Asetettu ”työryhmä” pohtii Jorma Ollilan johdolla kuumeisesti, mikä on Suomen ominaisbrändi? Miten me näymme muualla ja miten meidän pitäisi näkyä?
Ei kai voi olla parempaa keula-ajatusta kuin kansainvälinen tuomari, rauhanturvaamisen opettaja ja diplomatian mallimaa. Kuvana siis maailman kartta, jossa Suomi-neidolla on tuomarin raitapaita päällään. Ulos me olemme juuri sitä. Valitettavasti sisäänpäin me itsekin tarvitsisimme tuomaria.
Diplomatian mallimaasta viimeisenä todistuksena on koko ikänsä moista menestyksekkäästi työnään tehneen Martti Ahtisaaren Nobel-palkinto. Martti Ahtisaari on syyttä itsellenikin jäänyt Johan Galtungin ja muiden vastaavien varjoon. Martti oli liian lähellä, ja myös presidentti. Eihän presidentin kuulu mitään tehdä, korkeintaan kirjoittaa kirjoja suhteistamme Neuvostoliittoon.
Nyt otin aikaa ja tutustuin Ahtisaaren Crisis Management Initiative -järjestöön, sekä kuuntelin miehen mietteitä TV1:n aamuhaastattelussa. 71-vuotiaana meinaa vielä startata, ja Nobel-rahoin turvata, CMI:n aloitustoiminnan projektissa joka on huima: 10-vuoden sisään maailmassa 1,3 miljardia nuorta tunkee työelämään, mutta vain 300 miljoonalle löytyy paikka. Täten miljardi nuorta, pääosin Lähi-idässä ja Pohjois-Afrikassa, jää ilman paikkaa. Ahtisaaren sanoin: ”Jätämmekö heidät terroristien ja kartellien rekrytoitavaksi?”
Eli pieni asia vielä hoitamatta, vaikka vaimo joululahjaksi toivoi mieheltään enemmän yhteistä aikaa. Otetaan oppia, hattu päästä, ja toivotetaan onnea upealle ihmiselle ansaitsemastaan tunnustuksesta. Suurmies.
Jari, VIIDAKKORUMPU
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti