylärajoilla”

e-Vihaiset bitit.

Huh, mikä päivä. Lähti epäonnistumisen poikuus Viidakkorummun pojilta. Klo 12.48 läsähti serverifirmalta tyly meili, jossa kerrottiin kylmästi:

”palvelimellenne xxxx kohdistuu vakava levyjärjestelmän
vaurioituminen. Valitettavasti on epätodennäköistä, että
palvelimella olevaa dataa saadaan palautettua.
Palvelin ei niin ikään nouse enää pystyyn.”

Onneksi olimme ehtineet varustaa kyseisen palvelimen vain yhdellä suurehkolla sivustolla, mutta on siinä silti korjaamista 5-6 päiväksi. Onneksi ko. yritys on niin jalo, että tarjoaa lähes 200 euron arvoista palvelunjatkamista heillä (?!).

En tiedä teistä muista, mutta lauseessa: ”palvelimellenne xxxx kohdistuu vakava levyjärjestelmän vaurioituminen” on jotain hyvin scifiä. Kohdistuu, eli preesens-muoto. Eli tuhannet biljardit pikkubitit siellä par`aikaa mutustavat ja hakkaavat pikkupikku pesäpallomailoillaan meidän viikkojen työtä tuhannen paskaksi. Ja lopuksi vielä tyylikkään lakoninen: "Palvelin ei niin ikään nouse enää pystyyn.” Tätä tylyä kauneutta pitää saada lisää yritysviestintään, sanon ma!

No, pointti on siinä että Radioheadin In Rainbows tuli tänään ladattavaksi. Nyt kun levy on kerran soinut jo väsyneissä korvissa, se kuulostaa juuri siltä kuin nuo kertomani bitit takoisivat tuusan nuuskaksi viikkojen aherrusta. Tosin on fiilis että levy kolisee seuraavan kuukauden kovaa, nimittäin ollaan lähellä parhautta. Menetetyn virtuaalityön saa takaisin työllä, mutta taidetta ei, sen voi vain antaa.

Jari, VIIDAKKORUMPU
”lievän paranoian alarajoilla”

Musiikin uusi aika.

Uusi aika musiikkialalla alkaa viimeistään nyt. Radiohead, jonka kuitenkin luen melko suuren suosion yhtyeeksi, julkaisee uuden levynsä In Rainbows, itse, verkkosivuiltaan.

Idea on superrrrnerokas. Levystä on kaksi julkaisuvaihtoehtoa:

1) megapaketti kovakantisena kirjana, jossa mukana uusi levy, sanat, kuvat + extralevy jossa kahdeksan lisäbiisiä, ja kaiken päälle kaksi 12" vinyylilevyä! Tosin hintakin on hulppeat 40£. Sen jos tilaat saat silti ladata uuden levyn ilmaiseksi jo 10.10. netistä. Megapaketti tulee postin mukana 3.12. mennessä.

2) lataa uusi, 10 biisn levy netistä ja maksa vain "yhteyskulut", sekä lisämaksua sen mukaan mitä itse katsot parhaaksi ;)

Ihan parhautta. Arvatkaas minkä version hankin...

P.S. Kirjoituksen jälkeen yritin sivuille....ei pääsyä. Onkohan poijjaat huomioineet riittävän kaistan tarpeellisuuden ;)

Jari, VIIDAKKORUMPU
"lievän suuruuden alarajoilla"

Kohti suljettuja verkkoja.

Hei me facebookkien, linkedinnien ja myspaceien jäsenet. Kannattaa lukea oheinen, Pinseristä löytyvä varoituksen sana.

Luulen että ko. palvelut ovat jo matkalla sinne mitä tuleman pitää, nimittäin suljettuihin verkkoihin. Miksi ne olisivat vain yrityksille materiaaliensa jakamiseen? Miksei ystäväporukalle, suvulle, yhdistykselle, kerholle? Tai uusille yritysmalleille, joissa monta pientä muodostaa yhden suuren yrityksen?

(jälkipostaus)...jumalauta silti: Facebook alkaa silti, kaikesta huolimatta, vääntää mua mattoon...

Jari, VIIDAKKORUMPU
"lievän suuruuden alarajoilla"