Kun ongelmia ei yhtäkkiä olekaan

Monen sisätöitä tekevän ihmisen normipäivä kuluu enimmäkseen ns. säätöhommissa. Se tarkoittaa kaikenlaisten projektien erinäisiä selvitystöitä.

Selvitettäväähän on aina, lähes jokaisessa projektissa niin paljon, että mikään ei ole enää kovin tärkeää. Ne johtuvat lähes aina liian nopeasti tehdystä tilaus- ja suunnittelutyöstä. Kun pitää vain päästä nopeasti perille, projektia joudutaan tekemään uusiksi tai korjaamaan useaan kertaan. Lopputulos on projektin venyminen, ei nopea päätös.

Tuollainen työ ei anna mitään muuta kuin rahaa, ja usein sitäkin vaivaan nähden liian vähän. Se kuluttaa jokaisen hermoja, syö kaikkien yöunia ja aiheuttaa hirmuisesti närää. Miksi sitten teemme noin - koko ajan nopeammin, aina vaan useammin?

Joskus tuntuu siltä, ettei ketään kiinnosta muu kuin projektin läpäisy. Kyseessä ei ole vastuuhenkilön rahat tai firma, joten "tehdään nyt vaan nopeasti, ihan sama miten". Mihin heillä on kiire? Samanlainen projekti odottaa jo työlistalla. Kun edellinen venyy, seuraava alkaa jo heti pissimään reisille. Tuollaista menoa kestää ehkä muutaman vuoden, kunnes mieli tai ruumis väsyy. Meitä on Suomessa jo lähes miljoona mielialalääkkeen syöjää - 30% työväestöstä popsii tabuja selvitäkseen päivästä.

Harvalla on kivaa töissä.

Aina välillä tätä samaa ajatusta pysähtyy ajattelemaan. Yleensä se tapahtuu silloin, kun jotain oikeasti kauheaa sattuu. Eilen yhden hyvän ja aurinkoisimman asiakkaamme poika menehtyi onnettomuuden seurauksena. Se aiheutti heti sen, ettei jaksaisi yhtään taistella ja nähdä vaivaa sellaisiin projekteihin, jotka eivät edes asiakasta tunnu kiinnostavan.

Maailmassa on aika paljon tärkeämpiä juttuja kun nämä päivittäiset "mukaongelmat". Olisiko jo aika tajuta se? Pidetään välillä mukavaa työssä ja käytetään aikaa oikeisiin asioihin.

Minä lähden kohta tapaamaan 87-vuotiasta mummiani. Vielä kun saan niin tehdä.

Jari, VIIDAKKORUMPU

Tahmea lattia, vaikea tanssia

Valoton marraskuu on tuntunut sammuttaneen kaikista kipinän. Juuri nyt kaikki tuntuu ihmeän tahmealta. Voit oikeasti kuulla kun luonto mätänee. Aivot kieltäytyvät antamasta hyviä signaaleita. Asiakkaat ja työkaveritkin vaan mököttää. Kohta tulevaa Pukkia ei ole olemassa ja lahjat vie kaikki rahat. Sitäpaitsi jouluruokaakin jaksaa vain kerran, ei kuudesti. Ollaan pohjalla. Täältä se kaikki raivohullu voima, hulluus ja halu sitten kumpuaa kun maaliskuu taas saa. Peittoa korville vaan. Hyvää yötä - ja päivää!

Jari, VIIDAKKORUMPU

Pitäkää tunkkinne

Olen kuullut viimeisten viikkojen aikana usean lähipiirin tapauksen, jossa korkeahkolla paikalla megalomaanisessa pörssisauruksessa toiminut työntekijä on ottanut ja lähtenyt: sapattivapaita, vuorotteluvapaita, ihan jotain muuta, elämä. Samaa toitotetaan yhä enemmän medioissakin (täällä ja täällä, jne.).

Noita median juttuja on hauska lukea verrattuna kuulemiini tapauksiin. Mediassa on filtteröinti kohdillaan, ja loppuunajetut ihmispolot on saatu kuulostamaan ihan normaaleilta, ja mikä tärkeintä, syyllisyhtiöt jopa inhimillisiltä sekä armeliailta. Tosiasiassa kvartaalivetoiset ruumispursottimet ovat imeneet kaiken tekijöistään, ja heillä ei ole enää terveyden takia edes mahdollista jatkaa työssään.

Uskon vahvasti että taantuma, lama, finanssikriisi tai mikätämänytsittenonkaan, ovat osa suurempaa muutosta, jossa viime vuosikymmenet jatkunut kiihtyvä länsimainen tuloksen ja rahan perässä juokseminen näyttää ensioireensa. Toki yrittäjänäkin kokee stressiä turvallisuudesta, mutta muuten tällainen tapa tehdä työnsä on kyllä oikea. Kohdellaan kaikkia kuten itseä toivoisi kohdeltavan, ja annetaan sielullekin tovi aikaa elää.

Elä.

Jari, VIIDAKKORUMPU