14. lokakuuta 2007

Papukaijamerkit jakoon.

Haluan jakaa vuoden...ei, vuosikymmenen papukaijamerkit teoksen Into the Wild kaikille toteutuksille: kirja, soundtrack ja leffa. Järisyttävän hyvää monimediaa.

Jon Krakauerin aihe vetoaa meihin toisen vaihtoehdon etsijöihin. Onko pakko elää se peruskaava? Voiko elää toisen elämän, kun 99,8% elää kuitenkin se peruskaavan? Onko se taloudellisesti mahdollista? Onko itsellä rohkeutta?

Chris McCandlessilla oli rohkeutta elää oikeaa elämäänsä, vaikka se johtikin yksin nääntymiseen Alaskan vuorilla. Lukekaa Jon Krakauer: Into the wild.

Musiikin suhteen pitänee mainita että olen Eddie Vedderin ja Pearl Jamin suuri ystävä, joten Vedderin soolona toteuttaman elokuvan Soundtrackin hyvyys ei yllättänyt. Levy tuntuu juuttuneen Podini repeat -käskyn alle. Society, Guaranteed, Hard Sun, Long Nights - melkein haistaa Chis-pojan taistelun itsensä kanssa. Kuunnelkaa: Eddie Vedder: Into the Wild.

Ja leffa. Olen nähnyt vain trailerin, mutta Sean Penn ei tätä pysty pilaamaan. Odotan kokemusta. Ohessa vielä leffan hyvä blogi.

Jari, VIIDAKKORUMPU
"lievän lähtemisen alarajoilla"

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti