Sosiaalisten medioiden käyttäminen markkinoinnissa

On pakko palata aiempaan postaukseen (Sounion kommentit aiheesta), koska juttu on kuuma.

Viidakkorummun osalta kokemukset suurtenkin suomalaisyritysten sosiaalisissa medioissa olemisesta, saatika niiden käyttämisestä, on lähes nolla. Yritykset tekevät itse Facebook-sivut, joissa ei usein ole sisältöä ja faneja "pakosta" muutama kymmenen. No on se kirjaimellisesti "sosiaalisessa mediassa olemista".

Kun oikein rehellisesti mietitään, miten pelokas, jäykkä ja sisäänpäin kääntynyt yritys (joita Suomessa riittää) voisi hyödyntää rentoa, rehellistä ja interaktiivista mediaa, sisältyy vastaus jo kysymykseen.
Eli jollei ole kakkua, ei sitä mansikoilla kannata koristella.

Aivan toinen juttunsa ovat nuorekkaat yritykset, joihin itsemmekin luemme. Meidän markkinointi ja "oleminen" on 99% sosiaalisten medioiden kautta imevää. Vielä hurjempi strategia on design-, peli- ja muilla vielä nuoremmilla yrittäjillä. He ovat kasvaneet sosiaalisiin heimoihin ja kaveripiireihin ennen virtuaalisia versioita. Ne ovat sosiaalisia hang around paikkoja, joille suurempi ongelma on saavuttaa vakaata kassavirtaa.

Eli on olemassa suuri sukupolvien kuilu, jonka vain aika ajaa kiinni. Toisilla ei ole rentoutta, toisilla ei ole rahaa.

Itse en lähde (paitsi kassavirran parkuessa final countdownia) suunnittelemaan sopimattomalle, eli liian jäykälle organisaatiolle ratkaisuja sosiaaliseen mediaan, ellei yrityksessä ole tehty sisäistä päätöstä muuttaa olemustaan ja käytöstään myös siihen suuntaan.

Jari, VIIDAKKORUMPU

Vieläkö on villihevosia?

Tyydymme yleensä tekemään "kaikkea kaikille".

Jollakin mainosihmisellä on idea. Hän istuu asiakkaan kanssa palaveriin, ja päättävät että idea on melkein hyvä. Idea muuttuu enemmän sellaiseksi joka sopii "kaikille". Totetusta hiotaan ja eurot juoksevat mediaihmisten tilinpäätöksiin. Kampanja saa 4163 kävijää, jotka eivät kommentoi a) tuotetta eikä b) palvelua sanallakaan, käyvät vain "kampanjassa". Asiakas sanoo että: "tuollaisella mediapanostuksella olisi enemmän voinut olla kävijöitä". Myynnistä ei kukaan edes puhu mitään. Asiakas vaihtaa seuraavaan toimistoon, jossa tämä juttu käydään alusta läpi.

Onko sinusta kauhomaan lahjahepan suuhun? Seuraako ehdotustasi myös vastaava teko? Entä jos ei tykkääkkään (hyvä suomen kieli) äidistä eikä tyttärestä?

Ehkä kaikki pohdinta on kuitenkin toissijaista? Tehdään vaan töitä, ja ostetaan kukin saadulla palkalla ruokaa, lomaa, autoja, mökkejä, ja muita tuikitarpeellisia asioita.

P.S. Tämän tekstin lopussa oli se Hanna Ekolan hittibiisi, mutta se on niiiiiiiiiiiiin kauhea, ettei sitä saa enää linkata lisää. Kohtuu se on villihevosillakin.

Jari, VIIDAKKORUMPU

Digitaalisen markkinoinnin hinnoittelusta

Olin tovi sitten puhumassa alamme hinnoittelusta seminaariväelle. Kuten jo ennakkona aavistelin, se on suurimmalle osalle asiakaskunnasta ihan unkaria. Kertaan nyt täälläkin ns. perusasiat aiheesta.

Karkeasti ottaen laskumme (Viidakkorummussa) jakaantuu yleensä seuraaviin aihealueisiin, ja yleensä suluissa olevan prosenttijakauman mukaan:

- luova- ja suunnittelutyö (20%)
- tekninen työ, ohjelmointi (70%)
- projektinhallinta (10%)

Lisäksi usein mukaan änkeävät seuraavat kulut:

- hosting, eli sivuston hallinta (vuosimaksuna +10% lisäys projektin kokonaishintaan)
- muut lisäkulut: spiikkeri, musiikki, äänet, kuvat, animaatiot, videot, graafiset perustyöt, jne.

Näistä johdettuna kustannukset jakaantuntuvat tunti-, päivä- ja/tai urakkahinnaksi, joka määräytyy:

- työmäärän,
- yrityksen kulutason,
- sen asiakkaiden,
- suhdanteiden ja markkinatilanteen, sekä
- tekijöiden kokemuksen mukaisesti

Meillä on kuitenkin periaatteessa vain yksi perushinta, joka on 500€/hlö/pvä. Siitä sitten vähennetään erilaisia alennuksia seuraavin perustein:

- Jos asiakas ekologisilta ja/tai eettisiltä arvoiltaan meidän arvostama
- Jo tuttu asiakas saa erillisen “kumppanuushinnan”
- Jos asiakas on aloitteleva tai “kaveriyritys”
- Ja uutuutena: jos vanha asiakkaamme vinkkaa meille uuden asiakkaan, hän saa vinkkipalkkion tavalla tai toisella, verottajan pyristelyistä huolimatta

Tuolla kaavalla Viidakkorumpu on keskitason hintainen digitoimisto. Olemme 99,4% luotettavia* ja erittäin kokeneita alallamme, joten emme suostu laskeutumaan ihan pienten puljujen (joita on suurin osa) hinnoille. Lisäksi meiltä saa myös luovan puolen ratkaisut perinteisemmille medioille.

Jos haluat kuulla lisää tai joku asia vaatii lisäselvitystä, paappa postilla jari(at)viidakkorumpu.fi.

* Kurkkaa peruste luotettavuusprosentillemme tästä.

Jari, VIIDAKKORUMPU

Viidakkorummun kesäreleet myynnissä!

Sieltä se massaltaan 332 946 maapalloa vastaava möllykkä taas tulee (lämpimänä), ja sen mukana myös Viidakkorummun kesäreleet.

Tällä kertaa ideamme on matemaattinen luotettavuus. Olemme nimittäin tehneet n. 170 projektia kolmessa vuodessa, ja vain yhdessä projektissa on tullut meille pieni erehdys. Se takaa meille 99,4% luotettavuuden.

Kaupasta saadut tulot kulkeutuvat SPR:n katastrofirahastoon. Tähän päivään mennessä kauppa on tuottanut 515 euroa, joka on 515 kertaa parempi asia kuin 1 euro ;)

Edit: Tilitämme tuon 515 euroa katastrofirahastoon 30.4.2009. Kesän aikana saadut tulot tilitämme samaan paikkaan 30.8.2009.

Jari, VIIDAKKORUMPU

Toyota ostoskoriin?

Toyota IQ on hieno auto. Se on myös kiinnostava auto. Mutta se on törkeän kallis.

Pikku napsautteluiden jälkeen laskuri näytti yli 20 000euroa kolmen metrin autonpätkästä. Ei siinä paljoa 99g/km päästöt auta.

Mutta onneksi se on myös ainoa auto, jonka voit ostaa verkkokaupasta. Ja lisäksi voit samalla ostaa Finnish Design Shopin tyyliroinaa monella tonnilla! Että on taas typerä idea. Ihan varmaan maahantuojan itse keksimä.

Jari, VIIDAKKORUMPU

Vedetään fiiliksellä, beibi

Viimeiset vuodet alamme (markkinointi) on saanut nähdä suuren muutoksen. Kaikki tuotannot ovat perustuneet (edes osin) tutkimuksiin ja analyyseihin. Olen kirjoittanut ns. analyyseista ennenkin, ja en ole nähnyt niiden vieläkään paljoa parantuneen. En usko että ihmisiä voidaan "laatikoida".

Suuri yhteinen vihollinen on ollut Intuitio/ MuTu (musta tuntuu)-tuntuma. Väitän silti, että sitäkin tulee rakastaa ja vaalia.

Ihmisen intuitioita on heikompia, vahvempia ja kaikkea siltä väliltä. Hyvät esimerkit intuition voimasta olen saanut rekrytoinneista vastaavien johtajien suusta. He ovat kertoneet, että aina kun ovat luottaneet tunteisiinsa, on rekrytointi osunut hienosti, ja kääntäen aina kun ulkopuolisen analyysi on tunteen voittanut, rekrytoitava on ollut epäkelpo tai mentaalisti rajoitteinen.

Olen itse toteuttanut "markkinoinnissamme" kaikkea kaikille tai ei mitään kellekään" -periaatetta. Eli ts. teen mikä tuntuu hyvältä, ja teen sen niin nopeasti, etten ehdi päätöksiäni kyseenalaistamaan. Olen epätäydellinen kuten kaikki muutkin. Jos loihtisimme vain täydellistä sisältöä, maailma olisi täynnä pankkeja ja vakuutusyhtiöitä. Katsopa minkä tahansa ko. alan sivustoa tai mainosta: ne ovat täydellisiksi hiottuja ja analysoituja kuten Toton musiikki. Se on silti täysin yhdentekevää paskaa vaikkei haisekaan.

Jotkut asiat (kuten maailman pyöriminen ja elämänkulku) ovat matemaattisperusteisia, mutta hyvin monet ovat tunneperäisten, epätäydellisten sattumien tuottamia tarinoita, joissa tuoksuu dna-perustaisen olion monimutkainen ajattelu. Ohessa neron, Brian Enon kertomus siitä, miten joku taiteellisesti mahtava asia voi joskus "vaan tulla jostakin".

Otsikko muuten on pöllintä Edu (antikehä) Kettusen kirjoittamasta mukavasta rallista.

Jari, VIIDAKKORUMPU

Pitää valehdella

Työelämästä löytyy ainakin yksi murskaamistaan odottava tabu. Kenenkään ei sovi myöntää että valehtelevat. Kaikki yritykset ovat luovia, dynaamisia, luotettavia ja mitä lie. Jokainen työhakija ja -tekijä äidin kultamussu, joka työskentelee kuin neutronivarattu kultainen noutaja. Koska joku heittää ensimmäisen kiven?

Ongelmanahan on se, että kaikki ovat demokraattisesti samanlaisia. Jos joku irtoaa joukosta, moista pitää kurmoottaa välittömästi. Fakta taas on se, että olemme kaikki epätäydellisiä yksilöitä, jotka yhdessä muodostamme vinoja joukkioita, yrityksiä ja kaveripiirejä.

Taloussanomissa ollut aihetta sivunnut juttu on kauheaa luettavaa:

– Kirjoita cv ja nuku yön yli. Kirjoita se uudelleen ja nuku jälleen yön yli. Mieti, millaisen kuvan se sinusta antaa ja luetuta sitä ystävillä.

Myös haastatteluun Kojonen kehottaa valmistautumaan hyvin ja miettimään, miten kysymyksiin vastaa myönteisesti. Ikäviä totuuksia ja töksäytteleviä vastauksia hän suosittelee välttämään.

– On realiteetti, että pikkuisen pitää osata pelata niin hyvässä kuin pahassakin.

Kojosen mielestä työnhakija voi ottaa oppia toimitusjohtajista, jotka nyt kertovat erilaisista supistuksista ja väen vähennyksistä. Kukaan ei sano, että firmamme horjuu konkurssin partaalla, vaan johtajat puhuvat esimerkiksi toiminnan järkeistämisestä ja vastaamisesta markkinoiden haasteisiin.

”Pikkuisen pitää osata pelata”, ”ota oppia toimitusjohtajista”. Mitä ihmettä? Entäs jos joku olisi vaan rehellinen: ”Emme saa enää työtä, koska toimintatapamme on vanhentunut, ja se ei vaan enää riitä. Olisimme kyllä kouluttautuneet jos työtä ei olisi ollut niin paljon, ja olisimme muuttaneet toimintaamme, jos olisimme ehtineet, tai tajunneet sen tarpeellisuuden.”

Ei kenenkään muun työ ole aivokirurgiaa kuin aivokirurgin. Olisi kivaa, jos rehellisyys saisi arvonsa. Siitä seuraisi kuitenkin pettymys, yksi pieni tuhnu. Kukaan ei kuitenkaan heitä kivellä. Lopettavat vaan tilaamisen.

Jari, VIIDAKKORUMPU

P.S. Ja kuinkas kävikään, Aucoraattorissa Janne julkaisi muutama tunti myöhemmin jutun samasta aiheesta ;)

Maailman paras työ?

Palkka: 75 000€/ puoli vuotta.
Työ: Blogata Australian suurelta valliriutalta ulkomaailmaan, hakea postit, jne.

Maailman paras työ? Ei, vaan yksi parhaista matkailumarkkinoinneista koskaan.

Jari, VIIDAKKORUMPU