Honda leikkii ajovaloilla

Samsungilla lampaat, Hondalla...autot.



Jari, VIIDAKKORUMPU

Suuri muutos vai ei?

Aucorin blogissa on taas hienoa asiaa, tällä kertaa vierailijan kynästä.

Itse haluan uskoa muutokseen, jonka kautta yritysten on pakko muuttua rehellisemmiksi ja toimintansa läpinäkyvämmiksi. Tuota logiikkaa seuraamalla mainonnan ja markkinoinninkin tehtävä olisi kiitollisempi, koska tuote- ja palvelukehitys paranisi. Pelkästään sillä tuskan parahduksella, joka poistuisi maamme 6588 copywriterin päästä kun ei tarvitsisi enää tehdä vuosikertomuksia "suodattamalla sisältöä", olisi muutama tuhatta omakotitaloa lämmitetty.

Oi sitä päivää kun voisikin 100% seistä mainostamansa asian takana. Niitä tulee vastaan silloin tällöin, mutta vielä se on todella harvinaista. Tuo tilanne taas johtaa omasta ammattinäkökulmasta hyvin mielenkiintoiseen asiaan, kun ei tiedä a) ottaako asiaan ylipäänsä kantaa vai b) tekeekö vain osuutensa, vaikka tietää että sen voisi tehdä paremminkin (sekä mainostettavan asian että sen markkinoinnin). Olen sen verran luupää, että usein avaan suuni vaikka yleisenä mielipiteenä se ehkä kannattaisi pitää supussa, ja "olla katsomatta lahjahevosen suuhun". Tuokin on muuten ihan läpipaska sanonta, kuten monet muutkin suomihelmet.

Eittämättä siskot ja veljet, edessämme on mainonnan Obama-ajat. Se tarkoittaa vain täydellistä mainontaa, joka on rehellistä ja osuu sopivan ihmisryhmän tarvesuoniin, säästää meidät maailmanlaajuiselta ekokatastrofilta, nostaen silti kehitysmaiden tulotasoa, parantaa malarian sekä aidsin Afrikasta, auttaa Vanhasen Matin poliittisesta suosta, antaa s-bonusta, palauttaa kaikelle työlle ja tekijöille arvonsa takaisin, laulaa sijoituspankkiirit suohon ja lopettaa jatkuvan kasvun yrityselämässä.

Voi meitä onnekkaita.

Jari, VIIDAKKORUMPU

Economic rehab, eli kuluttamisen katkaisuhoito

(Tää muuten ei mene aiheen vierestä, koska Viidakkorummun blogi saa käsitellä kaikkea)

Nyt tuli törmättyä niin tärkeään juttuun/artikkeliin, että se on pakko levittää. Yksi suosikkihahmoistamme, Louis C.K., oli taannoin Conanin showssa vierailemassa. Hän otti esiin taantuman/laman/mikätämänytsittenonkaan hyvän pointin: meidän pitää rauhoittua ja oppia taas elämään realiteeteissa. Nyt hän jatkaa aiheesta Vanity Fairin jutussa:

You seem genuinely delighted that the foundations of capitalism are crumbling. Are you just naturally a glass-half-full kinda guy, or do you think consumerism has corrupted us?

I just don't trust any of it. Every time I read something about how there's been another ridiculous climb of the Dow Jones, there's a part of me that goes, “This can't be good.” None of this is real money. You know what I mean? It's not like there's actually more of anything. It's just ideas. When people are getting richer and richer but they're not actually producing anything, it can't end well.

Another Great Depression might do us some good. It'd be like economic rehab.

That's exactly what it is. It's forcing us back to reality. “Wait, I only have the money I make from work? How am I supposed to live on that?” Figure it out. We've spent so many years being spoiled that we don't know how to live anymore.

Technology was supposed to save us, giving us jetpacks and robot maids and making life easier. What went wrong?

I think people just got numb to it all. It seems like the better it gets, the more miserable people become. There's never a technological advancement where people think, “Wow, we can finallyWhy not?!” And I think a lot of it has to do with advertising. Americans have it constantly drilled into our heads, every fucking day, that we deserve everything to be perfect all the time. do this!” It's always, “We can't do that yet?

That's true. Most successful commercials are based on selling entitlement.

They all try to remind you of how cool you are. “You're so cool, you park your S.U.V. on a mountainside when you climb.” What? No, I don't do that at all. Nobody I know is doing that. “You deserve the best cause you work so hard!” Actually, no, I don't work hard. I waste most of my time at work. Everybody does.

Toinen vastaavanlainen case kuin Lous CK:n esille nostama kulutuksen ja mainonnan aiheuttama yliannostus, on seksin yliannostus. Sitä jauhetaan ja siitä jauhetaan joka paikassa. Sitten ihmetellään kotiolojen "ongelmia" ja kaivetaan asioita suhteiden sisältä, kun syy todellisuudessa on 24/7/365 mediarummutuksen (seksi myy... my ass!) aiheuttamaa.

Onko 2010-luvun ihminen siis vain ylitylsistynyt (englanniksi: numb) kasa lihaa ja luita, joka istuu 2500 euron portugalilaisella kotisohvallaan, täydellisesti sisustetussa kodissaan, uusinta Playstation 5:n kaukosäädintä painellen - ihan vitun velkaantuneena? Vai voisiko hän olla taas ihminen, joka elää omien varojensa ja luonnonvarojensa mukaisesti ystäviään tapaillen ja onnellisena?

It's up to you.

Update: Kun asiasta kerran puhutaan, kuvitetaan se myös!

Sony Releases New Stupid Piece Of Shit That Doesn't Fucking Work

Jari, VIIDAKKORUMPU

Onko AD:n taivuttava digitaalisuuden edessä?

Vielä on paljon markkinointiesimerkkejä, jossa toimiston AD määrää edelleen lähes Pol Pot -maiseen tapaansa, millaiselta "asiakas näyttää ja maistuu sille suurelle yleisölle". Fontti on se, mistä ko. AD pitää juuri sinä hetkenä, väreihin ei kosketa, ja marginaalit tekstilaatikon ja kuvan välissä ovat 0,25, tai loppuu kaikki mielenkiinto.

Paljon on tehty hienoa markkinointimateriaalia kun vain yksi on se päämäärääjä, vain se yksi on meitä hallinnut. Yhdeksän tapausta kymmenestä muokkautuu lopputulemaansa kuitenkin siten, että "korjauksiin" ovat vaikuttaneet asiakasyrityksen markkinoinnista vastaavan aviomiehen saunassa latomat kommentit, isosiskon aina jyrkkä ja tuomitseva mielipide, sekä "testauskierros" firman kahvipöydässä.

Miten suhtautuvat kaikki maailman vahvatahtoiset yksinvaltiaat, eli markkinoinnin ammattilaiset, kun eteen liukuu digitaalisuuden mukatietävä, suuriin tietokantoihin ja ristikkäisanalyyseihin perustuva toimintatapa? Menevätkö AD:t ja markkinointipäälliköt jättiläispandan ja lumileopardin viitoittamalle tielle elon marginaaleihin? Sillä "uusien tapojen mukaisesti" mainosviestin koko sisältö näytetään esim. sivuston kävijälle sadoin eri variaatioin. Tärkeää ei ole tyylikkyys, vaan purenta. Jollei mainos aiheuta kävijän reagointia, se on huono.

Voiko mukatieteellinen*, erilaisiin segmentointeihin ja analyyseihin perustuva markkinointi valloittaa maailman seuraavien vuosikymmenten kuluessa? N.Y. Times kertoo, että keinoja kehitellään täyttä päätä:

“The traditional creative process right now is not structured to essentially deliver hundreds of permutations, or hundreds of ideas for messaging”.

Suomessa tosin 90% digitaalisesta mainonnasta on edelleen "ne viisi erikokoista banneria, max. 30kt/ kpl".

Itse en usko enää bannereihin, mutta en usko yleispäteviin tietokantaratkaisuihinkaan. Uskon siihen, että asiakkaalla pitää olla ylivertainen tuote verrattuna kilpailijoihinsa. Sille kun tekee mainoksen, paperisen tai digitaalisen, se myy varmasti. Lisäksi uskon, että ihmiset, jotka pitävät yrityksen tarjoomasta niin paljon, että antavat sille tietonsa ilmaiseksi, heitä pitää helliä ja palkita, eli lue: PAL-VEL-LA). Se, ketä sen tekee, voittaa aina.

(Mukatieteellinen -sana johtuu omista kokemuksistani kohdeanalyysien vielä liian ohuissa perusteissa, jotta niitä voisi täysin sydämin perustella tieteellisiksi)

Jari, VIIDAKKORUMPU