Nautintoja.

Mikään ei vedä vertoja pimeän sunnuntaiaamun Hesarin lukemiselle. Vain minä, kahvikuppi, lehden päällä kierivä Nasu-kissa, 14 sivua Uutisia, 14 sivua Kulttuuria, 14 sivua Sunnuntai-asiaa, 24 sivua Asunto-asiaa ja 34 sivua Talous-asiaa. Siinähän se yhteiskuntamme tärkeysjärjestys on suoraan suhdelukuina.

Jari, VIIDAKKORUMPU

P.S Ja Ollilan Jormalle sanoisin, että hienoa kun nostat ympäristöasiat "uskottavien johtajien huulille", mutta en silti malta olla ajattelematta Al Gorea. Olisitko sinä Suomen Al Gore?

Ehdoton totuus, nro1.

Kiistattomia totuuksia ei ole montaa. Tässä yksi. On aina parempi olla tyylitajuisesti epäammattimainen, kuin tyylittömästi ammattimainen. Hyvää lauantaipäivää.

Jari, VIIDAKKORUMPU

We are what we do

Eli myö ollaa mitä tehhää. Pera paiskasi kirjan luettavaksi: Change the world for a fiver. Olipa helppoa lukea, mutta niiiin vaikeaa täyttää toteen. Opus on värikäs, vähätekstinen ja sympaattinen tapa muistuttaa, ja kertoa itselleen pieniä asioita joita koko ajan tekee väärin. Kun ne tekee oikein säästää pari neliökilometriä metsää, uima-altaallisen vettä/kk:ssa ja aiheuttaa yleistä iloa jne.

Tässä kohtaa on helppo panna päälle Suomiasenne: "Niin, villapaidat päälle, typerä virne nassulle, sandaalit konttiin, kukkia korviin ja runoja laskemaan Samppiksenmäelle - elämä on ihqua". Vois se kai olla. Käykäähän kurkkaamassa: www.wearewhatwedo.org ja päättäkää itse tehdä, tai olla tekemättä.

Jari, VIIDAKKORUMPU

Maailman ensimmäinen mun blogi

Jari sanoi että ei tässä mitään editoida vaan kirjoitetaan mitä mieleen tulee, noin niinkuin vapaasti assosioimalla. Minun täytyy nyt heti tunnustaa, että tämä teksti on kirjoitettu ensin tekstieditorilla.

Wikipedian mukaan blogeja oli 60 miljoonaa viime marraskuussa. Meitä nahka-apinoita on nyt maapallolla noin 6,5 miljardia, joten noin joka sadas kirjoittaa blogia.
Blogi on siis jonkilainen päiväkirja. Sellaista en ole ikänä kirjoittanut, ja tämä jo aiheuttaa valtavia paineita. Mitä jos minulla ei ole mitään sanottavaa ja koko maailma nauraa päin naamaa? Ja jos löydän jotain sanottavaa niin joku on varmasti jossain blogissa sanonut saman paremmin, 60 miljoona on sellainen tilastollinen tosiasia, jota vastaan on aivan turha alkaa mitään.

Joten taidan alkaa kirjoittaa tarinaa, sitä ei kukaan ainakaan sanasta sanaan ole sitten sanonut. Luin juuri viimeisestä Tiede-lehdestä Esko Valtaojan artikkelin “1000 vuotta avaruutta, tähtiin oli luultua pitempi tie”. Sijoitanpa tarinan Valtaojan aikajanalle vuoteen 2234.


nimi: Vaikea matka
osa 1: 18.1.2234: Lähestytään Kuuta ja jarrutetaan lujaa

Viides Omenakauppias Miehisempi laski uutta jarrutusta taas. Hän laski että neljännesgeen lisäyksellä voisi aloittaa jarrutuksen päivää myöhemmin, mutta laskurisolut varoittivat että laivan runko saattaa silloin olla rasitusrajojen partaalla. Viides ei kuitenkaan millään olisi vielä halunnut aloittaa painovoimaa, se sotkisi pelimaailman aistimukset ainakin tasapainon osalta, itse asiassa pelaaminen olisi syytä lopettaa koko jarrutuksen ajaksi. Laivalla ei ollut muita ihmisiä, laiva oli hänen, päätös oli hänen. Ja rahtifirma, jonka omenoita hän kuljetti, olisi vain tyytyväinen tavarantoimituksen nopeutumiseen. Kaikilla olisi siis kivempaa, vain neljännesgeen hinnalla.

Viides antoi laskusolujen hoitaa jarrutustiedot laivalle. Laiva (jonka nimi muuten oli tietenkin Omena V) ja solut valittelivat vielä Viidesin aiheuttamaa rasitusta, mutta eivät kuitenkaan ehdottomasti kieltäneet, joten Viides palasi takaisin peliin. Päivässä tappelus saataisiin hurmeiseen päätökseensä, ja jäisipä aikaa juhlintaankin.

Jatkuu (joskus)...

rani, VIIDAKKORUMPU

Hyvää musiikkia.

Huh, olipas synkkää mietiskelyä viime postissa. Nyt vähän balanssia.

Olen nimittäin ikäni ollut melkomoinen musiikkimies. Hänelle ketä blogiamme lukee, aloitan hyvän musiikin listauksen. Jos saamme toisen lukijan, asiaa pitää miettiä uudelleen (koska makuasioista ei voi kiistellä). Anyway, tässä siis viime aikojen top-listaa iPodista:

1. Clipse - Hell hath no fury
- Hyvän hiphopin edustaja. Rankkaa mutta liikuttavaa miesuhoa.

http://www.clipsemusic.com/

2. Drive By Truckers - A blessing and a curse
- Hienoa southern -kamaa. Jos pidät Neil Youngista, vanhasta Van Morrisonista ja Skynyrdistä, suosittelen tutustumista tähän opukseen. Eritoten Wednesday ja Gravity's gone -vetoihin.

http://www.drivebytruckers.com/discography.html

3. World Circuit presents...
- Ihan ykköstoimintaa. Englantilainen nuorimies päätti kymmenisen vuotta sitten julkaista vanhojen Kuubapartojen svengiä ja onnistui siinä (Buena Vista Social Club). Nyt tähän upeaan 2cd:n pakettiin on koottu esityksiä ympäri maailman. Ei huonoa joukossa.

http://www.worldcircuit.co.uk/#World_Circuit_Presents::World_Circuit_Presents

4. Von Hertzen Brothers - Approach
- Suomipoijaat Intiassa. Tästä nyt valtaosa tietääkin. Jos laulajaveli, Mikko, olisi vielä ihan hitusen parempi, tää olis globaali menestys. Mutta hvetin hyvää näinkin.

http://www.vonhertzenbrothers.com/index_5.php

5. Robert Plant - Mighty Rearranger
- Edellisen esikuva. Mutta miten 60+ rokkihippi osaakin yhdistää triphopin tummuuden, parhaan enkkufolkin, etnokaman ja oman itsensä maukkaammalla lopputulemalla kuin kaikki nuoret mukacoolit yhteensä? Beats me.

http://robertplanthomepage.com/2006planthomepage/albums/mightyrearranger/mightyrearranger.htm

Jari, VIIDAKKORUMPU

Tiukasti kiinni tyhjyydessä

Ajattelin ja pyörittelin tässä Akseli Ensemblen loistavaa Osittain Julkista -sarjaa digiboksini syövereistä katsellen (ja kuunnellen: Pst...tekijät, tehkää sarjasta Podcast!), että jotain on kohta tapahtumassa. Se liittyy väistämättä jo käynnissä olevaan henkisyyden nousuun ja pinnallisuuden laskuun. Ympäristöasiat nousevat taas mediaan, lahjoitukset ja apu kolmanteen maailmaan kasvaa huimasti, politiikka, valta ja päätöksenteko eläköityy paikoilleen jämähtäneenä, jne. Jotain väreilee pintojen alla.

Itse työskentelen nyt turvattomana, keski-ikäistyvänä, nuoressa yrityksessä. Turvattomana en tarkoita pelkkää taloudellista puolta vaan huolta siitä, että yrityksemme, ja me ihmisinä, emme sovi "business-to-business pelikentälle". Ja sitä myötä emme taloudellisesti pärjää.

Olen huomannut että useat törmäykset asiakasyritysten kanssa jäävät ns. naamariasteelle, ja siten eivät syvene ja kehity, vaan kuolevat tehdyn työn jälkeen.

Ei kaikkien kanssa toki voikaan tutustua, mutta tänä kylmänä aikana tuntuu että naamarit ovat entistä tiukemmassa. On pakko näyttää vakuuttavalta työajallaan, ja sitä kautta turvata paikkaansa organisaatioissa - koska muutkin tekee niin. On siis riski näyttää todellisen itsensä työajalla. Silti heistä jotka näyttävät, pidetään eniten.

Tuollainen tekomaailmassa pakkoelo vaan helposti surkastuttaa naamarien takaa löytyvien ihmisten muunkin elämän. Vapaa-aikamme saattaa muuttua hyvin kapeaksi, ja unohdamme mitä on elää ja tuntea ylipäänsä jotakin. Sitten kun saamme "sovittua sähköisiin kalentereihimme aikaa ystäville", nekin tapaamiset uhkaavat jäädä naamariasteelle ja kuihtuvat kuin lumi Naantalista.

Olemme tiukasti kiinni tyhjyydessä. Miten irrota sieltä? Onneksi on vielä ystäviä ja asiakkaita, joiden kanssa ei naamareita tarvita, vaan ihmiset työskentelevät, elävät ja keskustelevat. Nautitaan niistä hetkistä.

...pirun Ensemble. Iskevät ohjelmillaan todella syvään meihin, jotka olemme jo valmiiksi heikkoa maaperää ;) Anteeksi.

Jari, VIIDAKKORUMPU

Kiss some ass, will you

Kyllä: Olen nuoleskelija, mauton, naivi, naismainen, turha ja säälittävä. Sanonpa silti. Meillä on ihan älyttömän mukava asiakas jolle on kiva tehdä töitä. Niitä tehdään kiireessä ja kiroillenkin välillä, mutta silti on mukavaa. Kerrankin. Hyvä FinnLink. Hyvä Marko G. Jatketaan samaan malliin.

Mainostankin vielä: Jos menette Ruotsiin ja ette halua kuunnella kännisiä karaokelaulajia, menkää FinnLinkillä: www.finnlink.fi

Jari, VIIDAKKORUMPU

Lämmintä piisaa

Juu, katsoin Al Goren An Inconvenient Truthin. Oli se kaikkien kehujen arvoinen, ja vaikea kiistää. Totta kai se on osa suurta poliittista peliä ja kampanjaa, mutta siitä kuus. Asiaa on ja se on hyvin faktoin perusteltu.

Kaikki katsomaan heti. Opitaan vähän missä juuri nyt mennään. Tammikuun puolivälin lähestyessä golffaamme ja lenkkeilemme täällä Suomessa kuin vettä vaan - kirjaimellisesti. "Samalla tavalla on ollut keskiajallakin lämpimiä kausia, ei tässä mitään kummallista ole", kertovat kestokyyniset, ja jatkavat samaan vanhaan malliin. Katsotaan kumpi voittaa: ilmastokriisiin uskovat, vai ne toiset. Veikkaanpa että molemmat häviämme.

Mene! http://www.climatecrisis.net/ ja Tee!

Jari, VIIDAKKORUMPU

iPhone

Pakkohan tähän oli tarttua. On kulunut 2 tuntia Applen keynoten katsomisesta, ja tietotekniset webbisaitit jo julkaisevat "Nokiapuolustusjuttuja" solkenaan (Digitoday, Tietoviikko, jne.). Paljonko pullaa pitää toimittajille rahdata, että saisi asiantuntevaa journalismia Suomeen? Minulle jo tuo Nokian kiertoteitä vastaaminen pikkutekijälle kertoo hädästä. Smartphonemarkkinat ovat 100 miljoonan kokoiset, Nokialla on siitä 40 miljoonaa, Apple haluaa siitä 10 miljoonaa. Veikkaan että saa enemmän.

Kyllähän tuo Suomen johtava saapasfirma on niitä kapuloitaan on saanut maailmalle kylvettyä, lähes 900 miljoonaa, ja ei Apple noita lukuja koskaan uhkaa. Kyse onkin insinööriyden häviöstä. 2110i, E73, N95, jne. jne. vs iPhone. Eikö nimikin jo kerro mistä on kyse. Apple vaan teki sen mitä käyttäjät haluavat: viihdettä ja hyötyä helposti. Totta kai omppu on coolkin. Sitä on kiva omistaa, käyttää ja näyttää, vielä. Katsotaan kun se alkaa tunkea itujaan koteihimme: AppleTv, iTunes, IPhone - iPuke....backlash tulee vielä.

Mutta yhtä se ei muuta: 9.1.2007 oli päivä jolloin luovuin PC-toivosta. Aion monen muun ohella ostaa seuraavaksi Macin jossa on PC-messissä. Ei paljon enää Vistat, Zunet ja Nuukiat kiinnostaa. DisConnecting.

P.S. Jobsin eilinen Keynote ajettuna insinöörimodulaarikonvertterin läpi: http://youtube.com/watch?v=W1kxfG57-_4&mode=related&search=

Jari, VIIDAKKORUMPU

Subject: voitsä lähettää sen fläsäportaalin ja videokirjaston asap replynä?

Olen ollut mukana IT-alan kuumissa kiemuroissa kohta vuosikymmenen, ja suurin muutos alalla on ehdottomasti vuoden päivät vallinnut olematon aikataulu kaikissa tuotannoissa.

Kyllä minä sen vielä suodatan, että asiakkaan ostaja ei käytä omaa rahaansa vaan edustamansa yrityksen, mutta se, että ei suostuta samalla rahalla tekemään parempaa (loppu)tulosta, sitä en sulata.

Verkko-/ multimediatuotannoissa ei ole viimeisen vuoden aikana tullut tehtyä tai edes nähtyä ainoatakaan tuotantoa, jossa olisi se vaadittu briljantti idea, hiottu graafinen ilme, imevä sisältö ja upea toteutus, puhumattakaan after-sales – hoitamisesta.

Ei siis ole vaikeaa ymmärtää miksi jo kohkataan WEB 2.0 – toteutuksista, WOM-markkinoinnista, Google-optimoinneista ja muista ei-suoraan mainonnallisista keinoista. Jokaisessa ko. osa-alueen tuotannoissa on vielä rauha tehdä, ja laskutuksestakaan ei tarvitse kitistä. Mutta annas olla kun yritysten ostovastaavat ja muut SUV-kuskit pääsevät ed. mainituista asioista jyvälle, aletaan taas painaa viikossa omia juutuubi ja frendster–kopioita kaikille ö-luokan brändeille. Sitten kun sivuilla käy 2-16 kävijää kuukaudessa, vaikka sivuston osoitetta onkin rummutettu paikallislehdessä ja ylämäkipyöräilyn kuntakisoissa, kaikki nuo uudet tuulet ammutaan alas turhana hölynpölynä, ja juostaan takaisin kärkimediajohtajien sponsoroimiin golfkisoihin.

Voi ihmiset, kollegat, mainostajat, markkinoijat, ystävät ja kuluttajat. Tehdään kunnon töitä, arvostetaan oman alansa ammattilaisia, annetaan toisillemme työrauha, ja nostetaan sitä kautta ihqsti tuloksia. Jooko?

Jari, VIIDAKKORUMPU
”…anna hyvän kiertää”

P.S. Mahdottoman teemme heti, ihmeiden tekeminen kestää vähän aikaa.

Viraalikampanjoiden hinnoittelu?

Mainonnan/Markkinoinnin kuuma suunta juuri nyt on tietokantapohjaisisten asiakasrekistereiden hyötykäytössä, suusta-suuhun (tai oikeastaan tietokoneelta-tietokoneelle) -markkinoinnissa, sekä ylipäätään ”ihmisten itsensä tilaamassa mainonnassa, joka ei ole mainontaa." Valtaosaa näiden yhdistelmistä voi kutsua viraali-, ambient, puskaradio-, viidakkorumpu- tai xxxmarkkinoinniksi.

Olemme ko. asiakastöissä törmänneet kuitenkin heti kevyeen bitumiseinään: miten ihmisiltä ihmisille -ratkaisujen hinnoittelu toimii? Osa toimii ilman vaikeuksia, mutta osaa on hankala hinnoitella perinteisten mallien mukaan. Ja miksi pitäisikään? Erilaiset ratkaisut hinnoitellaankin eri lailla.

On nimittäin vaikeaa pukea täsmäexelpiirakoiksi jotain vaikeasti mitattavaa.

Ainoa oikea vastaus (ja rehellinen) lienee tulospohjainen, yksilökohtaisiin tavoitteisiin sidottu palkkio. Jos esim. haluat verkkosivuillesi kävijöitä, ja sitä kautta myös asiakkaita, katsotaan tilastoista taaksepäin, asetetaan tavoite, ja hinnoitellaan tavoitteen saavuttaminen.

Jos jäämme 20% tavoitteesta, palkkiostamme vähennetään 20%. Jos taas ylitämme sen 20%:lla, laskutamme +20%:a. Keinoista viis – ne ovat meidän työtämme. Jollekin voi toimia villitkin keinot, jotka eivät ”johtoryhmässä” oikeita kanavia pitkin edes menisi läpi.

Tai jotain…anna hyvän kiertää,

Jari, VIIDAKKORUMPU

Aloitus

Yrittäjä. Ei ikuna lomaa eikä varaa Halloumijuustoon. Mitä mittää, neljä jätkää lähti, osti koneet ja melkein kaikki softat. Nyt ikkunasta aukeaa 750€/kk arvoinen Aurajokimaisema ja kukaan ei soita.

Olo on kuin lähtisi ylittämään jalan Suomenlahtea huhtikuun alussa Led Zeppeliniä lauleskellen. Eli askel on kevyt mutta tarpeeksi raskas.

No, jos omaa isää katsoo, niin kaveri on yrittänyt 35 vuotta ihan hyvin. Viimeksi kun oltiin syömässä, ruokaa riitti ja olut oli kylmää.

Sitä vaan tässä olen pohdiskellut, että miksi jakaminen on kaikille vaikeaa? Onko 2000-luvun ihminen ahne pakosta? Kyllä sitä vähemmällä toimeen tulee. Jos nämä isoimmat aloittaisivat, ja auttaisivat tasaisempaa työllistymistä, varmaan kaikkien yöuniin tulisi lisää pinkkiä.

Ja jumangeggaliste millaisia töitä me kiireessä painamme menemään: yksinhuoltaja ei saa edes säilykepurkkeja auki ilman poraa. Mitä mittää.

Sitä olen kanssa pohdiskellut että olis kiva kun saisi palvelua, kaupoissa ja verkoissa. Kukahan pankeista äkkää ensimmäisenä perustaa pankkiautomaatteja seiniin ja ihmisiä sivukonttoreihin? Ja verkkosivustot...sitä puolta me ajateltiin kehittää. Jos vaikka saisi ihmiset markkinoimaan toinen toisilleen asioita. Ja ihminen, ainakaan turkulainen, ei markkinoi mitään ellei ole tosiaan syytä: “miäti, ku osti kaks jakaria, sai jerrykannun kaupa pääl!”.

Lisää myöhemmin kun on asiaa. Anna hyvän kiertää.

Jari, VIIDAKKORUMPU