Mainioita kapistuksia nuo Tuk Tukit. Huristelimme taas lomallamme mitä erinäköisimmillä vekottimilla: kromattuja karjapuskureita, 4-piste discovaloja, 22" metallivanteita ja ties mitä. Omistajalleen se on perheen jäsen, koska jokaisella on myös oma nimensä: Ramatzuka 4 ja muita kuninkaallisia alkuperiä.
Ajelemisen lisäksi ostin aiheesta myös hyvän kirjan: Tuk to the Road, jonka kirjoittajat, kaksi kaksvitosta tytteliä englannista, päättivät ajaa erikoisvarustellun pinkin Tuk Tukin Bangkokista Brightoniin. Tytöillä molemmilla oli mielenterveysongelmainen tausta, ja kun saivat itsensä parempaan kuntoon, päättivät tehdä joskus kännissä keksimänsä hurjan reissun. Kirja on todella rentoa luettavaa, ja opettavaista. Ja ennen kaikkea, kerää varoja ja mainosta ko. alan järjestölle: Mindille.
Kyllä me länsimaisen kapitalismikurimuksen parissa tuskailevat olemme väärillä jäljillä, kun mietitään elämisen laatua. Itse aion täst´edes noudattaa Tom Hodgkinsonin neuvoja (erihyvä tämäkin), ja jätän sen vähäisenkin "shoppailemisen" kokonaan, ja toki muistan myös pyöräillä :)
Mutta jotainhan on tehtävä maksaakseen kattonsa ja ruokansa, joten ottakaahan yhteyttä kun haluatte tunkea nettiin lisää tavaraa - sinne kyllä mahtuu ja CO2 -päästötkin ovat olemattomat!
Jari, VIIDAKKORUMPU
"lievän suuruuden alarajoilla"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti