Kaikki mitä kaikki työssään tekevät, tuntuu olevan tarkkaan laskettu ja laskelmoitu. Ja kuitenkin lähtökohta, kohta mistä raha tulee, ei yleensä ole.
Budjetit vedetään edellisvuoden pohjalta ihan hihavakiona, jonka jälkeen ne pätkitään jokaiselle osastolle "tarkkojen tärkeyssuhteiden mukaisesti". Sitten budjetistaan vastaava aloittaa sen saatanallisen pennin venyttämisen: mistä saan suhteessa eniten mediaa, sieltä sitä ostan. Mitä suurempi firma, sitä tarkempi kirjanpitäjäRoopeRoopetar ohjaimissa.
Tehokkuusajattelu on helvetin huono markkinointipäällikkö
Lopputulos on joukko niiiiiiiiin huonoja ja tylsiä, rautalangastakin raudat poistaneita info-oksennuksia, jotka eivät tyydytä ketään muuta kuin sitä mediakerääjäpenninpyörittäjätuotepäällikköä.
Copywriterini ei ole voinut enää vuosiin katsoa mainoksia. Cannes, Clio, Sime, Fime, Pimee? Kisoja kyllä riittää.
Kaikki mainokset ovat niin helvetin huonoja (no okei, Cadburyn gorilla oli loistava). Ihan sama mikä media: tv, sanomalehti, internet, jne. En pysty, vaikka työni takia pitäisi edes yrittää. Patetia, kornius, tahaton huumori - huonous. You name it, we in Finland have it.
Pointti on tämä: Kun katselen mainontaa, kuulen sen rahan säästön mainoksen takana. "Sain kuusi mainosta yhden hinnalla". "Mediapeittoa tuli rutkasti". Kyllä, sait mediapeiton, onneksi olkoon. Tapoit samalla tuhansilta enemmän aivosoluja kuin viikon ryyppyputki. Ja se (ryyppääminen) on sentään usein hauskaa.
Jari, VIIDAKKORUMPU
Miksi ravata, kun voi verkossa tavata? Olemme verkkoa kutova omatuntotalouden oppilas.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti