Pieni on uusi iso

Koko kesä meni siis remontoidessa uutta asuntoamme. Eli lomaa ehti pitämään sellaisen viikon verran. Viikonloppuna sitten muutimme 82% valmiiseen kotiin kamoinemme, ja on se muuttaminen edelleen yksi hirveimmistä aktiviteeteista mitä ihminen elämässään joutuu tekemään. Neljännen kuorman jälkeen tulee aina se vaihe kun ajattelee, ettei enää ole ”paljon mitään jäljellä”, ja sitten kuitenkin löytyy vielä pari pakettiautollista roinaa jostakin.

Muuttomme liittyy siihen, että ajattelemme vaimoni kanssa elämämme jaksoina. Nyt käynnistyy nuoruuden ja nousukauden jälkeinen kolmas jakso, joka on nauttiminen, ja takaisin antaminen - hyvän kierrättäminen. Siihen liittyen poistimme 40 % tavaroistamme eri tahoille (hyväntekeväisyys, myynti ja kaatopaikka). Nyt olo on puhdas, on todella uuden alku.

Pienuuden ajatuksella valitsimme myös uuden kotimme. Monihan ostaa tai rakentaa valtavia linnoja ja omakotipalatseja pelloille ja metsiin. Me ostimme sopivan kaupunkiasunnon jokivarresta. Se seuraa pienempään kääntymisen esimerkkiä, joka alkoi jo vaihtaessamme oikean henkilöautomme (s)Marttiin.Kauppakin löytyy talon alakerrasta, josta voi ostaa tarpeensa sitä mukaa kun tarvitsee (pienet lähikaupat rulettavat!).

Samaa ajatusta sivuaa pintapuolisesti myös uusimman Imagen juttu, josta otsikkokin on pöllitty. Ilmastonmuutos ja keskituloinen yltäkylläisyys, sekä oivallus siitä, että hyvällä työnteolla saa vain lisää työtä, käännyttävät nyt ihmisiä ihan koko Euroopan taholla uuteen suuntaan: pikkuautojen myynti lisääntyy hurjaa vauhtia, kuin myös siirtyminen suurista yrityksistä pienempiin, tai jopa yksityisyrittäjyyteen. Vähempi on stressittömämpää ja sympaattista. Kiva katsoa mihin moinen kehitys suuremmassa mittakaavassa johtaa. Ehkä koko yhteiskuntamme jämähtäneine valtarakennelmineen pitäisi uudistaa vastaamaan uuden maailman tarpeita?

Jari, VIIDAKKORUMPU