Yrittäjä. Ei ikuna lomaa eikä varaa Halloumijuustoon. Mitä mittää, neljä jätkää lähti, osti koneet ja melkein kaikki softat. Nyt ikkunasta aukeaa 750€/kk arvoinen Aurajokimaisema ja kukaan ei soita.
Olo on kuin lähtisi ylittämään jalan Suomenlahtea huhtikuun alussa Led Zeppeliniä lauleskellen. Eli askel on kevyt mutta tarpeeksi raskas.
No, jos omaa isää katsoo, niin kaveri on yrittänyt 35 vuotta ihan hyvin. Viimeksi kun oltiin syömässä, ruokaa riitti ja olut oli kylmää.
Sitä vaan tässä olen pohdiskellut, että miksi jakaminen on kaikille vaikeaa? Onko 2000-luvun ihminen ahne pakosta? Kyllä sitä vähemmällä toimeen tulee. Jos nämä isoimmat aloittaisivat, ja auttaisivat tasaisempaa työllistymistä, varmaan kaikkien yöuniin tulisi lisää pinkkiä.
Ja jumangeggaliste millaisia töitä me kiireessä painamme menemään: yksinhuoltaja ei saa edes säilykepurkkeja auki ilman poraa. Mitä mittää.
Sitä olen kanssa pohdiskellut että olis kiva kun saisi palvelua, kaupoissa ja verkoissa. Kukahan pankeista äkkää ensimmäisenä perustaa pankkiautomaatteja seiniin ja ihmisiä sivukonttoreihin? Ja verkkosivustot...sitä puolta me ajateltiin kehittää. Jos vaikka saisi ihmiset markkinoimaan toinen toisilleen asioita. Ja ihminen, ainakaan turkulainen, ei markkinoi mitään ellei ole tosiaan syytä: “miäti, ku osti kaks jakaria, sai jerrykannun kaupa pääl!”.
Lisää myöhemmin kun on asiaa. Anna hyvän kiertää.
Jari, VIIDAKKORUMPU
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti