Ilmastonmuutoksesta puhutaan paljon, muttei läheskään niin syvästi kuin pari kuukautta sitten tehtiin TV1:n välillä mainiossa keskusteluohjelma Voimalassa. Harmi että ohjelma-aika loppui oikeastaan täysin kesken kun oltiin pääsemässä itse asiaan, eli kuluttamiseen.
Mikään ei ole suurempi kysymys juuri nyt, kuin se miten ja kuinka paljon kulutamme. Valtiovaltahan koettaa pitää meidät jatkuvassa kulutuspakossa, koska niin kapitalismi pelaa. Nyt alkaa tuo pakko halkeilla. On jo monia jotka eivät suostu kuluttamaan kuin tyhjäpäiset idiootit.
Miten on, ostammeko aina sitä mikä on helpoiten saatavilla? Edullisinta? Kulkumatkan varrelta? Mitä mainostetaan? Vai voisimmekohan ostaa vain sitä mitä tarvitsemme, ja mikä on tehty oikein? Ja kuoleeko sellaisen toiminnan takia julkiset palvelut ja yritykset?
Itseäni vaivaa se täydellinen löysyys ja tahdottomuus mitä meidän demokraattiset hallitsijamme, eli Arkadianmäki asiassa edustaa. Esseisti Nylenin Antti sanoi ohjelmassa erittäin oleellisen kommentin: ”Miettikää miten nopeasti Suomessa toteutettiin tv:n digitalisaatio sekä toisena esimerkkinä valuutan vaihto euroon. Jos tahtoa löytyy, maassamme voisi lähes minkä tahansa asian ajaa läpi todella nopeasti.” Tuo on taivaan tosi. Nyt laskemme päässämme että kahvi ja pulla maksavat 35 markkaa, ja katsomme kotona pätkivää tv-lähetystä. Voisiko sellainen asia olla esim. tuotteen alkuperätodistus pakolliseksi?
Monille on kaupassa ongelma tietää tuotteen reitti, eli missä se suunniteltiin, valmistettiin, ja miten se meille rahdattiin jne. Olisi briljanttia saada moiset tiedot pakollisiksi tuotteiden kylkiin. Mitä sen eteen pitää tehdä? Ottaa yhteys EU:n puhelinkeskukseen? Itseäni on lämmittänyt suunnattomasti lukea esim. Edunin tai GlobeHopen vaatteista tietoja tuotteen ”rakentamisesta”. Päivän Hesarissa oli juttu tutkijasta, joka oli selvittänyt pelkästään suomalaisia urheiluvälineiden ja – vaatteiden valmistusta. Kaikki muut paisti Karhun tossut tehdään Aasiassa enemmän ja vähemmän epäilyttävissä oloissa. Karhun tossut nousevat eloonsa Virossa.
Pointtini on että ns. aitoihin asioihin törmää nyt ihan vahingossa. Esim. Lumituuli – yhtiö tuli vastaan taannoin ihan sattumalta tuulienergisiin asioihin perehtyessä. Pitänee siis keksiä tapa, jonka avulla kuluttaja voisi löytää ”läpinäkyviä yrityksiä” rehellisine tuotteineen. Netissä on tilaa, vaan löytyykö käyttäjiä?
Jari, VIIDAKKORUMPU
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti