Rehellisyydellä pärjää - tiettyyn pisteeseen

Olen säännöllisesti suostunut koulujen luentopyyntöihin, koska haluan aidosti auttaa ja vaikuttaa nuorten, vielä innokkaiden ihmisten päätöksiin.

Keskiviikkona olin Turun Ammattikorkeakoulun tietotekniikan opiskelijoille puhumassa yrittäjyydestä, arvoista ja asenteesta. Vedin tapani mukaan kolmessa minuutissa Viidakkorummun peruspresentaatio-osuuden, jonka jälkeen pyysin anteeksi seuraavilta puhujilta (Fujitsu-Siemens) sitä, että puhun nyt avoimen rehellisesti. Kuten muillakin luentokerroilla, rehellisestä puheesta seurasi lämmin ja hauska vuorovaikutteinen sessio, jossa opiskelijat kysyivät minulta kaikkea mahdollista, ja saivat takaisin suoria vastauksia.

Kuulin eilen saaneeni sessiosta loistavaa palautetta ja monta kiitosta. Rehellisyydellä erottuu - tiettyyn pisteeseen. Pienen firman vetäjälle rehellisyys onkin tuonut markkinoinnillista hyötyä, mutta suuremmassa mittakaavassa siitä, ainakin koto-Suomessa, näyttää seuraavan vain vahinkoa.

Ihmiset kyllästetetään puheissa, tv-ohjelmissa, lehtijutuissa ja uutislähetyksissä asiallisen paskan jauhamiseen. Jos joku joskus puhuu suoraan, hänet sivuutetaan, savustetaan ja ohitetaan, sillä pelkurimassa ei sulata erilaisuutta, eikä varsinkaan rehellistä sellaista, esim. tapaus Jungner. Parhaat esimerkit moisesta löytyvät tylsyyden huipulta, politiikan pyörteistä.

Kuitenkin ne ominaisuudet, mitkä allekirjoittaneen mielestä vievät tätä maailmaa eteenpäin, ovat suoruus, rehellisyys ja hyvä hulluus. Kaikki muu on sitä turhaa höttöä ja pelaamista, jonka mestareita varsinkin suuremmat yritykset ovat pullollaan. Joukkopsykologinen käyttäytyminen kaiketi tekee ihmisestä sellaisen? Mestaripelaajat ovat niitä moniosaajia, jotka eivät osaa mitään hyvin, mutta kaikkea tarpeeksi. Olin joskus itsekin sellainen.

Jari, VIIDAKKORUMPU

Minä, minun, minulle

(Kummola ihmettelee miksi hän on kuvitus. Kun kirjoittaa kansanedustaja Googleen, hän on ensimmäisten joukossa. Anteeksi Kale.)

Kun olin opiskelija, minua kiinnosti opiskelija-asiat. Nyt työikäisenä yrittäjänä kiinnostavat vain työasiat, eli verotus, verotus, ja yritysverotus sekä maksut. Kansanedustajiemme keski-ikä on 50 vuotta. Heitä kiinnostaa vain hyvätuloisen verotus ja oma poistuminen työelämästä.

Puhutaan paljon työelämän pidentämisestä. Se koskee meitä ja nuoria, ei heitä, jotka puhuvat pöntössä. Pitäisi jaksaa, mielellään 77 vuotiaaksi, koska silloin heillä olisi turva, eläke: ”Tehkää te, jotta me saamme”.

Nuorisotyöttömyys on 88% (tai 43%, mutta kasvaa koko ajan kun tätä luet). Kansan edustajaa ei kiinnosta nuori. ”Äkkiä vaan töihin siitä”. Opintoraha olkoon mitä se on – mitä se muuten on?

Maallikkoedustajan mieleen tulee, miksei nuorisoa houkutella töihin? Mikseivät vanhat väisty? Eikö se olisi mielekkäämpi ratkaisu eläkepulmiin(kin)? Vai unohdetaanko vuonna 1990 jälkeen syntyneet suoralta kädeltä, koska päättäjä on syntynyt 1950-luvulla?

Mieleen tulee se joku. Jokuhan on aina syyllinen, jos jotain menee vikaan. Jonkun myös olisi syytä parantaa, tehdä, ja ripeytyä. Kansan edustaja odottaa niiltä joiltakin töitä, veroja. Hän itse laihduttaa, kapenee, jotta joku voisi maksaa hänen eläkkeensä pitkään. Niin minäkin tekisin, jos minulla olisi suomenhevosilta tutut silmälaput. Keskitytään olennaiseen, itseen.

Kansanedustajiemme keski-ikä on 50 vuotta. Meidän tehtävä on äänestää edustajat töihin. Olemme äänestäneet, koska äänestäjien keski-ikä lienee yli 50 vuotta. Jokainen täällä, aina, ajaa omaa, oman ikäluokkansa etua. Sinä ja minä. Ei minua oikeasti kiinnosta opiskelijan asema. Siitä on jo kohta 20 vuotta kun kiinnosti. Minua kiinnostaa nyt työnantajamaksut, verotus, ja olemattoman eläkkeen turvaaminen. Olen 39-vuotias, ja vihainen sille, että minä maksan paljon. Kansan edustajaa kiinnostaa oma turva, oma eläke, oma maa mansikkainen.

Mitä voi joku tehdä? Turha sanoa, että äänestä. Demokratiamme koostuu:

Edustajista, jotka kansa (me) äänestää.
Ryhmistä, joille kansa ei voi mitään, ja jotka päättävät puoluekurin sitomana asiat
Lobbareista, joille kansa ei voi mitään, jotka maksaa syvä tasku

Me, kansan edustajat, otamme vain vastaan. Emme voi kun äänestää joka 4-6 vuosi, mielellään jotain kaunista naista tai miestä, joka ei pääse läpi.

Puhutaan totta. Sitä nuoriso uskoo. Uskommeko me?

Jari, VIIDAKKORUMPU

Varo uskontoa ja politiikkaa (jos kuulut johonkin uskontoon tai puolueeseen)!

Vanha oppihan neuvoo, ettei saa (ainakaan työnsä ohessa) "sekaantua" uskonnollisiin eikä poliittisiin aiheisiin. Arvasin jo kirjoittaessani kommenttia Arhinmäestä, että turpaan tulee. Mutta ylläripylläri, lopputulos oli kehut 8 - haukut 1. Eli taisi asia voittaa?

Summa summarum: olen kyllä spirituaalinen ihminen, ja samalla olen kiinnostunut politiikasta, kotimaassa ja maailmalla, mutta tarvitsen spirituaalisuuteeni uskontoa yhtä paljon kuin poliittiseen kiinnostukseeni puolueita. Nada - nicht - zilch - zero. Comprende?

Jari, VIIDAKKORUMPU