Viime viikon Vihreässä Langassa oli pieni ja hyvä kainalojuttu toimittaja Saija Räsäseltä. Siinä pohdittiin julkisten tietokantatietojen avointa hyödyntämisestä. Olisin linkannut juttuun jos Lanka avaisi jokaisen juttunsa verkkoon lehden ilmestyttyä. Haistan ironiaa.
Aalto-yliopistossa tehdään väitöskirjaa siitä, että kaiken julkisen sektorin keräämän tiedon tulisi olla julkista ja ilmaista. Moista avoimuutta ajaa globaalisti amerikkalainen John Wonderlich, jonka mukaan internetin tietomeri ja shoppailu siellä ovat opettaneet kansalaiset vaatimaan avoimuutta myös julkiselta hallinnolta.
Jutun pääpointti kuitenkin oli se, että tarvitsemme paljon lisää datamainareita, tilastotieteilijöitä joilla on hyvä nykymedioiden luku- ja tulkitsemistaito. Tietoa on paljon, sitä vaan ei osata hyödyntää oikein.
Maailmalta löytyy muutamia hyviä esimerkkejä: Verkkokauppajätti Amazonin hieno kyky tarjota verkkokaupan selailijoille asioita, jotka häntä saattaisivat kiinnostaa, Googlen Sergei Brinin taistelu tulevaa Parkinsonin tautiaan vastaan, avaruuden kartoitusmetodit, jne.
Alla muutamia avoimia esimerkkejä Suomesta:
- Reaaliaikainen velkakello (paljonko meillä on velkaa?)
- Reaaliaikainen palvelu, mistä näkee pelastuslaitoksen hälytykset
- Veropuu-palvelu (tulossa oleva verkkopalvelu niistä oikeista asioista mitä veroeuroillamme saadaan aikaan)
- Open street map (suomalaisten itsensä kartuttama karttapalvelu)
Tiedon hallitsijalle lankeaa samalla suuri eettismoraalinen vastuu. Tietoturvan pitää olla erinomainen, tietoa ei saa luovuttaa kolmannelle osapuolelle ilman lupia, jne. Uskon että pienet yritykset moiseen kykenevät, mutta miten on suurien laita? Päässäni kulkee juuri nyt kuvasarja, jossa NSA/CIA/FBI/MOSSAD tai muun kirjainyhdistelmän osasto kopioi reaaliaikaisesti Googlen, Amazonin, Applen ja muiden jättien tietokantoja, takanaan George W. Bushin hallinnon Orwellilainen Patriot Act ja muut urkintalait.
Jari, VIIDAKKORUMPU
