28. lokakuuta 2007

Sunnuntaikinaa.














Jessus näitä sunnuntaiaamuja – lehti, hyvää kahvia, ei ääntäkään. Sen jälkeen nojatuoli, hyvät kuulokkeet, ja rauhallista, vuosien saatossa hyväksi todettua ääntä. Nainen on voinut tulla aikoinaan merestä, mutta mies on tullut ihan saletisti sunnuntaiaamusta. Juuri kun pallolla alkoi olla kaikki kunnossa, tuli sunnuntaiaamu ja tups! …kalliolla istui alaston mies vailla mitään tekemistä. Sinä aamuna vietettiin maapallomme viimeinen hyvä hetki.

Ai niin, kuulokkeissa oli aamulla mm:

Pearl Jam : Live In Cornice

- hyvä, uusi konserttidokkari myös DVD:nä, mutta eritoten The Who:n A quick one (while he's away) -biisi!!!

O brother where art thou? -soundtrack

- pitää edelleen laatunsa.

K´Naan: The dusty foot philosopher

- uusi Afrikkalaistuttavuus joka hoppaa ja räppää - hyvin.

Hard-Fi: Once upon a time in the west

- mmm...näistä poijjiista saattaa tulla hyvä bändi seuraavallaan...ei huono tämäkään.

Van Morrison -1970-luvun alkukimara

- vanha jäärä natisee puhtaasti ähkyen, kuunnelkaa vaikka mahtava Into the mystic


Jari, VIIDAKKORUMPU
”lievän tekemisen alarajoilla”

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti