The Viidakkorumpu – Season 2

Toinen tilikausi loppuu rummun osalta tänään 31.7., ja pitää hieman summata miten meni.

Tilikauden alussa saatiin rummun sisään kova vahvistus, Kokon Jukka, josta olikin korvaamaton apu kauden kuluessa, sillä töitä tehtiin ensimmäiseen vuoteen nähden lukumääräisesti paljon enemmän. Liikevaihtomme kasvoikin n. 30 % ja tuloskin näyttää samoja lukemia (vaikka koitammekin jarruttaa sitä :).

Työmme teemme edelleen 85 % mainos- ja digitoimistoille avoimena yhteistyökumppanina. Paljon teimme mainostoimisto Satumaan kanssa, ja mikäs on tehdessä kun porukkansa on kuin ”veljiä ja siskoja” – hieno sakki! Ainoastaan yksi kumppanimme vaatii täyttä alihankintaa, jossa meistä ei saa näkyä jälkiä. Syynä yhteistyöhön on lukumäärämme: Pienellä toimistolla ei ole järkeä olla suurta määrää omia asiakkaita, koska se vaatii aikaa ja hoitamista jotta homma sujuu hyvin.

Ehkä suurin muutos kuitenkin on sellainen luontainen kasvaminen yrittämiseen. Työt ja kontaktit eivät enää jännitä niin, vaan ne ratkaistaan ja tehdään pois. Työ tuntuu entistä vähemmän työltä kun on hyvä sakki sekä avoin ja rento ilmapiiri. Edelleen korostan että yrittäjyydessä suurin etu on se, että palkkansa saa tehdystä työstä, ei suoritetusta työajasta.

Suurin odotuksin saimme avattua toimivat työkontaktit Espanjaan ja Englantiin sekä Helsinkiin (kyllä, se on ulkomailla meille ;). Nyt jatkoksi on liittymäisillään Ruotsi, joten mielenkiinnolla katsomme, paljonko Season 3:lla tulee tehtyä ulkomaiden suuntaan. Odotan kasvua sillä osastolla.

Itsellä oli melko monitahoinen loppuosa tilikaudesta, koska perustimme oman suunnittelufirman, Pikku Apurin, ja starttasimme Saivosalmen Jaakon Revolverin käyntiin porukalla. Molemmat saivatkin heti nahkoja vyöhönsä, ja niitä tulee toivottavasti jatkossa rutkasti lisää. Lisäksi saimme Manillan tehtaaseen mukaan myös Twisted Filmsin pojat, eli myös animaatioiden teko sekä videotarve helpottuu jatkossa.

Kaiken kaikkiaan nautimme nyt kun on sen paikka. Saas nähdä mitä suhdanteet ja muodit tuovat kolmoiskaudella mukanaan – niitä ratkotaan sen mukaan kun pläjähtävät naamalle. Se ainakin on varmaa että perehdymme iPhonen sovellus-suloihin, ja omiin konsepteihin (joo, joo, niin sanoin vuosi sittenkin).

Mutta: Suurkiitos kaikille jotka saimme tavata ja joiden kanssa tehdä töitä. Meillä ei huonoja kumppaneita ole koska meitä naurattaa. Kesää on vielä jäljellä!

Jari, VIIDAKKORUMPU

ONCE (in a lifetime)

On jo pitkään pitänyt kirjoittaa pienestä suuresta elokuvasta ja soundtrackista, joiden soisi kulkeutuvan kaikkien teidän korviin, silmiin, ja sydämiin.

Kyseessä on pienellä budjetilla 17 päivässä (!) kuvattu, mutta superpieteetillä tehty irlantilainen ONCE, jossa The Framesin laulaja Glen Hansard vetää loputkin pisteet kotiin vetäen tuhkia pesästä perässään.

Elokuva kertoo lyhyesti kerrottuna lauluntekijän taistelusta saada laulunsa mahdollisimman monen huulille. Gleniä komppaa loistavasti tsekkiläinen Marketa Irglova, jonka Glen tapasi yhtyeensä keikalla Marketan kotimaassa (Marketa on myös oikeasti nuori lupaava pianisti).

Kaikki lähti siitä, että The Framesin basisti John Carney kysyi laulajaltaan tekisikö hän elokuvaansa musiikin. Glen teki, ja päätyi lopulta siis pääosaankin! Ja kaikki muutkin elokuvassa esiintyvät henkilöt ovat amatöörejä, kuvauksia tehtiin niin että lupia kysyttiin sitä mukaa kun ”shootattiin”, jne., jne. Eli täydellistä amatööri-indietä siis.

Ja jessus sitä musaa! Nyt kipin kapin kauppaan hakemaan Once soundtrack jos pitää hyvästä singer-songwriter –musiikista ja vuokraamoon heti ensi sunnuntaina, koska elokuva on parhaimmillaan tuona lepopäivänä.

Jumalille kiitos irlantilaisesta sitkeydestä ja tekemisen palosta!

Jari, VIIDAKKORUMPU