Tappio ja äänentoisto.

(Kuvassa VHB:n pojat Bromarvissa v. 1979)

Tiedätkö sen tunteen kun olet syönyt aivan liikaa isoäitisi mustikkapiirakkaa? Ota se tunne ja lähde sen kanssa viiden kilometrin juoksulenkille niin, että kannat isoäitiä selässäsi ja vislaat mennessäsi Teräsbetonin mitä tahansa maailman kamalinta kirkunavalssia. Tuollaiselta tuntuu kauan odottamani Von Hertzen Brothersin uusi progejätti, Love remains the same.

Kyllä taiteellisia vapauksia saa ottaa mutta ei saa olla tyhmä. Levyä ei siis aloiteta neljän minuutin polkuharmoninsoitolla vaikka ihan kiva peli varmaan onkin. Kyllä nyt on Roskilde-kutsun jälkeen kusi lennellyt studiossa vähän muuallekin kuin pönttöön.

No kyse on vain yhdestä musiikkilevystä, ja itse asiassa se on silti parasta mitä Suomessa tällä hetkellä saadaan aikaan, mutta odotukseni vain olivat korkeammalla upean Approach -platan jälkeen. Eli jos se oli pössyttelevän jumppamaikan musaa, on tämä uusi siirtynyt suonen sisäisiin ja lihonnut 55 kg. No, aika kertokoot väsyttääkö kuulija levyn vai levy kuulijan.

Toinen on äänentoistoon liittyvä asia. Kun luin tämän Rolling Stone –lehden jutun, tajusin vasta silloin – totta, volume on ollut levymiksauksen ”se” juttu jo kauan. On siis hyvä että on ammattilaisia, jotka alkavat perehtyä äänentoiston parempiin mahdollisuuksiin tänä digidigin aikana.

Jari, VIIDAKKORUMPU