Facebook on uusi "seiskapäivää".

Se tulee luo vaikkei haluaisi.
Siellä käy "säätämässä" vaikkei tarvitse.
Se kertoo asioita millä ei tee mitään.
Se tekee blogit vanhoilliseksi.

Internet on.

Jari, VIIDAKKORUMPU
"lievän olemisen alarajoilla"

Sauli-sedän levy.

Välillä suuruus yllättää ihan kulman takaa. Nyt se teki sen Saul Williamsin uusimman levyn muodossa. Levyä on ollut mukana rustaamassa lähes yhtä suureen osaan nouseva Nine Inch Nails -mies, Trent Reznor. Ja tässä tapauksessa hän käyttää aseitaan juuri oikein.

Saul Williamssiin törmäsin itse joskus elokuvan Slam kautta. Mahtava indiefilkka! Saulhan on ns. spoken word -artisti, joka yhdistää runoutta rappiinsa. Saul näyttelee Slamin pääosan. Eminem saa pissiä nalleensa jos hänen leffaansa (vaikkei sekään huono ollut) verrataan Slamiin.

Mutta herran uusimpaan levyyn The Inevitable Rise and Liberation of Niggy Tardust! -nimeltään. Radioheadhän jakoi levynsä verkosta, ja niin tekee nyt myös Sauli-setä. Eli kaikki musiikin ystävät, kerääntykää yhteen ja ladatkaa parasta mitä juuri nyt on tarjolla. Se yksi paikka on täällä. Voit ladata sen ilmaiseksi, mutta kehotan maksamaan tuon 5 taalaa - se menee suoraan hänelle. Laatu on 192kps Mp3, eli täysin kelpo. Kun ekan biisin: "Black History Month" -klikkaa päälle, se on heti menoa. Ihan saatanan kova levy! Loppukaikujen hävitessä 60 minuutin ja 44 sekunnin jälkeen, voi sanoa saanensa taidetta.

Jari, VIIDAKKORUMPU
"lievän rapin alarajoilla"

Asiaa ei mistään asiasta.

Taas olis vaikka mitä mistä pitäis kirjoittaa, mutta asiakkaistamme KAIKKI haluaa nyt heti KAIKEN. Ja sitten vielä ammuskellaan ihmisiä päälle. Joulu on hevi.

Ohessa kuiteski kuva siitä, mikä meidän miesten on syytä muistaa aina liikenteessä, monta...jne.

Eiku takas keksimään miten meidän kaikkien rahat saisi levitettyä asiakkaiden tuotteisiin mahdollisimman keskitetysti.

Jari, VIIDAKKORUMPU
"lievän kiireen alarajoilla"

Nuorna Vista väännettävä.

Olen nyt pari viikkoa touhunnut Microsoft Vistan parissa, jahka sellainen tuli pakosta kotikoneen mukana.

Apple -jumaluuden keskellä elo Windows -koneella on toki äärisäälittävää. Olet kuin Waterloon ruohomatoilla, kun näet että toiseksi viimeinen rivi miehiä kaatuu, ja lasket hiljaa omaa vuoroasi. Silti hankin vielä kerran PC:n kotiin - vanhasta tottumuksesta ehkä. Annoin siis herroille Gates & Ballmer (kuvassa) mahdollisuuden: Näyttäkää sille nuorelle MS-DOSilta haisevalle poolopaidalle ettei tehnyt virhettä nuorna miehenä. Näyttäkää itsellenne kuinka Seattle vielä kerran nousee kanveesista.

Eivät näyttäneet ei. Ensiasennuksen jälkeen aloitusvalikko aukeni, jos mahdollista, vielä sekavampana kuin XP:n oma, mikä on jo lähes käyttöliittymällinen mahdottomuus. No sen vielä kuittaa, jahka säätää (n. 18 minuutin etsimisen jälkeen) Windows Classic – näkymän päälle.

Mutta sitten alkaa käyttö. Ulkonäköön on tullut sellaista sekundamäkkimäistä karkkia, joka lähinnä säälittää. Minkä Apple taitaa, Windows sutii perässä. Mutta sekään ei haittaa. Suurin ongelma ovat Microsoftin omat ohjelmat omassa järjestelmässään!! Aivan täysin munille viety Media Player ja IE eivät toimi sitten piiruakaan Vistassa. Tökkivät, kaatuvat jne. No eihän nykyään hirveästi liikkuvia kuvia koneella katsella ja netissä pyöritä. Onneksi on Firefox, joka toimii moitteetta Vistassakin. Koitan onkia jostain Media Player Classicin, joka XP:ssäkin toimi hyvin.

Itse en enää toviin ole pelannut tietokoneella muuta kuin Eastside Hockey Manageria, mutta uusin kämmi on paljon puhutun DirectX 10:n munilleen veto. Kyseinen rajapinta piti nostaa pelaamisen Vistalla jumaluuden kirsikkaisille huulille, mutta taitaa mennä sinne toiseen huuliosastoon sekin heti kättelyssä.

Ja uudesta Office-paketista ei tarvinnut kun nähdä vilaus niin se riitti. Applekin murtaa käyttöliittymän saloja, niin MS toki haluaa riipiä perässä poistamalla ainoan vähäisen älyn puhkiturvonneesta toimistopaketistaan. Eli Open Office nousee nyt valtaan – se on pläkki.

Ei jumalauta, kuinka tähän on päädytty? On kuin seuraisi Turun johtamista. Tulee mieleen se kuuluisa tositapaus takavuosien futistähden, George Bestin elämästä. Best oli viettänyt jo viidettä päivää makeaa elämää Manchesterilaisessa hotellissa parin kevytkenkäisen typsyn kera, kun aamiaista tuomaan kiiruhtanut nuori hotellin työntekijä (ja ManU fani) saapui ovelle ja koputti. Ovi avattiin, ja hotellipoitsu asteli makuuhuoneen puolelle mansikkavateineen, näki sikakännisen George Bestin ilkosillaan perse pystyssä sängyssä, ja typsyt tanssimassa ummehtuneella kokolattiamatolla. Hätkähtämättä loihe mies sanomaan kuuluisan repliikkinsä: ”Where did it go wrong George?”.

Jari, VIIDAKKORUMPU
"lievän suuruuden alarajoilla"

Sunnuntaikinaa.

Jessus näitä sunnuntaiaamuja – lehti, hyvää kahvia, ei ääntäkään. Sen jälkeen nojatuoli, hyvät kuulokkeet, ja rauhallista, vuosien saatossa hyväksi todettua ääntä. Nainen on voinut tulla aikoinaan merestä, mutta mies on tullut ihan saletisti sunnuntaiaamusta. Juuri kun pallolla alkoi olla kaikki kunnossa, tuli sunnuntaiaamu ja tups! …kalliolla istui alaston mies vailla mitään tekemistä. Sinä aamuna vietettiin maapallomme viimeinen hyvä hetki.

Ai niin, kuulokkeissa oli aamulla mm:

Pearl Jam : Live In Cornice

- hyvä, uusi konserttidokkari myös DVD:nä, mutta eritoten The Who:n A quick one (while he's away) -biisi!!!

O brother where art thou? -soundtrack

- pitää edelleen laatunsa.

K´Naan: The dusty foot philosopher

- uusi Afrikkalaistuttavuus joka hoppaa ja räppää - hyvin.

Hard-Fi: Once upon a time in the west

- mmm...näistä poijjiista saattaa tulla hyvä bändi seuraavallaan...ei huono tämäkään.

Van Morrison -1970-luvun alkukimara

- vanha jäärä natisee puhtaasti ähkyen, kuunnelkaa vaikka mahtava Into the mystic

Jari, VIIDAKKORUMPU
”lievän tekemisen alarajoilla”

Kahta en vaihda - vaihdan yhden.

Seuraa mainos. Ekosähköön heti, sillä tattararaa:

Kun valitset Ekosähkön, käyttämäsi sähkö tuotetaan ympäristön kannalta kestävällä tavalla: uusiutuvilla energialähteillä. Tuotannossa ei käytetä lainkaan fossiilisia polttoaineita, turvetta eikä ydinvoimaa.

Kaikki Ekosähkön tuotantolaitokset edustavat ns. pienenergiatuotantoa.

• Kuhmon Lämpö Oy:n höyryvoimalaitos*), jonka sähköntuotanto on vuokrattu pitkäaikaisella sopimuksella; polttoaineina metsähake ja sahan puujäte

• Kainuun Energia Oy:n Ristijärven Pyhännänkoskella sijaitseva pienvesivoimalaitos

• A. Ahlström Osakeyhtiön Noormarkun Makkarakoskessa sijaitseva pienvesivoimalaitos

• Kansallistuuli Oy:n tuulivoimala Porin Hilskansaaressa

• Lumituuli Oy:n tuulivoimala Lumijoella (osakkuussähkön ylittävä osuus tuotannosta)

• osuudet Tunturituuli Oy:n tuulivoimaloiden tuotannosta

Omatuntoni puhdistui tuntuvan lisän: syysharmauden seasta suihkii nyt auringon kilo, kissani syö kaikkea sille tarjottua ruokaa, Turku on taloudellisesti huimassa vedossa, vakuutusyhtiöt ja pankit termeissään ihanan rehellisiä, Globe Hope maailman johtava vaatebrändi, kotini on linnani ja linna ei ole shampooni.

Hintakaan ei ole este: 5,95snt/kWh.

Jari, VIIDAKKORUMPU
"lievän ekologisuuden ylärajoilla"

Papukaijamerkit jakoon.

Haluan jakaa vuoden...ei, vuosikymmenen papukaijamerkit teoksen Into the Wild kaikille toteutuksille: kirja, soundtrack ja leffa. Järisyttävän hyvää monimediaa.

Jon Krakauerin aihe vetoaa meihin toisen vaihtoehdon etsijöihin. Onko pakko elää se peruskaava? Voiko elää toisen elämän, kun 99,8% elää kuitenkin se peruskaavan? Onko se taloudellisesti mahdollista? Onko itsellä rohkeutta?

Chris McCandlessilla oli rohkeutta elää oikeaa elämäänsä, vaikka se johtikin yksin nääntymiseen Alaskan vuorilla. Lukekaa Jon Krakauer: Into the wild.

Musiikin suhteen pitänee mainita että olen Eddie Vedderin ja Pearl Jamin suuri ystävä, joten Vedderin soolona toteuttaman elokuvan Soundtrackin hyvyys ei yllättänyt. Levy tuntuu juuttuneen Podini repeat -käskyn alle. Society, Guaranteed, Hard Sun, Long Nights - melkein haistaa Chis-pojan taistelun itsensä kanssa. Kuunnelkaa: Eddie Vedder: Into the Wild.

Ja leffa. Olen nähnyt vain trailerin, mutta Sean Penn ei tätä pysty pilaamaan. Odotan kokemusta. Ohessa vielä leffan hyvä blogi.

Jari, VIIDAKKORUMPU
"lievän lähtemisen alarajoilla"

Arvoista.

On mielenkiintoista seurata tätä murrosaikaa missä nyt elämme. Omalla alallamme, eli ns. digimaailmassa kuohuu nyt edessä, sivuilla, yllä ja alla. Monet alan konkarit ovat kyllästyneet jatkuviin budjettinostoihin sekä ylisuurten tavoitteiden perässä juoksemiseen, ja perustaneet omia yrityksiä saman arvomaailman läpikäyneiden kohtalotovereiden kanssa. Monet keiden palveluksesta on lähdetty, liittoutuvat ja verkostoituvat, sen sijaan että palkkaisivat sijaisia tilalle. Sitä Facebookkia on nyt liikkeellä muuallakin kuin verkossa.

Puhutaan liiketoimintojen siirtämisestä verkkoon - uusista keinoista tavoittaa ihmisten rahat teille ja meille, sekä monimedioista ja kohdennetuista viesteistä jne.

Yksi näkökulma tai arvo, mitä itse olen jäänyt kaipailemaan, on pehmeämpi. Kaipaan hyvää palvelua. Oli sen antajana kenkäkauppias, lihamestari tai kirvesmies. Kun sellaiseen törmää vuonna 2007, sen muistaa vuosia. Mm. kirjanpitäjämme kertoi, ettei ensimmäiseen muutamaan kymmeneen vuoteen ole markkinoinut markallakaan. Syy: Ei tarvitse, kun taho kenelle tekee töitä, suosittelee tekijää aina eteenpäin. Viidakkorumpu siis. Hyvä palvelu on aina rehellinen, inhimillinen kohtaaminen kahden tai useamman ihmisen välillä, eli onnistunut sosiaalinen tapahtuma. Tähän tarpeeseen olemme kehittäneet verkkoon vastaavaa paikkaa, jossa palvelua tarvitseva löytäisi vinkin avulla hyvää palvelua tarjoavan. Keskustelupalstat ovat paisuneet niin valtaviksi, että sieltä avun saanti on tosi vaikeaa. Rakennusvaiheessa vielä olevaa paikkaa voi kurkata katsomassa jos etsitte hyvää palvelua tai haluatte kehua sellaista. Osoite on www.vinkkilä.fi.

Loppuvuoden aikana kasvamme vähän. Kasvummekin on kyllä erilaista. Joukkoomme liittyy näillä näkymin neljä henkeä lisää, mutta myös kaksi yritystä. Eli samanhenkiset sitoutuvat yhteen tilaan. Jos me emme ehdi palvella, pidämme huolen että toinen luotettava taho voi sen tehdä. ”Toinen pitää kiinni kun toinen sahaa”.

Jari, VIIDAKKORUMPU
”lievän palvelun ylärajoilla”

e-Vihaiset bitit.

Huh, mikä päivä. Lähti epäonnistumisen poikuus Viidakkorummun pojilta. Klo 12.48 läsähti serverifirmalta tyly meili, jossa kerrottiin kylmästi:

”palvelimellenne xxxx kohdistuu vakava levyjärjestelmän
vaurioituminen. Valitettavasti on epätodennäköistä, että
palvelimella olevaa dataa saadaan palautettua.
Palvelin ei niin ikään nouse enää pystyyn.”

Onneksi olimme ehtineet varustaa kyseisen palvelimen vain yhdellä suurehkolla sivustolla, mutta on siinä silti korjaamista 5-6 päiväksi. Onneksi ko. yritys on niin jalo, että tarjoaa lähes 200 euron arvoista palvelunjatkamista heillä (?!).

En tiedä teistä muista, mutta lauseessa: ”palvelimellenne xxxx kohdistuu vakava levyjärjestelmän vaurioituminen” on jotain hyvin scifiä. Kohdistuu, eli preesens-muoto. Eli tuhannet biljardit pikkubitit siellä par`aikaa mutustavat ja hakkaavat pikkupikku pesäpallomailoillaan meidän viikkojen työtä tuhannen paskaksi. Ja lopuksi vielä tyylikkään lakoninen: "Palvelin ei niin ikään nouse enää pystyyn.” Tätä tylyä kauneutta pitää saada lisää yritysviestintään, sanon ma!

No, pointti on siinä että Radioheadin In Rainbows tuli tänään ladattavaksi. Nyt kun levy on kerran soinut jo väsyneissä korvissa, se kuulostaa juuri siltä kuin nuo kertomani bitit takoisivat tuusan nuuskaksi viikkojen aherrusta. Tosin on fiilis että levy kolisee seuraavan kuukauden kovaa, nimittäin ollaan lähellä parhautta. Menetetyn virtuaalityön saa takaisin työllä, mutta taidetta ei, sen voi vain antaa.

Jari, VIIDAKKORUMPU
”lievän paranoian alarajoilla”

Musiikin uusi aika.

Uusi aika musiikkialalla alkaa viimeistään nyt. Radiohead, jonka kuitenkin luen melko suuren suosion yhtyeeksi, julkaisee uuden levynsä In Rainbows, itse, verkkosivuiltaan.

Idea on superrrrnerokas. Levystä on kaksi julkaisuvaihtoehtoa:

1) megapaketti kovakantisena kirjana, jossa mukana uusi levy, sanat, kuvat + extralevy jossa kahdeksan lisäbiisiä, ja kaiken päälle kaksi 12" vinyylilevyä! Tosin hintakin on hulppeat 40£. Sen jos tilaat saat silti ladata uuden levyn ilmaiseksi jo 10.10. netistä. Megapaketti tulee postin mukana 3.12. mennessä.

2) lataa uusi, 10 biisn levy netistä ja maksa vain "yhteyskulut", sekä lisämaksua sen mukaan mitä itse katsot parhaaksi ;)

Ihan parhautta. Arvatkaas minkä version hankin...

P.S. Kirjoituksen jälkeen yritin sivuille....ei pääsyä. Onkohan poijjaat huomioineet riittävän kaistan tarpeellisuuden ;)

Jari, VIIDAKKORUMPU
"lievän suuruuden alarajoilla"

Kohti suljettuja verkkoja.

Hei me facebookkien, linkedinnien ja myspaceien jäsenet. Kannattaa lukea oheinen, Pinseristä löytyvä varoituksen sana.

Luulen että ko. palvelut ovat jo matkalla sinne mitä tuleman pitää, nimittäin suljettuihin verkkoihin. Miksi ne olisivat vain yrityksille materiaaliensa jakamiseen? Miksei ystäväporukalle, suvulle, yhdistykselle, kerholle? Tai uusille yritysmalleille, joissa monta pientä muodostaa yhden suuren yrityksen?

(jälkipostaus)...jumalauta silti: Facebook alkaa silti, kaikesta huolimatta, vääntää mua mattoon...

Jari, VIIDAKKORUMPU
"lievän suuruuden alarajoilla"

Yritysten yhteisöllisyydestä ja ekologisuudesta.

Nämähän termit ovat markkinoinnissa nyt ns. tapetilla kohdennetun markkinoinnin ohella.

Henkilökohtaisesti moisia suunnitelleena ja toteuttaneena tohdin nyt kertoa oman mielipiteeni asiasta.

Itse kuulun seuraaviin vapaisiin yhteisöihin: smart-klubi (auto, valitettavasti), jatkoaika (jääkiekkoaiheinen foorumi), ja lukuisiin muihin joko musiikki- tai kirjallisuusalan erikoisryhmiin. Clue löytyy sanoista vapaa ja erikoisryhmä.

Kun yritys haluaa olla hip, niin siitä käytännössä tulee helposti vaan hop. Julkaistaan ”mukablogeja” ja ”mukafoorumeita”, mutta ei olla intohimolla niitä kehittämässä ja niistä huolehtimassa. Syy ja seuraus-suhde ovat selvät – ei sydäntä, ei uskottavuutta. Ennen pitkää moiset hankkeet kuolevat välinpitämättömyyteen.

Maailmaltakaan en nyt heti keksi todenmakuista, tahi käyttäjien kesken toimivana pidettyä yhteisöä, saatikka sitten Suomesta, jossa ei uskalleta muutenkaan mitään. Eli älä lähde jollet ota sitä todesta. Hattua voinen muutamille yritysbloggaajille nostaa: tämä ja tämä toimivat.

Oikeastaan sama pätee ekologisuuteen, joka käsitteenä toki on supertärkeä ja jalo itsessään, ja asia jolle onneksi tehdään jo jotain. Pelkäänpä silti, että tuloillaan on n-kappaletta ”mukaekologisia” businesskampanjoita, joissa tuskin nähdään varsinaista muutosta yrityksen varsinaiseen toimintaan. Etenkin tulevat joulutervehdykset – siellä kuulkaas jääkarhut sulaa. Toivottavasti olen väärässä.

Jutun pointti on tämä: yrityksen arvo nousisi, jos se uskaltaisi kohdata ihmiset rehellisesti, vikoineen päivineen. Tuollainen pitkän juoksun ajatus vaan kuuluu menneisyyteen nykypäivän pörssiyhtiöiden keskitiepuurossa, jossa varotaan ihan kaikkea, koko ajan, ja kaikkien kanssa.

Pienissä yrityksissä ei ole varaa olla epärehellinen, mauton, tai muovinen. Voi tulla noutaja aika nopeasti. Tosin liian erottuva tai rohkeakin saa helposti pellen maineen. Kaiketi paras yritys on sellainen kuin paras ihminenkin: oma itsensä mutta avoin, hyväkäytöksinen ja peruskiltti.

Jari, VIIDAKKORUMPU
"lievän suuruuden alarajoilla"

Soititte juuri nyt pahaan aikaan.

Mikä on wc-paperin loppumisen jälkeen toiseksi ärsyttävintä - aivan, puhelinmyynti.

Katkaisin, tai luulin katkaisevani puhelinmyynnin puhelinnumerooni puolisen vuotta sitten. Olikohan sen sittemmin lopetetun median (www.lomake.fi) alla puhelinmarkkinoijien yhteisöllinen guerilla-palvelu, sillä sen jälkeen puhelinmyynti puhelimeeni kymmenkertaistui. Ja mikä ovelinta, soittajilla oli lähes aina ns. normaali gsm-numero, jolloin luulin hänen olevan a) asiakas, b) kaukotuttava tai c) ystävä, ja vastasin aina iloisesti.

No nyt tein prosessin uudelleen soittamalla suoramarkkinointiliiton palvelunumeroon (0600 13 404 ma-pe 8.30-18.00 (0,39 EUR/min+pvm). Kestää kuulemma 1-3 kuukautta että menee kaikista rekkareista läpi, ja kestää kolme vuotta kerrallaan. Jos toimii, niin on paras mainosteko ikinä...tai toiseksi paras: kaikille mainonnan suunnittelijoille ilmaisvinkki: jos suunnittelet jollekin wc-paperin valmistajalle huippukamppista, lätkäise wc-paperipaketin ostajille tuo puhelinnumero kylkeen: "Nyt kuusi rullaa wc-paprua, ja puhelinmyynnin lopetus kaupan päälle"!

Ja valehtelin teille puhelinmyyjät, soititte aina väärään aikaan.

Jari, VIIDAKKORUMPU
"lievän suuruuden alarajoilla"

Syksyn tärpit.

Palatkaamme taas johonkin muuhun kuin virtuaalileikkeihin, nimittäin kuvaan ja musiikkiin. On jo tovi viime vinkeistä, joten ohessa uutta listaa hyvästä:

Eppu Normaali - Syvään Päähän
- On niin Eppua että... mutta rouheata sellaista. Sedäthän jatkaa heilua. Ja ne sanat! Martti Syrjää ei syrjäytetä. Tuntuu jopa oudolta tuntea "suomirokin suuriin setiin" suurta yhteen kuuluvaisuuutta.

Manu Chao - La Radiolina
- Maailman ympäri voi matkata myös näin. Vanha globaalipunkkari laulaa seitsemällä (!) kielellä 21 biisiä, jotka keikuttavat sinut läpi seinien sinne missä perunaa ja punaista tupaa ei näy. Suosittelen muutakin tuotantoa.

M.I.A. - Kala
Tämä intialaisenglantilainen ihmenainen on pakko kokea - seassa on ihan kaikkea ja kaikki. Uusi Madonna ja paljon enemmän. Rankempaa kuin 99% ns. rankasta musiikista.

Louis C.K.
Standupin uusi "se". Puhuu niistä asioista mistä ei puhuta. Vatsa tosin ei kestä sitäkään minkä häpeä sallii.

Wallander - tv-elokuvat
Afrikassa asuvan, kirjailija Henning Mankellin loistavaan dekkarisarjaan perustuvaa BBC-tasoista ruotsalaista tv-tuotantoa. Kyllä suomalaisilla on vielä matkaa. Tulee tosin vain maksukanavalta.

Jari, VIIDAKKORUMPU
"lievän suuruuden alarajoilla"

Miten heittää (taas) vessasta alas miljoonia euroja?

Helposti. Kun palvelu on tätä tasoa:

Soitin eräälle suurelle teleoperaattorille. Syy oli se, että tiloissamme olevan toisen yrityksen lankaliittymälasku tuli Viidakkorummun nimellä meille. Olen nyt samasta syystä soittanut heille jo kolme kertaa, että vaihtaisivat tuon laskun "omistajan". Jonotin tälläkin kertaa sen 32 minuuttia kunnes puhelimessa vastattiin ja reaktio/vastaus oli uskomattoman käsittämätön:

"Voin kyllä vaihtaa tuon omistajan seuraavaan laskuun, mutta siitä tulee 25 euron vaihtomaksu."

Siis he vaativat että sekoitan kirjanpitomme maksamalla toisen yrityksen laskun, ja sen päälle rokottavat meitä roimalla lisälaskulla (nimen vaihto järjestelmiinsä kestää varmaan 12 sekuntia)!!!

Voi niitä tahoja, jotka tätäkin yritystä koettavat markkinoida. Ja ajatelkaas montako samanlaista nyky-Suomesta löytyy? Ei se kuulkaas hirveästi auta markkinoida, jos palvelu on täysin luokatonta kautta linjan.

Maalaisjärkeä anyone?

Jari, VIIDAKKORUMPU
"lievän suuruuden alarajoilla"

1 vuoden jälkeen.

Kuten kaikki aloittelevat yritykset, ensimmäinen vuosi tuli tehtyä vähän kaikkea, vähän kaikille. Luonnollista siinä pelossa, jolleivät työt riitäkään. Nyt elämme vahvasti strategian luomisen aikaa (kuulostaa hienolta kirjoitettuna), eli sitä, mitä oikeasti aiomme olla ja tehdä. Ja luonnollisesti kirjoitamme prosessista julkisesti blogiimme – kuinka trendikästä!

On jo selvää mitä olemme: Viidakkorumpu on pieni yritys joka tekee digitaalista viestintää suurille yrityksille. Jo tuo erottaa meidät 99% muista alan pienyrityksistä. Tästä seuraa myös muodostunut sloganimme: ”lievän suuruuden alarajoilla”.

On erotettavissa neljä pääkohtaa siinä mitä teemme:

1) suunnittelemme monikanavaisia, kohdennettuja digitaalisia kampanjoita, joissa on aina Viidakkorumpu -ominaisuus (eli käytetään useita eri medioita samanaikaisesti, käyttäjätietokantoja hyväksikäyttäen ja koko ajan kampanjaa ”seuraten”)

2) teemme ja hallinnoimme laajoja verkkosivustoja oman Portalmaker – tuotteemme avulla (www.akeryards.com , www.mazda.fi , jne.)

3) suunnittelemme ja teemme omia palvelusivustoja (www.vinkkilä.fi ja www.mainoksiakiitos.fi tulevat loppuvuonna eläväksi)

4) suunnittelemme ja teemme yritysgrafiikkaa sekä mainontaa

Historiaan verrattuna nuo kohdennetut kampanjat ovat selkeästi nyt SE juttu. Peran kanssa turistiin, että tuo johtunee siitä että tuotemerkit, eli brändit ovat ”puuroutuneet eri medioihin ja keskinäisiin sotkuihin”, koska joka vaiheessa pitää olla mahdollisimman kustannustehokas (eli halpa). Tämä johtaa siihen että nyt pyritään erottumaan ”tavalla markkinoida”. Eli juuri nyt on coolia lähestyä ihmistä henkilökohtaisesti: ”Hyvä Johannes, oletko kyllästynyt vadelmapuuroosi aamuisin. Olepa hyvä ja klikkaa itsesi sivuille xxx. Sivuille sisään pääset syöttämällä koodin….jne. jne Muista myös kutsua mukaan parhaat kaverisi niin saat banaa…jne. jne.”

Ja ne mitkä puuttuvat ovat tyystin, ovat yritysesittelyt (ehkä hyvä niin). Nyt tehdään korkeintaan 2 minuutin flashesitys, joka maksaa muutaman tonnin. Vielä viitisen vuotta sitten teimme Orion Pharmalle kaksi vuotta valtavaa DVD:tä, ja hinta taisi olla kuusinumeroinen.

Jeps – jos siis haluat jotain muutakin erottautumiskeinoa kuin seksi, seksismi ja hinta – olehan yhteydessä. Me teemme sitä muuta.

Jari, VIIDAKKORUMPU
”lievän suuruuden alarajoilla”

Häikäise ystäväsi Viidakkorumpupaidalla!

Eli nyt on saatavissa kauan odotettu Viidakkorumpupaita, "lievän suuruuden alarajoilla".

Paitaa on saatavissa AAA-luokan puuvillaversiona miehille ja naisille, kahdessa supercoolissa värissä: asfaltti ja vaalean sininen - S-koosta XXXL-kokoon. Hinta naurettavan pieni 25 eur.

Paappa tilausta s-postiosoitteeseen: rumpulainen@gmail.com. Tilauksen kylkeen: Nimi, s-posti, kpl-määrä ja koko. Teemme tilaukset aina vähintään 10 kpl:een erissä.

Koskaan ei ole ollut yhtä helppoa hurmata vastaantulijaa, kaataa vastakkaista sukupuolta ja herättää kateutta. Beat that, Vaatehuoneen Simo!

Jari, VAATELAATIKKORUMPU

Vapahtajaa kaivataan.

Hei sinä ulkopositiivinen koululainen tai nuortyöläinen. Viidakkorumpu on saatanallisessa rumputulessa, ja kaipaa apuasi kaikenmoisissa verkkotuotannoissa.

Tarjoamme sinulle ihan vaikka mitä, jos ojennat auttavat kätesi meille aina silloin tällöin – edes etänä. Eli kaipaamme siis 32-44%:sta täysjäsentä, ts. sellaista josta ruotsalaiset maailmanmenestyjäfirmat puhuvat ”extrana”. Työnvääntämisen ohella ehtii siis surfata meressä, baareissa ja kouluissakin.

Vaatimuksia ei ole, toivomuksiakin vain yksi: tunne joku meistä, sillä uskomme kaveruuden voimaan. Sillä mitäs jos auttajaksemme tuleekin joku, joka mädättää koko Manillan talon? Silloin jää monen perheen lainat maksamatta ja miero kutsuu pienempiäkin. Ja toki on selvää että jos mokaat, syömme sinut koneineen päivineen valkosipulihiilloksen kera.

Ja on aina ikihyvä, jos nettisähkösuoramarkinointimainosfirmaan pyrkisi joku joka osaa alan, you know - flassiä, koodia, silmää ja mieltä. Palkkakin on sen verroin kelpo, että kyllä sillä makaronit helposti vaihtaa tortellineihin. Eli mitäs siellä enää neppailet – paappa postia meille niin myydään yhdessä niin **lesti asiakkaittemme tuotteita, sillä siitä he meille maksavat.

Mielellään Wordvapaa hakulomake, josta näkee työn jäljet tuonne: rumpulainen@gmail.com

Jari, VIIDAKKORUMPU
”lievän suuruuden alarajoilla”

Anna unen olla silmässä.

Taas tulee kirjoitettua "ei-töistä", mutta *kele kun ei jaksa vaahdota siitä mitä jo tekee päiväsaikaan.

Tulipa taasen törmättyä yhteen ideaan, josta voi vielä tulla varteenotettava järjestö tänä kiiru-kiirumpi-kiiruin -aikana. Tanskalainen B-samfundet on jo usean tuhannen jäsenen järjestö, joka koettaa antaa tasapuolisuuden ääntä kaikille vuorokausirytmiläisille. Eli kaapista voivat tulla ulos mm. aamu-uniset. Pointti on vahva. Miksi elää samaa rytmiä aikana jolloin monia töitä voi tehdä koska vaan, missä vaan:

- Me elämme yhä niin kuin yhdeksästä viiteen olisi ainut tapa tehdä työtä. Kukonlaulun aikaan heräävien ajatellaan kuuluvan yhteiskunnassa jonkinlaiseen eliittiin siitä huolimatta, että päivän työt hoidetaan usein tietokoneen ääressä ja voidaan tehdä mihin aikaan vain, sanoo Ruotsin B-samfundetia johtava Urban Grotherus.

Varapuheenjohtaja Erika Augustinsson on samaa mieltä.

- Varhain herääminen on jäänne maatalousyhteiskunnasta, jossa oli huolehdittava eläimistä ja toisaalta myös käytettävä hyväksi valoisa päiväaika. Siirtymä maatalousyhteiskunnasta globaaliin tietoyhteiskuntaan, jossa on sähkö ja suhteellisen vähän lehmiä, on ikään kuin jäänyt huomaamatta.

Lainaukset digitodaysta, kiitokset.

Tsemppiä - itse olen tosin jo usein klo 5.10 työn touhussa. Minä taas en pysty enää mihinkään klo 17 jälkeen.

Jari, VIIDAKKORUMPU
"lievän suuruuden alarajoilla"

Tuk Tukeista ja elämästä.

Mainioita kapistuksia nuo Tuk Tukit. Huristelimme taas lomallamme mitä erinäköisimmillä vekottimilla: kromattuja karjapuskureita, 4-piste discovaloja, 22" metallivanteita ja ties mitä. Omistajalleen se on perheen jäsen, koska jokaisella on myös oma nimensä: Ramatzuka 4 ja muita kuninkaallisia alkuperiä.

Ajelemisen lisäksi ostin aiheesta myös hyvän kirjan: Tuk to the Road, jonka kirjoittajat, kaksi kaksvitosta tytteliä englannista, päättivät ajaa erikoisvarustellun pinkin Tuk Tukin Bangkokista Brightoniin. Tytöillä molemmilla oli mielenterveysongelmainen tausta, ja kun saivat itsensä parempaan kuntoon, päättivät tehdä joskus kännissä keksimänsä hurjan reissun. Kirja on todella rentoa luettavaa, ja opettavaista. Ja ennen kaikkea, kerää varoja ja mainosta ko. alan järjestölle: Mindille.

Kyllä me länsimaisen kapitalismikurimuksen parissa tuskailevat olemme väärillä jäljillä, kun mietitään elämisen laatua. Itse aion täst´edes noudattaa Tom Hodgkinsonin neuvoja (erihyvä tämäkin), ja jätän sen vähäisenkin "shoppailemisen" kokonaan, ja toki muistan myös pyöräillä :)

Mutta jotainhan on tehtävä maksaakseen kattonsa ja ruokansa, joten ottakaahan yhteyttä kun haluatte tunkea nettiin lisää tavaraa - sinne kyllä mahtuu ja CO2 -päästötkin ovat olemattomat!

Jari, VIIDAKKORUMPU
"lievän suuruuden alarajoilla"