26. helmikuuta 2009
23. tammikuuta 2009
Pohdintaa
Se pani miettimään omaa työtä ja kunnianhimoa. Tunnistin itseni Trentin vastauksista. Olen vielä taistelijavaiheessa, jossa haluan saada työllemme vastakaikua (ja tuntea että olomme maailmassa huomataan). Vaikka muuta väitetään, on mukavaa kun joku kehuu ja vaikkapa palkitsee. En ole vielä pisteessä, jossa ymmärrän, ettei työnsä käyttäjään voi vaikuttaa kovinkaan paljon. Sellaiset työt, joita itse arvostaa, eivät saa kävijöitä ja tuloksia, ja taas sellaiset puolihuolimattomat häslingit saavat yltiömäärin.
Molemmat totesivat lopuksi, että tärkeintä on se viimeinen siveltimen veto, ja palkintohuokaus: ”aaah!”. Sen jälkeen olet itse tehnyt parhaasi. Kaikki muu on maailman matemaattisten totuuksien summaa, tai Jumalan, ketkä moiseen uskovat.
Illalla on paikallinen mainosgaala, jossa alueen parhaita töitä taputetaan esiin. Me emme ole palkituissa mukana. Syitä on monia, mutta silti olisi ollut kiva tehdä työ, josta tuomaristo olisi pitänyt. Olisi ehkä pitänyt perustella työnsä, ennen kuin lähettää ne kisaan?... (Ja monen monta muuta syytä, mutta kaikki se on omaa huonoutta, joten turpa kiinni, kirjoittaja).
Olemme tehneet mm. paljon "asiakkaan ohjaamia" businessvetoisia kampanjasivuja. Ehkä olen siirtovaiheessa taisteluista viisastunut -kategoriaan, koska en enää (läheskään niin usein kuin ennen) availe suutani palavereissa, ja perustele, miksi ehkä voisi koittaa hieman muuta. Onko se sitten viisastumista - vai luovuttamista?
Nyt, tiukkoina eurotaistelun aikoina yhä useampi alamme toimijoista ottaa mielummin työn sisään sellaisena kun asiakas haluaa, kun alkaisi ehdottaa työn muuttamista ehkä, huom. ehkä paremmin toimivaksi. Onko se ammattitaitoa tai palvelua?
Ei ole.
Jari, VIIDAKKORUMPU
P.S. Työt nähneenä ei harmita kyllä yhtään: "Oscars tied with politics? Get out of here ;)"
2. syyskuuta 2008
Toinen Viidakkorummun oma palvelu tulossa
Sitkeästi sitä taantumaa tai lamaa tänne Suomeenkin yritetään saada. ”Negatiivista viidakkorumpua” pärisyttää maan koko mediakenttä. On se kumma jollei vähemmästäkin pelottelusta kansa käperry sikiöasentoon.
Täytyy itsekin todeta, että verrattuna esim. viime kesän jälkeiseen aikaan, Rummussakin on ollut hitusen hiljaisempaa. Tosin mehän elämme kumppanuus-suhteista, jolloin kumppanin ahdinko tuntuu välittömästi tuotantojemme hiljentymisenä. Ja toisaalta joka kerta kun olen hiljaisuutta ihmetellyt, ovat seuraavan viikon jälkeen työlistaukset olleet kuukaudeksi täynnä.
Rennon työtahdin aikana on hyvä kehittää omia palveluita eteenpäin, joista seuraavana pukkaamme (mielestäni) kruunujalokivemme ulos. Kyseessä on palvelu, joka perustuu siihen, että suurinta osaa kaupunkilaisista ärsyttää yli kaiken järisyttävästi kasvanut roskamainospostin määrä, joka kolahtaa luukusta kotiemme lattioille – pyytämättä/ sille lupaa antamatta. Paljon puhuttiin viime vuodet kohdennetuista mainoksista, mutta konkretiaa ei ainakaan kuluttajapuolella ole sille näkynyt. Onko se kohdennettua, jos joku nappaa rekisteristä x nimeni, ja aloittaa typerän kirjeensä etunimelläni? Kohdennettua ja oikein olisi se, että saisin itse päättää mitä vastaanotan.
Koetamme saada sen tehtyä, verkkopalveluna totta kai. Mutta palataan asiaan muutaman viikon sisällä.
Jari, VIIDAKKORUMPU