Olen kuullut viimeisten viikkojen aikana usean lähipiirin tapauksen, jossa korkeahkolla paikalla megalomaanisessa pörssisauruksessa toiminut työntekijä on ottanut ja lähtenyt: sapattivapaita, vuorotteluvapaita, ihan jotain muuta, elämä. Samaa toitotetaan yhä enemmän medioissakin (täällä ja täällä, jne.).
Noita median juttuja on hauska lukea verrattuna kuulemiini tapauksiin. Mediassa on filtteröinti kohdillaan, ja loppuunajetut ihmispolot on saatu kuulostamaan ihan normaaleilta, ja mikä tärkeintä, syyllisyhtiöt jopa inhimillisiltä sekä armeliailta. Tosiasiassa kvartaalivetoiset ruumispursottimet ovat imeneet kaiken tekijöistään, ja heillä ei ole enää terveyden takia edes mahdollista jatkaa työssään.
Uskon vahvasti että taantuma, lama, finanssikriisi tai mikätämänytsittenonkaan, ovat osa suurempaa muutosta, jossa viime vuosikymmenet jatkunut kiihtyvä länsimainen tuloksen ja rahan perässä juokseminen näyttää ensioireensa. Toki yrittäjänäkin kokee stressiä turvallisuudesta, mutta muuten tällainen tapa tehdä työnsä on kyllä oikea. Kohdellaan kaikkia kuten itseä toivoisi kohdeltavan, ja annetaan sielullekin tovi aikaa elää.
Elä.
Jari, VIIDAKKORUMPU
Miksi ravata, kun voi verkossa tavata? Olemme verkkoa kutova omatuntotalouden oppilas.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti