Miksi ravata, kun voi verkossa tavata? Olemme verkkoa kutova omatuntotalouden oppilas.
Hesarissa oli taas sunnuntaina (21.9.) mielenkiintoinen juttu koskien Googlea. Ei mitään uutta, mutta kannattaa lukaista.
Itseäni ei ainakaan vielä haittaa että ”joku tietää mitä teen netissä, ja käyttää sitä mainostamiseen”, mutta ymmärrän monen huolen. Ko. jutun pelottavin kohta on ehdottomasti se, että joku voi todellakin kaapata Googlen jos tahtoa ja rahaa riittää, ja käyttää tietoja johonkin ihan muuhun kuin mainostamiseen.
Googlen oma tavoitehan on tekoäly, kone, joka tietää maailmasta hyvin paljon detaljiasioita. Ehkä jonain päivän sen voi kytkeä aivoihinsa toimivaksi jatkeeksi, esim. kk-maksua vastaan, ja ihastuttaa kanssakävijöitä verrattomilla knoppitiedoilla?
Jari, VIIDAKKORUMPU
Tulihan se todistettua: talous ei voi jatkuvasti kasvaa. WTC raapaisi vain pintaa mutta ahneus söi kapitalistin märän unen – sisältä päin. Tuhannet Wall Streetin pankkiirit nettosivat miljoonia antamalla yrityksille ja yksityisille provisiopalkka-ahneudessaan lainoja joita ei olisi saanut antaa. Nyt he ovat häipyneet vastailemasta kiperiin kysymyksiin. On aika vakuuttelun, rauhoittelun, ja odottelun…kunnes dominopelin seuraava palikka kellahtaa.
Miten sitten meillä? Olemmeko etämätä? Joutuuko nyt myymään CrossCountrySportBackSedanin
Miten se Kokoomuksen uusi vaalislogan menikään…”Kaikkien kuntien tekevät ihmiset liittykää yhteen”.
Eilisen Wall Streetin jysäyksen jälkeen voisi myös virkkoa: ”Se kuka kuuseen kurkottaa, se Kataiseen kapsahtaa”.
Jari, VIIDAKKORUMPU
HS:n uusimman kuukausiliitteen pikku-uutisissa oli mielenkiintoinen juttu. 47-vuotias amerikkalainen professori Randy Pausch piti viime vuonna, syyskuun 18 päivänä, The Last Lecture – nimellä tunnetun luennon. Nimi johtui siitä, että miehellä oli jo tuolloin kymmeniä kasvaimia mm. maksassaan, ja huippulääkärit antoivat joitakin kuukausia elinaikaa.
Luento tuli miehen mieleen, kun hän mietti että: "what wisdom would you try to impart to the world if you knew it was your last chance?", eli mitä haluaisit mailman kuulevan, jos sinulla olisi viimeinen mahdollisuus se antaa/ pitää?
Lopputuloksen näette ja kuulette tästä, kelatkaa 2,10" alusta pois, kohtaan, jossa hänen hyvä ystävänsä ja kollegansa toivottaa miehen lavalle. Esitys kestää yli 1,5 tuntia, mutta on sen väärti.
Carpe diem.
Jari, VIIDAKKORUMPU
Sitkeästi sitä taantumaa tai lamaa tänne Suomeenkin yritetään saada. ”Negatiivista viidakkorumpua” pärisyttää maan koko mediakenttä. On se kumma jollei vähemmästäkin pelottelusta kansa käperry sikiöasentoon.
Täytyy itsekin todeta, että verrattuna esim. viime kesän jälkeiseen aikaan, Rummussakin on ollut hitusen hiljaisempaa. Tosin mehän elämme kumppanuus-suhteista, jolloin kumppanin ahdinko tuntuu välittömästi tuotantojemme hiljentymisenä. Ja toisaalta joka kerta kun olen hiljaisuutta ihmetellyt, ovat seuraavan viikon jälkeen työlistaukset olleet kuukaudeksi täynnä.
Rennon työtahdin aikana on hyvä kehittää omia palveluita eteenpäin, joista seuraavana pukkaamme (mielestäni) kruunujalokivemme ulos. Kyseessä on palvelu, joka perustuu siihen, että suurinta osaa kaupunkilaisista ärsyttää yli kaiken järisyttävästi kasvanut roskamainospostin määrä, joka kolahtaa luukusta kotiemme lattioille – pyytämättä/ sille lupaa antamatta. Paljon puhuttiin viime vuodet kohdennetuista mainoksista, mutta konkretiaa ei ainakaan kuluttajapuolella ole sille näkynyt. Onko se kohdennettua, jos joku nappaa rekisteristä x nimeni, ja aloittaa typerän kirjeensä etunimelläni? Kohdennettua ja oikein olisi se, että saisin itse päättää mitä vastaanotan.
Koetamme saada sen tehtyä, verkkopalveluna totta kai. Mutta palataan asiaan muutaman viikon sisällä.
Jari, VIIDAKKORUMPU
Muuttomme liittyy siihen, että ajattelemme vaimoni kanssa elämämme jaksoina. Nyt käynnistyy nuoruuden ja nousukauden jälkeinen kolmas jakso, joka on nauttiminen, ja takaisin antaminen - hyvän kierrättäminen. Siihen liittyen poistimme 40 % tavaroistamme eri tahoille (hyväntekeväisyys, myynti ja kaatopaikka). Nyt olo on puhdas, on todella uuden alku.
Pienuuden ajatuksella valitsimme myös uuden kotimme. Monihan ostaa tai rakentaa valtavia linnoja ja omakotipalatseja pelloille ja metsiin. Me ostimme sopivan kaupunkiasunnon jokivarresta. Se seuraa pienempään kääntymisen esimerkkiä, joka alkoi jo vaihtaessamme oikean henkilöautomme (s)Marttiin.Kauppakin löytyy talon alakerrasta, josta voi ostaa tarpeensa sitä mukaa kun tarvitsee (pienet lähikaupat rulettavat!).
Samaa ajatusta sivuaa pintapuolisesti myös uusimman Imagen juttu, josta otsikkokin on pöllitty. Ilmastonmuutos ja keskituloinen yltäkylläisyys, sekä oivallus siitä, että hyvällä työnteolla saa vain lisää työtä, käännyttävät nyt ihmisiä ihan koko Euroopan taholla uuteen suuntaan: pikkuautojen myynti lisääntyy hurjaa vauhtia, kuin myös siirtyminen suurista yrityksistä pienempiin, tai jopa yksityisyrittäjyyteen. Vähempi on stressittömämpää ja sympaattista. Kiva katsoa mihin moinen kehitys suuremmassa mittakaavassa johtaa. Ehkä koko yhteiskuntamme jämähtäneine valtarakennelmineen pitäisi uudistaa vastaamaan uuden maailman tarpeita?
Jari, VIIDAKKORUMPU
