Häikäise ystäväsi Viidakkorumpupaidalla!

Eli nyt on saatavissa kauan odotettu Viidakkorumpupaita, "lievän suuruuden alarajoilla".

Paitaa on saatavissa AAA-luokan puuvillaversiona miehille ja naisille, kahdessa supercoolissa värissä: asfaltti ja vaalean sininen - S-koosta XXXL-kokoon. Hinta naurettavan pieni 25 eur.

Paappa tilausta s-postiosoitteeseen: rumpulainen@gmail.com. Tilauksen kylkeen: Nimi, s-posti, kpl-määrä ja koko. Teemme tilaukset aina vähintään 10 kpl:een erissä.

Koskaan ei ole ollut yhtä helppoa hurmata vastaantulijaa, kaataa vastakkaista sukupuolta ja herättää kateutta. Beat that, Vaatehuoneen Simo!

Jari, VAATELAATIKKORUMPU

Vapahtajaa kaivataan.

Hei sinä ulkopositiivinen koululainen tai nuortyöläinen. Viidakkorumpu on saatanallisessa rumputulessa, ja kaipaa apuasi kaikenmoisissa verkkotuotannoissa.

Tarjoamme sinulle ihan vaikka mitä, jos ojennat auttavat kätesi meille aina silloin tällöin – edes etänä. Eli kaipaamme siis 32-44%:sta täysjäsentä, ts. sellaista josta ruotsalaiset maailmanmenestyjäfirmat puhuvat ”extrana”. Työnvääntämisen ohella ehtii siis surfata meressä, baareissa ja kouluissakin.

Vaatimuksia ei ole, toivomuksiakin vain yksi: tunne joku meistä, sillä uskomme kaveruuden voimaan. Sillä mitäs jos auttajaksemme tuleekin joku, joka mädättää koko Manillan talon? Silloin jää monen perheen lainat maksamatta ja miero kutsuu pienempiäkin. Ja toki on selvää että jos mokaat, syömme sinut koneineen päivineen valkosipulihiilloksen kera.

Ja on aina ikihyvä, jos nettisähkösuoramarkinointimainosfirmaan pyrkisi joku joka osaa alan, you know - flassiä, koodia, silmää ja mieltä. Palkkakin on sen verroin kelpo, että kyllä sillä makaronit helposti vaihtaa tortellineihin. Eli mitäs siellä enää neppailet – paappa postia meille niin myydään yhdessä niin **lesti asiakkaittemme tuotteita, sillä siitä he meille maksavat.

Mielellään Wordvapaa hakulomake, josta näkee työn jäljet tuonne: rumpulainen@gmail.com

Jari, VIIDAKKORUMPU
”lievän suuruuden alarajoilla”

Anna unen olla silmässä.

Taas tulee kirjoitettua "ei-töistä", mutta *kele kun ei jaksa vaahdota siitä mitä jo tekee päiväsaikaan.

Tulipa taasen törmättyä yhteen ideaan, josta voi vielä tulla varteenotettava järjestö tänä kiiru-kiirumpi-kiiruin -aikana. Tanskalainen B-samfundet on jo usean tuhannen jäsenen järjestö, joka koettaa antaa tasapuolisuuden ääntä kaikille vuorokausirytmiläisille. Eli kaapista voivat tulla ulos mm. aamu-uniset. Pointti on vahva. Miksi elää samaa rytmiä aikana jolloin monia töitä voi tehdä koska vaan, missä vaan:

- Me elämme yhä niin kuin yhdeksästä viiteen olisi ainut tapa tehdä työtä. Kukonlaulun aikaan heräävien ajatellaan kuuluvan yhteiskunnassa jonkinlaiseen eliittiin siitä huolimatta, että päivän työt hoidetaan usein tietokoneen ääressä ja voidaan tehdä mihin aikaan vain, sanoo Ruotsin B-samfundetia johtava Urban Grotherus.

Varapuheenjohtaja Erika Augustinsson on samaa mieltä.

- Varhain herääminen on jäänne maatalousyhteiskunnasta, jossa oli huolehdittava eläimistä ja toisaalta myös käytettävä hyväksi valoisa päiväaika. Siirtymä maatalousyhteiskunnasta globaaliin tietoyhteiskuntaan, jossa on sähkö ja suhteellisen vähän lehmiä, on ikään kuin jäänyt huomaamatta.

Lainaukset digitodaysta, kiitokset.

Tsemppiä - itse olen tosin jo usein klo 5.10 työn touhussa. Minä taas en pysty enää mihinkään klo 17 jälkeen.

Jari, VIIDAKKORUMPU
"lievän suuruuden alarajoilla"

Tuk Tukeista ja elämästä.

Mainioita kapistuksia nuo Tuk Tukit. Huristelimme taas lomallamme mitä erinäköisimmillä vekottimilla: kromattuja karjapuskureita, 4-piste discovaloja, 22" metallivanteita ja ties mitä. Omistajalleen se on perheen jäsen, koska jokaisella on myös oma nimensä: Ramatzuka 4 ja muita kuninkaallisia alkuperiä.

Ajelemisen lisäksi ostin aiheesta myös hyvän kirjan: Tuk to the Road, jonka kirjoittajat, kaksi kaksvitosta tytteliä englannista, päättivät ajaa erikoisvarustellun pinkin Tuk Tukin Bangkokista Brightoniin. Tytöillä molemmilla oli mielenterveysongelmainen tausta, ja kun saivat itsensä parempaan kuntoon, päättivät tehdä joskus kännissä keksimänsä hurjan reissun. Kirja on todella rentoa luettavaa, ja opettavaista. Ja ennen kaikkea, kerää varoja ja mainosta ko. alan järjestölle: Mindille.

Kyllä me länsimaisen kapitalismikurimuksen parissa tuskailevat olemme väärillä jäljillä, kun mietitään elämisen laatua. Itse aion täst´edes noudattaa Tom Hodgkinsonin neuvoja (erihyvä tämäkin), ja jätän sen vähäisenkin "shoppailemisen" kokonaan, ja toki muistan myös pyöräillä :)

Mutta jotainhan on tehtävä maksaakseen kattonsa ja ruokansa, joten ottakaahan yhteyttä kun haluatte tunkea nettiin lisää tavaraa - sinne kyllä mahtuu ja CO2 -päästötkin ovat olemattomat!

Jari, VIIDAKKORUMPU
"lievän suuruuden alarajoilla"