Näytetään tekstit, joissa on tunniste kumppanuus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kumppanuus. Näytä kaikki tekstit
27. lokakuuta 2010
Verkostokeskeinen strategia ei ole helppoa
Teimme vajaa vuosi sitten strategisen päätöksen keskittyä lisäihmisten palkkaamisen sijaan kaveruusverkoston kasvattamiseen ja ruokkimiseen. Kiersin yrityksiä Turun seudulla, käteltiin ja sovittiin asioita. Kaikki nauroivat. Yhteistyön solmiminen kahden yrityksen välillä tuntui yhtä helpolta kuin kaverin lisääminen naamakirjaan. Sain niitä kasaan sellaisen tiun verran. Käytännössä naurettu kadenpuristus on ollut kuitenkin vaikea pukea molemmille hyväksi liiketoiminnaksi.
(Btw, verkostoahan on huudettu nyt kolmatta vuotta jokaisessa seminaarissa ja hankkeessa - yhtä vaikea niitäkin on pukea toimivaksi liiketoiminnaksi)
Meille Viidakkorummussa on aina ollut tärkeää kuulu "hyvä meininki!". Ei sen väliä jos joskus tulee näpeille, siitäpä oppii ja ei sen niin väliä sittenkään vaikkei opi, jos on kiva toimia. Mutta monille asia ei ole noin. On CRM:t, keskijohtajat ja "näennäisrento meininki". Heidän kanssaan on käytännössä vaikeaa kun yhtälöön lisätään kolmas osapuoli, asiakas. Syntyy enemmän kysymyksiä kuin vastauksia.
On tärkeää että löytäisi samanlaisen ja -henkisen kumppaniyrityksen jonka kanssa kulkea käsi kädessä. Sellaisia vaan ei ole helppo löytää. Pitää tietää kuka pystyy ja osaa asiakkaan pyynnön toteuttaa? Joku osaa hyvin perus-IT:n, joku flashanimoinnit, toinen mobiilin, MUTTA: Monikaan ei osaa tai suostu ajattelemaan markkinointimielisin aivoin, joka on usein asia jota asiakas etsii. Miten myydä parhaiten asiakkaan tuotteita ja palveluita? IT- ja ns. uusmediafirmat ovat usein asiapohjaisia asiatekijöitä. Ne tekevät hommansa ihan helvetin hyvin, mutta asiakas saa usein vain sen mitä tilaa. Mitäs jos asiakas saisikin enemmän?
Yhtä vaikeaa on asiakkaan suhtautuminen uuteen tekijään: Mitäs jannuja nämä ovat? Ei hajuakaan osaamisesta tai luonteista. Asiakas usein luottaa juuri sinuun sen perusteella mitä olet puhunut, visioinut ja ennen kaikkea, tehnyt hänelle.
Parhaaksi yhtälöksi on osoittautunut asiakkaan ja kaveruusyrityksen suora yhyttäminen jos itse ei ehdi projektia hoitaa. Sitä taas moni ei tee, koska pelkää asiakkaan lipsuvan pysyvästi itseltä pois. Ei tullutkaan ali- vaan ylihankintaa! Ja rehellisesti on sanottava: mukavat ja parhaat asiakkaat pidetään AINA itsellä, come hell or high water!
Jos saat kaveriyritykseltä asiakaskontaktin, se johtuu useasti myös siitä, että asiakkaasta on jäänyt "vaikean tapauksen fiilis". Se tarkoittaa usein hirveää säädön (puhelut, mailit, tapa puhua ja kohdella tekijää, aliarvioiva asenne, jne.) määrää suhteessa saatavaan rahaan.
Eli aina kun puhutaan meistä ihmisistä, keskinäinen kemia ratkaisee kaiken. Yksi lempilauseistani on Johan Galtungin (olen kertonut tämän ennenkin): Kaikki lähtee kahden ihmisen kohtaamisesta: avioliitot, sillan, jättitankkerin tai vuoristotunnelin rakentaminen, sota, hittibiisi tai kilpa-auton kuppipenkki.
Jari, VIIDAKKORUMPU
4. toukokuuta 2009
Maailma ei ole kaikille appelsiini

Informaatioteknologian kehittymisen ja leviämisen takia koko 2000-luku on hehkutettu sitä, että maailma on globaali appelsiini. Jokaisella on mahdollisuus tavata, hurmata, ja tehdä työnsä pallon vastapuolelle, yhtä helposti kuin alakerran jampoillekin.
Oma kokemuksemme on melkein noin. Maailmasta ei toistaiseksi ole tullut vastaan kuin kaksi paikkaa, joihin Turun tehtaaltamme on liian pitkä ja vaikeakulkuinen matka. Ne ovat Etelä-Ranska ja Helsinki. Olemme esim. englantiin tehneet usean suuren verkkoprojektin, jossa viikottaiset projektipalaverit ovat hoituneet leikiten sähköpostitse ja kokouspuheluin. Mutta ranskalaisilta olemme saaneet tähän mennessä muutaman tarjouspyynnön suurehkoista verkkoprojekteista, ja parin päivän pohdinnan jälkeen jätetty tarjous on jäänyt "toiseksi", koska mm. tarjouksen pyydettynä jättöpäivämääränä asiakas oli jo ehtinyt valita paikallisen toimijan, ja muuta erikoista.
Kaukaisimman ja vaikeimman paikan kruunu globaalilla pallollamme menee silti 156 km:n päässä sijaitsevalle Helsingille. Muille kuin mainos- ja digitoimijoille (joiden ydintoiminnot sijaitsevat pääkaupunkiseudulla) ei ole mitään väliä mistä kumppani saapuu, jos vain kemiat ja homma toimivat. Toista se on omalla alallamme. Olemme kaksi vuotta yrittäneet puskea toimistoamme pääkaupunkiseudulle. Pari kertaa ollaan oltu jo lähellä, kunnes on selvinnyt että olemme vain Turussa, emmekä lainkaan Hesassa! Kataströf! Mistäpä nyt seuranta, palaverit, tapaamiset ja kontaktointi??!?!?! Ja samaa olen kuullut myös Tampereen seudulta: ellei Hesan toimistoa löydy, saatte luvan räplätä nettiä keskenänne!
Onneksi Helsingistäkin löytyy muutama avarampikatseinen ja suvaitsevainen maailmankansalainen. Viimeisen parin viikon aikana blogimme on bongattu, keskustelut avattu, ja taas näyttää erittäin lupaavalta ja mukavalta. Josko kaukaiset paikallisasukkaat uskaltaisivat luottaa myös Turusta asti saapuviin vieraisiinsa? Hintammekin on lähes avaruuden laidalla tönöttävästä sijainnistamme johtuen halvempi.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
