(Voi sen joskus ottaa näinkin. Juttu julkaistaan Turun Sanomien Talousliitteessä 24.11.)
Meissä finskeissä on luterilais-geneettinen vika. Joku ruuvaa meitä selästä.
Ajatelkaas tätä. Ei herätyskelloa. Töihin tullaan hymyllä, ei bussilla. Töiden välissä voi käydä lenkillä tai kuntosalilla. Toki työaika on klo 7.30 – 22.00, mutta tuosta välistä vain se työhön kuuluva osa. Ei suorituspakkoa.
Kun teknologia on harpponut työlakien ja -asetusten yli tasajalkaa jo 20 vuotta sitten, miksi meidän pitää edelleen raahata niitä sääntöjä perässämme? Se mitä eduskunta ehtii, teknologia ehtii 100 kertaa nopeammin. Kuten joku operaattori joskus lupasi, ”olemme nyt aina ja iankaikkisesti kaikkien kanssa joka paikassa”. Työaikaa ja vapaa-aikaa ei enää ole. On vain aikaa. Tai ei ole vain aikaa. Aika on sinusta kiinni.
Lehdet pursuavat edelleen TUPO-uutisia, valtakunnansovittelijan ”ei nyt -kommentteja ja ”maltillisia palkkaneuvotteluja”. Missä maailmassa elämme?
Ihan kuin työelämämme olisi lukittu johonkin sukukokoukseen, jossa istutaan naama kireänä kulmissa ja odotellaan että joku päästää autoista käsijarrut irti. Kokoukseen osallistujat ovat niitä, kenellä selkäruuvin kireys pitää oman luonteen kurissa. Miksi muuten meillä olisi mm. sellaisia titteleitä kuin first impression manager? Mitä tapahtui työlle ja sen tekijöille?
Lähde yrittäjäksi, älä kärvistele sukukokouksissa. Meitä vasta kohdellaankin laeissa ja asetuksissa kuin kiekkoa neuvostoaikojen jääkiekkomailassa, mutta lähde silti.
Varmista selusta. Tee laskelmat ja suunnitelmat. Murenna ne. Unohda ne ”sukukokouksien” missiot, arvot ja visiot. Tee työtä koska teet sen aina itsellesi. Arvot olette sinä ja muut yrityksesi jäsenet. Arvo on hyvä tuuli, jos käy hyvä tuuri.
Liiku ja tee muutakin kuin työtä. Muuten ovat selkä ja pää rikki.
Auta muita. Auta aloittavia yrittäjiä. Suosittele niitä ketkä sen ansaitsevat. Älä puhu selkien takana, äläkä mollaa kuulopuheiden perusteella. Kokeile, erehdy ja opi. Näe muita maita ja kansoja, muita tapoja. Muista sydän. Ole omatuntotalouden osa.
Ota kaikki kollegat mukaan osakkaiksi. Ei tarvitse lätistä sitoutumisista ja käydä kehityskeskusteluja (taas yksi sukukokouksen vitsaus). Kaikki ovat sitoutuneita ja aikuisia – toivottavasti.
Nauti, mutta varaudu siihen, että se herättää myös kateutta. Älä välitä, sillä jos kerran aiot perustaa oman yrityksen ja työskennellä siellä, miten se voisi edes olla jonkun muun oloinen tai näköinen kuin sinun itsesi? Tervetuloa joukkoon. En vaihtaisi päivääkään pois.
Jari Liitola,
hopeaselkä,
Viidakkorumpu Oy
