Yön sumu hiipii majakan takaa
No line on the horizon
kesäratsastajat samettikoirien päällä
Saimme taas jokakesäisen Utön reissumme päätökseen. Se ei ole koskaan ollut huono asia hylätä maailmasta kaikki turhake, paitsi: teltta, makuupussi, itsetäyttyvä makuualusta, kaksi kirjaa, mp3-soitin, kaiuttimet, 4l viiniä, yksi väkevä, kylmälaukku, lonkeroa, kitara, huuliharppu, tinapilli, aurinkovoide, ja kassillinen vaatteita.
Kun tuon kuorman saa raijattua 1,5km sotilasalueen laiturilta teltta-alueelle, alkaa maailman voittaminen. Kun on uitu kolme vuorokautta, drinksuiltu, otettu möllykkää, ratkaistu niin Kiinan ulkopoliittinen tilanne kuin Malariaongelmakin, saavutaan reissun pääväittelyyn. Siinä ratkaistaan ihmisen muutto asteroidipilviin... avaruushissi vai magneettilinko?
Itselle kuitenkin riittää tuo kerran vuodessa. Olen aiemmin palvellut valtiotamme saaressa jo 7,2kk putkeen ja syksy + talvi Utössä tekevät pääni liian tyhjäksi.
Kaverin kaveriperhe kuitenkin päätti toisin. He ottivat lapsensa ja kävivät saarelle asumaan vuodeksi. Pääset lukemaan JP:n, Tiinan ja Aleksanterin tarinaa Eeva-lehden blogista.
Mukavia ihmisiä, mukava saari kuitennii.
Jari, VIIDAKKORUMPU
Jari Liitola,
VastaaPoistaViitaten myöhempään viestiisi, osaat kyllä mainoshommien lisäksi ainakin yhden asian saakelin hyvin. Lupausten pitäminen ilman mitään vastahyötyä on harvinaista; minulle se antaa uskoa evoluution Teloksesta ja suunnasta kohti suurempaa syvyyttä. I-ha-naa! Kiitos siitä. :) Jahka mummolareissumme on ohi ja palajamme jälleen saaren rauhaan, isken kynteni kovalevyysi!
Kiitos vielä kerran, kenties vaikka nähdään vielä joskus! :D
Eipä kestä JP! On aina kiva jelppiä mukavia immeisiä. Ja varmasti nähdään, ainakin Piispankadulla. Terkkuja talon sisään,
VastaaPoistaJari