Täällä digitaalisuuden sydämessä ei aina huomaa elämää. Onneksi se aina välillä nousee nuo Manillan portaat tänne toimistoomme, avaa puhkuen oven, ja puhaltaa suolaista sekä makeaa korviemme väliin.
Seuraavan yhdeksän päivän sisään allekirjoittanut käy läpi:
- Isoisäni hautajaiset
- "Veli" Peran toisen lapsen syntymäilon
- Kaverimme Paven ja Tarjan häät
- Työväen juhlan
- Pappani, ja roolimallini hautajaiset
Eilen, ensimmäisten (mukavien) hautajaisten jälkeen jäin pohtimaan asioita hyvän ystäväni, Bushmillssin kanssa.
Isoisäni oli ammatiltaan rovasti, ja perusti kokonaisen ammattikunnan Suomeen. Hänen aloitteestaan perustettiin, ja hänen uransa oli perheneuvonta, jota harjoitetaan ev.lut. kirkon toimesta tänäänkin yhä kiihtyvällä tahdilla. Hän itse oli nöyrä, pihi, auttavainen ja vaatimattomuuden perikuva - esikuvansa jalanjäljissä siis. Lisäksi hän korjasi papinkaavussaan tielle jääneiden autoja, kun sellaisiin törmäsi matkoillaan ja käännytti ev.lut. pappivormussa ortodoksilapsia Karjalassa sota-aikaan heidän omaan uskoonsa.
Me (Viidakkorumpu) teemme virtuaalisia töitä, jotka liian nopeasti kyhätty kiintolevy kykenee pyyhkimään samaan paikkaan, missä ovat kammat, sytkärit, sukat, ja GWS-pullonavaajat.
Pistää miettimään. Ainoa mitä voimme virtuaaliammatissamme tehdä, on omia palveluita, jotka oikeasti voivat edes hieman auttaa meitä maallisella (tai virtuaalisella vaelluksellamme). Ensimmäinen avautuu kesän kuluessa.
Cheers Paavo!
Jari, VIIDAKKORUMPU
Miksi ravata, kun voi verkossa tavata? Olemme verkkoa kutova omatuntotalouden oppilas.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti