(Minun) aivoille ja sielulle sopivaa.

Joskus harvoin törmää "samanlaiseen". Itse törmäilen häneen usein musiikkikappaleen esittäjässä tai sanoituksissa, dokumenttielokuvien kaduilla ja nojatuoleissa tai lehden sivuilla. Harvoin blogeissa. Nyt sekin on tehty. Lukekaa Insanon Marko Kulmalaa, minulle se ainakin sopii: http://www.insano.fi/articles/page/1

Ai niin, eihän Suomessa saa toista kehua. Menkööt tämän kerran.

Asiaan. Olemme nyt puskeneet osaamistamme "markkinoille" tasan puoli vuotta. Rahaa ei ole paljoa, ja ylijäävästä Suomen nerokas "yrittäjätuki" syö suuren haukun. Mutta silti: työ ei ole enää työtä.

Tulemme aamulla töihin kuten ennenkin, tunnollisina jo klo 7.00-8.00. Mutta on kuin tekisi olohuoneessaan. Ilmassa ei ole niin paljoa sähköä.

Saatan heittäytyä sohvalle. Tiskata. Lukea blogeja. Aivo tykkää kun saa kölliä. Silti teemme paljon ja lujaa, mutta aivo lepää. Merkillistä. On siis eroa jos neljä tuttua istuu samassa tilassa, kuin 46 työkaveria avotilassa. Joku tuo suureempaan määrään jäykkyyttä, pakkoa ja velvoitusta. Mikä se joku on? Täytyy näyttää toiselle, varmaan. Pelko siis.

Suuri mies ja oiva ajattelija, megaidolini, Johan Galtung on sanonut vinon pinon viisaita, mutta suurin on se, että kaikki lähtee kahden ihmisen kohtaamisesta: avioliitot, ystävyydet, sählyporukat, maitokauppa, ajatus 32 km pitkästä tunnelista vuoren läpi, kylät, kaupungit, valtiot. Ja toisella puolen ihastus, rakkaus, kina, sodat, sinappikaasumäärä jolla tappaa kuusi planeettaa, ja vetypommi. Kahdesta ihmisestä.

Lisää Galtungista: http://en.wikipedia.org/wiki/Johan_Galtung

Jari, VIIDAKKORUMPU