Kun ongelmia ei yhtäkkiä olekaan

Monen sisätöitä tekevän ihmisen normipäivä kuluu enimmäkseen ns. säätöhommissa. Se tarkoittaa kaikenlaisten projektien erinäisiä selvitystöitä.

Selvitettäväähän on aina, lähes jokaisessa projektissa niin paljon, että mikään ei ole enää kovin tärkeää. Ne johtuvat lähes aina liian nopeasti tehdystä tilaus- ja suunnittelutyöstä. Kun pitää vain päästä nopeasti perille, projektia joudutaan tekemään uusiksi tai korjaamaan useaan kertaan. Lopputulos on projektin venyminen, ei nopea päätös.

Tuollainen työ ei anna mitään muuta kuin rahaa, ja usein sitäkin vaivaan nähden liian vähän. Se kuluttaa jokaisen hermoja, syö kaikkien yöunia ja aiheuttaa hirmuisesti närää. Miksi sitten teemme noin - koko ajan nopeammin, aina vaan useammin?

Joskus tuntuu siltä, ettei ketään kiinnosta muu kuin projektin läpäisy. Kyseessä ei ole vastuuhenkilön rahat tai firma, joten "tehdään nyt vaan nopeasti, ihan sama miten". Mihin heillä on kiire? Samanlainen projekti odottaa jo työlistalla. Kun edellinen venyy, seuraava alkaa jo heti pissimään reisille. Tuollaista menoa kestää ehkä muutaman vuoden, kunnes mieli tai ruumis väsyy. Meitä on Suomessa jo lähes miljoona mielialalääkkeen syöjää - 30% työväestöstä popsii tabuja selvitäkseen päivästä.

Harvalla on kivaa töissä.

Aina välillä tätä samaa ajatusta pysähtyy ajattelemaan. Yleensä se tapahtuu silloin, kun jotain oikeasti kauheaa sattuu. Eilen yhden hyvän ja aurinkoisimman asiakkaamme poika menehtyi onnettomuuden seurauksena. Se aiheutti heti sen, ettei jaksaisi yhtään taistella ja nähdä vaivaa sellaisiin projekteihin, jotka eivät edes asiakasta tunnu kiinnostavan.

Maailmassa on aika paljon tärkeämpiä juttuja kun nämä päivittäiset "mukaongelmat". Olisiko jo aika tajuta se? Pidetään välillä mukavaa työssä ja käytetään aikaa oikeisiin asioihin.

Minä lähden kohta tapaamaan 87-vuotiasta mummiani. Vielä kun saan niin tehdä.

Jari, VIIDAKKORUMPU

Voimme oppia Kasvilta paljon

Ei ole ensimmäinen eikä viimeinen kerta, kun ko. herra J.J. Kasvi kertoo jotain todella olennaista kolumneissaan. Olen täysin samaa mieltä siitä, että yhteiskuntamme tarvitsee kokonaan uudet työelämän ja vapaa-ajan (onko mitään muita aikoja?) pelisäännöt - ja nopeasti. Millä sen saisi keski-iältään 56,3 -vuotiaiden hyvämahaisten ja -tuloisten politrukkien päähän? Ehkä on odotettava, että he siirtyvät 10 000€ kuukausieläkkeelle kahden vuoden sisään?

Lait ja sopimukset olettavat kuitenkin edelleen, että työ ja vapaa ovat kaksi erillista aikaa: Työpuhelin on johdolla kiinni työhuoneen seinässä, eikä kesämökiltä ole yhteyttä työpaikan tietojärjestelmiin.

Emmehän me itsekään osaa vielä oikein elää tässä uudessa todellisuudessa, emme työn antajina, johtajina emmekä tekijöinä. On helppo uuvuttaa itsensä ja alaisensa, kun työlle ei ole paalutettu selkeitä rajoja. Myös töistä palautumiselle on varattava kalenterista aikaa. Luovuus ei projektihelvetissä kuki!

Työelämään kaivataan kipeästi uusia taitoja ja pelisääntöjä. Oman työn, ajankäytön ja jaksamisen hallinta on tulevaisuuden kansalaistaito.

Jari, VIIDAKKORUMPU