Kevään aikana koimme oikeastaan kaikki pahimmat muutokset mitä yritys voi kohdata: henkilövaihdoksia, toimitilan ja työkalujen vaihdot sekä suurimman asiakkaan 90% menetyksen, jonka työt tekivät liikevaihdostamme noin 50%. Rehellisesti luulin vielä maaliskuussa, että nyt tuli kuolo. Eipä tullut, taaskaan.
Olimme nimittäin samassa tilanteessa vuonna 2007 lopussa, kun silloinen suurin asiakkaamme (joka toi myös n. 50% liikevaihdostamme) sai oman osastonsa kuntoon. Luulin silloinkin lopun tulleen, kunnes vanha työtuttuni siirtyi erään toimiston digivetäjäksi, ja he korvasivat edellisen suurasiakkaamme.
Monimediatalomme (Vanha Roccan talo Aurajokirannassa) yritykset tukevat toinen toisiaan, eli antavat työtä. Jokainen täällä olevista yrityksistä on hieman erilainen, joten homma pelaa. Lisäksi viereisestä talosta löytyy uusin kumppanimme, mainostoimisto 4ulottuvuutta, joka palkkasi entisen työtutun digipuolen vetäjäkseen, ja ensimmäinen yhteinen (suuri) projektimme startannee loppukesästä.
Suurin ponnistuksemme kuitenkin on ollut oma palvelumme Osula, jota tehdään parhaillaan. Se on siis edullinen paikallinen mainoskanava yrityksille (ja kuluttajille ilmainen). Siellä mainokset osuvat vain heille, ketkä sitä haluavat (siitä nimi Osula).
Osula on kuitenkin toisen yritykseni, Pikku Apurin, ensimmäinen palvelu. Se ei siis ole Viidakkorummun tuote. Yritän saada Osulasta toisen kivijalan Viidakkorummun rinnalle. On riski toimia vain yhden varassa, kuten asiakasmuutoksistakin on huomannut.
Olemme kuitenkin toimineet koko ajan niiden periaatteiden varassa, mitä alussa sovimme: rehellisyys, avoimuus, suoruus ja muiden auttaminen. Siksi ei tunnu pahalta peilin edessä.
Lomalla luin upean kirjan yrittämisestä nimeltään Rework. Siinä v.1999 USA:ssa aloittaneet yrittäjät kertoivat sen Viidakkorummun tarinan, jota kohti itsekin olen alusta asti pyrkinyt. He ovat jo perillä, meillä on vielä matkaa jäljellä.
Jari, VIIDAKKORUMPU 2.0
Näytetään tekstit, joissa on tunniste yrittäjyys. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste yrittäjyys. Näytä kaikki tekstit
8. kesäkuuta 2011
20. tammikuuta 2010
Yrittäjyydestä tehdään tylsää
Kokemukseni mukaan suomi ja suomalaiset ovat juuri tällaisia, mitä Alf Rehn kolumnissaan kertoo. Juuri tätä yleistä asennetta vastaan perustimme v. 2006 Viidakkorummun. Juuri tuota vastaan pidän blogia ja mesoan Facebookissa myös ihan muista asioista. Juuri tuo on se syy, miksi! 1) Asenne 2) Henki 3) Asenne!
"Juu, juu, yrittäjyyttä tarvitaan. Kuultu on. Juu, juu, tähän pitäisi satsata. Kuultu tämäkin. Joten jätetään tälläinen, ja mennään suoraan asiaan. Suomalainen keskustelu yrittäjyydestä on aivan liian tylsä, ja tämä tekee hallaa maallemme. Se on armottoman, kuolettavan ikävä, niin harmaa että minäkään en sitä jaksa kuunnella. Ja minulle silti maksetaan että jaksaisin välittää… Moni muu maa on ollut juuri tässä, yrittämisen imagon rakentamisessa, huomattavan paljon parempi kuin me, ja me kärsimme nyt tästä."
"Suomessa itse lähestyminen kysymykseen on paljon ryppyotsaisempaa, ja sitä, että jotain tehtäisiin vaan koska se on hauska idea, katsotaan usein epäilevästi. Yrittäjyydestä puhuvat vanhat, valkoiset miehet vakavin ilmein, hillitty solmio kaulassa, harvoin innostunut nuori tai maahan muuttanut erinlainen tekijä (vertaa Ruotsin Bicky Chakraborty, Ayad Al-Saffar tai Salvatore Grimaldi). Ja mistä puhutaan? High-tech, bio-sitäsuntätä, IT-ratkaisut. Ei siinä mitään, hienoja aloja kaikki, mutta ei ne ihan jokaista nuorta sytytä."
"Joten mitä tehdä? Ensinäänkin, väliaikainen kielto nykyiselle keskustelulle. Poliitikot ja laitostuneet virkamiehet voisivat olla vähän aikaa ihan hiljaa, ja kuunnella vaikka nuoria vaihteeksi – silloin ehkä selviäisi nykymenon tehneen sen, että nuoret näkevät yrittäjyyden ikävänä asiana. Nokiaan viittaminen kiellettävä lailla. Uusia, erinäköisiä esimerkkejä kehiin. Media ottakoon oman vastuunsa – tylsille esimerkeille sakkorangaistus.
Itse menen nyt kävelylle, designkauppohin krääsää katsomaan. Lupaan että tuen hauskinta tuotetta jonka löydän."
Minä lupaan ja me vannomme, ettemme koskaan hairahdu tylsyyden poluille.
Viidakkorumpu Oy
"Juu, juu, yrittäjyyttä tarvitaan. Kuultu on. Juu, juu, tähän pitäisi satsata. Kuultu tämäkin. Joten jätetään tälläinen, ja mennään suoraan asiaan. Suomalainen keskustelu yrittäjyydestä on aivan liian tylsä, ja tämä tekee hallaa maallemme. Se on armottoman, kuolettavan ikävä, niin harmaa että minäkään en sitä jaksa kuunnella. Ja minulle silti maksetaan että jaksaisin välittää… Moni muu maa on ollut juuri tässä, yrittämisen imagon rakentamisessa, huomattavan paljon parempi kuin me, ja me kärsimme nyt tästä."
"Suomessa itse lähestyminen kysymykseen on paljon ryppyotsaisempaa, ja sitä, että jotain tehtäisiin vaan koska se on hauska idea, katsotaan usein epäilevästi. Yrittäjyydestä puhuvat vanhat, valkoiset miehet vakavin ilmein, hillitty solmio kaulassa, harvoin innostunut nuori tai maahan muuttanut erinlainen tekijä (vertaa Ruotsin Bicky Chakraborty, Ayad Al-Saffar tai Salvatore Grimaldi). Ja mistä puhutaan? High-tech, bio-sitäsuntätä, IT-ratkaisut. Ei siinä mitään, hienoja aloja kaikki, mutta ei ne ihan jokaista nuorta sytytä."
"Joten mitä tehdä? Ensinäänkin, väliaikainen kielto nykyiselle keskustelulle. Poliitikot ja laitostuneet virkamiehet voisivat olla vähän aikaa ihan hiljaa, ja kuunnella vaikka nuoria vaihteeksi – silloin ehkä selviäisi nykymenon tehneen sen, että nuoret näkevät yrittäjyyden ikävänä asiana. Nokiaan viittaminen kiellettävä lailla. Uusia, erinäköisiä esimerkkejä kehiin. Media ottakoon oman vastuunsa – tylsille esimerkeille sakkorangaistus.
Itse menen nyt kävelylle, designkauppohin krääsää katsomaan. Lupaan että tuen hauskinta tuotetta jonka löydän."
Minä lupaan ja me vannomme, ettemme koskaan hairahdu tylsyyden poluille.
Viidakkorumpu Oy
24. marraskuuta 2009
6. elokuuta 2009
Mitä yrittäjäjärjestöt tekevät?

Olen nyt ollut 3,1 vuotta yrittäjänä. Sitä ennen olin pitkään palkollisena eri yrityksissä. Isäni on pitkän linjan yrittäjä, joten pakkohan se ”autuus” oli itsekin kokea, vaikka kouluissa peloteltiin yrittäjyydestä siihen malliin, että pistää miettimään millaisia intressejä ”opettajilla” oli taskussaan.
Ensimmäinen yllätys yrittäjän tiellä oli lukuisille spämmipostilistoille joutuminen. Kun rekisteröit yrityksesi, liityt yrittäjäjärjestöön, jne., soi puhelimesi heti kuumana kaikkia megatyrkkyjä, joiden tehtävä on heti ottaa rahat pois hyväuskoisimmilta yrittäjiltä. Lisäksi sähköpostisi turpoaa noiden iilimatojen tarjouskirjeitä ja mainoksia. Tästä kauhein esimerkki ovat ns. hakemistoyritykset.
Toinen tajunnanräjäyttäjä, ja suurin näistä, oli ns. turvaverkon täydellinen puute. Jos ryhdyt yrittäjäksi, et saa epäonnistuessasi mitään muuta kuin perustyöttömyyspäivärahan. Lisäksi yrittäjänä oleminen ei tuhoa vain omaa verkkoasi, vaan myös kaikkien lähimmäistesi turvat ja hengähdystauot. Puolisosi ei pääse vuorotteluvapaille, ei saa liittojen tukia, jne. Olet perheinesi alimmainen spitaalinen hyvinvointiyhteiskunnassa, vaikka painat niska limassa töitä.
Kolmas shokki oli lukuisten maksujen suuruudet. Yrityksessämme työskentelee päätoimisesti vain 3,5 henkilöä, mutta silti vakuutus-, työttömyys-, sotu- ym. maksut ovat pöyristyttävän suuria. Ne todellakin varmistavat sen, etteivät kaikki välttämättä saa edes palkkojaan joka kuukausi. Pitäisikö maksut suhteuttaa esim. yrityksen koon mukaan?
Shokkeja riittää, mutta suurin kysymysmerkki jää yrittäjäjärjestöjen kohdalle. Mitä Suomen Yrittäjät ry. tekee yrittäjien hyväksi? Oma kokemus on:
- Spämmää sähköpostilaatikot täyteen myydessään tietokantalistauksiaan ulos
- Järjestää ”laivatansseja” jossa ”verkostoidutaan”
- Auttaa konkurssiin menevää yritystä tarjoamalla lohduttavaa olkapäätä verkkosivuillaan
Siinä se. Olisiko siis mahdollista saada vastauksia, miksi yrittäjän asema työkentällä on edelleen kuin spitaalisen? Yrittäjäjärjestö on 110 vuoden aikana ilmeisesti vaan ”ollut olemassa”.
Jos yrittäjäjärjestö saisi yrittäjille aikaan yhtä reilun turvaverkon liiton tukirahoineen, kuin on palkkatyöläisellä, tekisi se täsmäkampanjallaan tähän maahan kymmenenkertaisen määrän aloittelevia yrityksiä, joista osa varmaan voimakkaasti kasvuhakuisiakin. Sillä parhaimmillaan yrittäminen on silti parasta. Jo pelkästään se, että saat palkkaa tehdystä työstä, et suoritetusta työajasta, on kaiken vaivan arvoinen.
On ironista, että nyt samaan aikaan Suomen PR-pumppu Ollilan johdolla brändää Suomesta yrittäjän ihannemaata. Millä perusteella?
Jari, VIIDAKKORUMPU
EDIT: ilmeisesti rajun taistelun jälkeen joku voi yrittäjänä jotain jostakin saadakin, ehkä. Tässä ohjeita.
EDIT2: AYT:n jäsenmaksun suuruus esim. 30000€ vuosituloilla on 650€/vuosi. Vähän eri kuin palkansaajan 65€/vuosi.
EDIT3: Loistavaa. Joku haluaa samaa ;)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)



