Yrityksen maine

Miten pysyä kärryillä siitä, mitä yrityksestäsi kerrotaan netissä ja virtuaalimestoilla? Esim. näiden työkalujen avulla.

Jari, VIIDAKKORUMPU

Työ ja sen tekijät 2010-luvulla

(Voi sen joskus ottaa näinkin. Juttu julkaistaan Turun Sanomien Talousliitteessä 24.11.)

Meissä finskeissä on luterilais-geneettinen vika. Joku ruuvaa meitä selästä.

Ajatelkaas tätä. Ei herätyskelloa. Töihin tullaan hymyllä, ei bussilla. Töiden välissä voi käydä lenkillä tai kuntosalilla. Toki työaika on klo 7.30 – 22.00, mutta tuosta välistä vain se työhön kuuluva osa. Ei suorituspakkoa.

Kun teknologia on harpponut työlakien ja -asetusten yli tasajalkaa jo 20 vuotta sitten, miksi meidän pitää edelleen raahata niitä sääntöjä perässämme? Se mitä eduskunta ehtii,  teknologia ehtii 100 kertaa nopeammin. Kuten joku operaattori joskus lupasi, ”olemme nyt aina ja iankaikkisesti kaikkien kanssa joka paikassa”. Työaikaa ja vapaa-aikaa ei enää ole. On vain aikaa. Tai ei ole vain aikaa. Aika on sinusta kiinni.

Lehdet pursuavat edelleen TUPO-uutisia, valtakunnansovittelijan ”ei nyt -kommentteja ja ”maltillisia palkkaneuvotteluja”. Missä maailmassa elämme?

Ihan kuin työelämämme olisi lukittu johonkin sukukokoukseen, jossa istutaan naama kireänä kulmissa ja odotellaan että joku päästää autoista käsijarrut irti. Kokoukseen osallistujat ovat niitä, kenellä selkäruuvin kireys pitää oman luonteen kurissa. Miksi muuten meillä olisi mm. sellaisia titteleitä kuin first impression manager? Mitä tapahtui työlle ja sen tekijöille?

Lähde yrittäjäksi, älä kärvistele sukukokouksissa. Meitä vasta kohdellaankin laeissa ja asetuksissa kuin kiekkoa neuvostoaikojen jääkiekkomailassa, mutta lähde silti.

Varmista selusta. Tee laskelmat ja suunnitelmat. Murenna ne. Unohda ne ”sukukokouksien” missiot, arvot ja visiot. Tee työtä koska teet sen aina itsellesi. Arvot olette sinä ja muut yrityksesi jäsenet. Arvo on hyvä tuuli, jos käy hyvä tuuri.

Liiku ja tee muutakin kuin työtä. Muuten ovat selkä ja pää rikki.

Auta muita. Auta aloittavia yrittäjiä. Suosittele niitä ketkä sen ansaitsevat. Älä puhu selkien takana, äläkä mollaa kuulopuheiden perusteella. Kokeile, erehdy ja opi. Näe muita maita ja kansoja, muita tapoja. Muista sydän. Ole omatuntotalouden osa.

Ota kaikki kollegat mukaan osakkaiksi. Ei tarvitse lätistä sitoutumisista ja käydä kehityskeskusteluja (taas yksi sukukokouksen vitsaus). Kaikki ovat sitoutuneita ja aikuisia – toivottavasti.

Nauti, mutta varaudu siihen, että se herättää myös kateutta. Älä välitä, sillä jos kerran aiot perustaa oman yrityksen ja työskennellä siellä, miten se voisi edes olla jonkun muun oloinen tai näköinen kuin sinun itsesi? Tervetuloa joukkoon. En vaihtaisi päivääkään pois.

Jari Liitola,
hopeaselkä,
Viidakkorumpu Oy

Viidakkorummun menneisyys ja tulevaisuus, osa 1

Suhteellisuusteoriassa aika-avaruutta voidaan kuvata valokartiolla, jossa origon alapuolella on menneisyys, yläpuolella tulevaisuus ja origossa nykyisyys. Menneen valokartion ulkopuoliset tapahtumat eivät ole voineet vaikuttaa origon tapahtumaan, eikä origon tapahtuma voi vaikuttaa tulevan valokartion ulkopuolisiin tapahtumiin, sillä tämä vaatisi informaation etenemistä valoa nopeammin.
Einsteinin teorialle etsittiin kokeellisesti vahvistusta 40 vuoden ajan, kunnes Nasa laukaisi vuonna 2004 Gravity Probe B -satelliitin 650 kilometrin korkeuteen. Satelliitti kiersi maata 17 kuukautta ja mittasi teleskoopin ja gyroskooppien avulla yhtä tähteä. Nasa julkisti kokeensa tulokset vuonna 2007. Ne todistavat oikeiksi Einsteinin otaksumat avaruuden ja ajan poimuttumisesta yhteen aika-avaruudeksi.

On aika kunnolla avata Viidakkorummun 4. tuotantokausi ja ajatukset sen takana. Ensin pitää kuitenkin kurkata kolmea ensimmäistä vuotta – arvojen näkökulmasta.

Ensimmäiset kolme vuottamme voi summata sanaparilla ”omalla painollaan”, sillä emme ole kertaakaan kesän 2006 startin jälkeen ehtineet hengähtää, pysähtyä ja miettiä MIHIN olemme tulleet, MIKSI olemme tulleet tähän, ja MITÄ seuraavaksi? Me vaan menimme työn kuljettamana.

Aloittaessamme tiesimme, että autamme muita tekemään kuvallista ja äänellistä viestintää. Meille se on konkreettisesti tarkoittanut hieman alle 200 projektia 800 työpäivässä, eli yksi projekti/ neljä työpäivää. Niistä suurimmassa osassa olemme olleet tekninen kumppani tai alihankkija. Osaan olemme iloksemme saaneet vaikuttaa jo suunnitteluvaiheessa. Nyt on aika hieman tarkistaa suuntaa.

Maailma on kääntymässä hitaasti koordinaatteihin, jossa tietyt arvot ja ajatukset alkavat aidosti vaikuttamaan, paitsi ihmisten vapaa-aikaan, myös heidän työhönsä, eli liike-elämään. Niitä ovat mm.:

Läpinäkyvyys, vastuullisuus, avoimuus, luonnollisuus ja rehellisyys.

Termejä on helppo viljellä, mutta jos luettelee edellä mainittujen vastakohdat, tietää millaisessa maailmassa suuri osa yrityksistä, ja siksi myös niiden henkilöstö, joutuu elämään vieläkin:  

Valehtelu, ahneus, pelko, tekopyhyys ja kieroilu.

Olemme koittaneet pitää ykköskohdan arvot alusta asti, mutta niistä osaan emme ole kyenneet. Valkoinen, tai jopa harmahtava valhe on joskus ollut se ”viime hetken ratkaisu”. Olenpa tosin huomannut sellaisenkin, että olemme olleet asiakkaalle joskus liiankin "vastuullisia ja avoimia”... meitä ei ole sen takia valittu työn tekijäksi (ns. kettutyttösyndrooma).

Aloittaville vinkkinä. On kaksi vaihtoehtoa miten toimia asiakastapaamisessa. Niin, että tekee nopean psykologisen skannauksen, jonka jälkeen voi pohtia paljonko taustastaan, ideologioistaan ja toiminnastaan kertoo. Parempi vaihtoehto on tietysti olla aina oma itsensä, saa asiakastyön tai ei. Valinnan määrää yrityksen kassatilanne. Jos ollaan kuivilla, ollaan oma itsemme, jos kuopassa, skannaa asiakas ja mukaudu. Yleisohje kuitenkin on se, että biorytmeiltään vääränlaisen yrityksen kanssa törmää kuitenkin seinään jossakin vaiheessa.

Businessmaailma on vieläkin "miesmiehen näköinen". Aloittava asennepuristi ei yrittäjänä pärjää, sillä (piilo)sovinismi ja "jätkähuumori" kukkivat. Itse näkisin enemmän naisia johtotehtävissä. Oma kokemukseni on, että he olisivat niissä parempia kuin miehet. Ja saisimme enemmän värejä työelämän asennekartalle. Ei sillä ronskinharmaalla aina jaksa luovia.

Mutta. Omia Viidakkorummun selkäytimestä kumpuavia sovelluksia ja töitä emme ole ehtineet tehdä. Olemme siis vain auttaneet muita, ja siinä sivussa saaneet yrittäjäksi ok-palkkaa kolmisen vuotta. On kuitenkin tullut aika, jolloin sydän alkaa sumeilematta pamputtamaan järkeä turpaan. Aiomme lisätä oman työmme osuutta toiminnassamme, vaikka se tarkoittaisi pienempää liikevaihtoa. Mutta siitä seuraavassa, osassa kaksi.

Jari, VIIDAKKORUMPU