Antivalitus

Aika moni blogosfäärin, netin ja lehtimaailman kirjoituksista on kritiikkiä ja purnaamista. Nyt teen poikkeuksen.

Työ on elämästämme iso osa. Yrittäjänä se on vielä enemmän kuin se normaali 1/3-osaa. Kun yrityksen saa toimimaan, se antaa aivan älyttömästi turvaa, intoa ja voimaa muuhunkin elämään. Meille on käynyt nyt niin. Neljän vuoden rypistyksen jälkeen olemme saavuttaneet asiakkaiden luottamuksen. Siihen vaadittiin yli 200 onnistunutta verkko-/markkinointiprojektia.

Peruspäivä:

Meillä ei ole työaikaa. Saavumme Manillan toimistollemme kun se on luontevaa. Ei siis stressiä elektronisen kellokortin leimaamisen, tai viikko-/kuukausi-/myyntipalaverien kanssa. Muutamille meistä päivä alkaa silti jo klo 8.00 maissa, koska silloin perheet aloittavat "työnsä", tai koska siihen aikatauluun on 20 vuodessa kasvanut. Jos tulee vettä/lunta/mummoja, voi kukin meistä jäädä myös kotiinsa töihin.

Meitä on yhdessä Twisted Filmsin kanssa täällä kymmenisen henkilöä, runsaan 200m2 avotilassa. Joku pistää musiikkia kaiuttimiin (tänään soi Lasse Mårtensson!?), joku lukee päivän lehtiä, mutta muuten naputellaan koneita ja katsellaan Aurajoen tummumista.

Jos on kaunis keli, joku käy kesken päivän lenkillä, kuntosalilla, jokilaivalla syömässä & olusella tai ihan vaan kaupungilla.

Iltapäivästä monet siirtyvät koteihinsa, jossa työ jatkuu "päivystyksenä" iltaselle. Työ on työtä, mutta työssä oleminen ei ole sitä.

1+1=3

Kaikki ja kaikkea on sopivasti: henkilökemiat, odotukset, tulot, menot, työmäärä ja elämä kotona. Sellaista leppoista, sopivaa leppoistajille.

Ei ole visioita ja missioita. Kevytstrategia kyllä on. Digitoimijalle se on välttämätön, vaikka onkin jatkuvassa muutostilassa. Kun pysyy riittävän pienenä, muutostarpeisiin pystyy reagoimaan. Ja teemmehän myös hyväntekeväisyys- ja ilmaistöitäkin, tahoille joita arvostamme. Niistä saa enemmän.

En kaipaa yhtään vanhan työelämäni kymmeniä asiakasvastuita, myynti- tai projektitavoitteita - kaikkea sitä, mitä tulee suuremmassa organisaatiossa varsinaisen työn päälle. Se ajoi minut teholle v. 2005. Keuhkoista "tippui puolet pois pelistä". Vika oli stressi, loppuunpalaminen. Silloin päätin tehdä asioita jatkossa "omin päin".

Se mitä saat, saat jakaa kavereiden kesken. Kun tulee vaikeuksia, voit vain katsoa peiliin. Rehellistä peliä.

Jari, VIIDAKKORUMPU