Yann Arthus Bertrand.

En viitsi kirjoituksella pilata tätä, kuvat puhukoon puolestaan. Yann Arthus Bertrand on mies, jonka taiteeseen kannattaa tutustua. Nyt Nelosella nähtävä Maa ilmasta -tv-sarja on huikea:

Palkitun valokuvaaja Yann Arthus-Bertrandin kuvat ovat myös Maa ilmasta -dokumenttisarjan taustalla. Ilmastonmuutoslähtökohdista tehdyssä dokumenttisarjassa seurataan ranskalaiskuvaajaa työssään ja samalla nähdään uskomattomattoman kaunista ilmakuvaa maapallostamme. Yann Arthus-Bertrand myös juontaa 16-osaisen sarjan.

Jari, VIIDAKKORUMPU OY
"lievän kuvaamisen alarajoilla"

Laajenna tajuntaasi vuonna 2008.

Kaikki te jotka olette kiinostuneita eri kulttuureista ja musiikista universaalina kielenä, kuunnelkaa kollaboraatio 1 Giant Leapin tutkimusmatka maapalloon, ja katsokaa DVD.

YLE:n erinomainen Teema -kanava näytti tapanina taas närhen (no pun intended Krisu) munat. Sieltä tuli erinomainen ohjelma Making of 1 Giant Leap, joka allekirjoittaneelta meni tekovuonna 2000 osittain ohi. Omistan kyllä levyn "pääteoksen", eli Passion -kappaleen, mutta en tiennyt teoksen laajuutta ennen dokkarin näkemistä.

Lyhyesti kerrottuna 1 Giant Leap (linkissä PDF-tietopaketti) on kahden englantilaisen musiikinharrastajan projekti, jossa eri alojen artistit, taiteilijat, filosofit, ja tavalliset ihmiset ympäri maailman osallistuvat elokuvan ja levyn tekoon. Esim. Passion -kappale on koottu neljän eri mantereen ihmisistä siten, että kappaleessa kuullut maarummut on taltioitu metsässä Ugandassa, Shitar Ravalpindissä Intiassa, laulaja Michael Franti USA:ssa, jne. Ja kaikki livenä!

Pääprojekti ei kuitenkaan ollut levy, vaan DVD, jossa maailmanlaajuisesti käsiteltiin 11 suurta aihetta, kuten yhteinäisyys, raha, seksi, kuolema, usko, jne. DVD on loistava, ja panee taas maailmankuvaa paremmin perspektiiviin. Olen 193cm pieni.

Jari, VIIDAKKORUMPU
"lievän globalisuuden alarajoilla"

Tulli toivottaa hyvää joulua.

Joskus kaikki ei vain onnistu. Yrityksemme joululahjat makaavat edelleen jossakin Helsingin Tullin varastossa. Ne ovat maanneet siellä nyt kuusi päivää, ja kukaan ei löydä niitä.

Tilasin lahjat suuresta Amerikasta, ja siellä ne kulkivat maan länsisiivestä itään, Chicagon O´Haren lentokentälle päivässä. Kentältä ne suihkivat yli Atlantin valtameren päivässä, saapuen Helsinkiin 13.12. aamulla.

Aloitin paketin tiedustelun Tullin Helsingin pisteestä, josta minut ohjattiin Postin asiakaspalveluun, josta minulle kaupattiin Turun Tullipiiriä. Turun Tullista yritin kolme päivää saada puhelimella kiinni ihmistä – ei onnistunut, joten tänään sitten ajoin sinne ja kysyin että: ”päivää vaan, onko teillä puhelinta?”

Ystävällinen virkailija totesi sen olevan, ja totesi samalla koneeltaan pakettimme olevan Helsingissä edelleen. Soitti sinne ja sai vastaukseksi että kiire on kova. Lupasivat soitella jos paketti joskus löytyy varastostaan. Sitä reklamoinnin määrää.

Siinä Tullin aulassa oli suuri iloisten Tulli-ihmisten mainosjuliste, jossa luki suurella: Palveluhalukkuutta. Ne ilmeisesti hakee sitä.

No, sillä aikaa kun odottelemme lahjojanne, tehkää meille kaikille palvelus. Olemme nimittäin hyvän palvelun ristiretkellä, ja keräämme moisia yrityksiä ja ammattilaisia ilmaiseen hyvän palvelun paikkaamme, Vinkkilään. Sieltä löytyy sitten jatkossa teidän kaikkien kehumia yrityksiä kun sellaista palvelua etsitte. Nippailkaa selaimeen www.vinkkila.fi ja ilmoittakaa teistä parhaan palvelun yritys Suomesta. Voitte sitten voittaa vaikkapa sen palvelua palkinnoksi kun aika koittaa.

Tullia en sinne itse nyt laittanut, enkä postia. Silti: Hyvää Joulua kaikille. Äidin porsaita oomme kaikki.

Jari, VIIDAKKORUMPU
”lievän palvelun alarajoilla”

Huumoria.

Ihan hillittömiä ovat 32-vuotiaan tamperelaisjäbän, Santeri Ojalan tekemät uudet äänipohjat näihin kitaravinguttajien egopullisteluihin.

NYT-liite kertoi että Faith No Moren Mike Patton oli jo suunnitellut DVD:n koostamista Santerin tekemistä pätkistä, ja oli jopa saanut niihin vinguttajien luvan, mutta homma kaatui taas levy-yhtiöiden lakimiesarmeijaan.

Ottakaa naurut.

Jari, VIIDAKKORUMPU
"lievän soittamisen alarajoilla"

Smartista, ilmastonmuutoksesta, ja tomaateista.

Helsingin Sanomat on ilahduttavasti koonnut yhteen ilmastonmuutosta koskevat juttunsa. Kannattaa tsekata täältä. Al Goren tuore Nobel-puhe, joka kannattaa yli 20 minuutin kestostaan huolimatta katsoa/ kuunnella kokonaan ja tarkaan, löytyy täältä.

Kyllähän me kaikki olemme tiukasti valmiita pysäyttämään muutoksen. Juhlitaan nyt vaan tämä joulu pois alta, ja käytetään tammi-ale tehokkaasti hyväksi, ni het sen jälkeen torjutaan niimmaa perkeleest kaikkee.

Itsekin vaihdoin jo muodikkaat e-lamput, ja mietin taulu-TV:n valmiustila-ongelmaa. Nimittäin siinä on sellainen saatanallinen vaiva, kun joutuu kyykistymään niiiiin syvään, että saa jatkojohdon katkaisemisen pois päältä. Selkä menee ennen ilmastoa.

Pattereita (en lämmitys, vaan virtasellaisia) olen myös miettinyt. Roskikseenhan ne on heitettävä kun lähin ongelmajäteastia on 4km:n päässä. Olen tosin ratkaissut ongelman niin että käärin ne ensin folioon tai wc-paperiin, silloin ei niitä huomaa siellä perunoiden seassa.

Toinen ongelma on tuo lähiliikkeiden tukeminen. Prismasta kun kahmii viikonlopun eineksiä, niin vierekkäin ovat punaiset sileät tomaatit, ja ruskean täplikkäät tomaatit. Sileät maksavat kolme kertaa vähemmän – missä on siis ongelma? Kätevää muuten kun on kilohinnat euroissa. Näkee aina ostaa halvinta! Eikös Papua Uudessa Guineassa ole kuuma? Päärynöiden on siis syytäkin olla tuotu sieltä.

Entäs liikenne, lempiaiheeni. Smartilla kuljetaan töihin talvet, pyörällä muut ajat. Mistä enää riittää supistettavaa? Auto on runsaan metrin pitkä ja kulkee lasinpesunesteellä. Mukana menee 245kg ihmislihaa (minä ja Suomen mahtavin animaattori-Rani). Bussilla olisi kiva kulkea, mutta niissä kuski kulkee kovempaa kuin auto. Tosin on hyvä että Turun kaupunki on joukkoliikenneongelman kanssa hereillä. Porukka ei käytä busseja tarpeeksi, joten lakkautetaan linjoja lisää ja nostetaan kertalipun hintaa sellainen 50 prosua, niin johon lähtee ongelma lapasesta! Sen jälkeen 200 metrin matka tulevassa kulttuuripääkaupungissa maksaa eläkemummolta lähes saman kuin lentää Bangkokista Balille ilmastokokoukseen.

On niin paljon mitä pitäisi muuttaa ja tehdä, mutta YLE:n ylipäällikköä mukaillen: "se on vaan yks planeetta, so fucking what!"

Jari, VIIDAKKORUMPU
”lievän säästämisen alarajoilla”

SinäMyös.

Musiikinkirjoissani Pearl Jamin ja Led Zeppelinin ohittaa vain yksi yhtye, U2. Yhtye josta joko pidetään paljon tai sitä vihataan tuhansien sydänten pohjasta. Harvat se jättää välinpitämättömäksi. Vihaamista edesauttaa aina suuremmaksi paisuva Bonoviha. Miljonäärirokkarin maailmanparannus ei ole jäänyt huomaamatta, ei apua tarvitsevien eikä siitä tuomitsevien keskuudessa.

Yhtyettä ja maailmanparannusta erittäin tiiviisti yli 25 vuotta seuranneena suurin osa kritiikistä johtuu siitä, ettei edes viitsitä kaivaa pintaa syvemmältä. Ingressitason tietäminen ei mielestäni oikeuta missään asiassa edes sen kommentointiin. Lisäksi kasvaminen suurimmaksi, oli laji mikä tahansa, riittää useimmille velvetjoydivisionbirthdaypartyindiepunktaidemököttäjille vihan aiheeksi. Eppu Normaalikaan ei ole tehnyt mitään hyvää sitten Poliisin pamputtamisen.

Monet jäävät paljosta musiikillisella tasollaan, koska eivät koskaan pääse kuulemaan sitä intohimoa, miten esim. 20-vuotisjuhliaan viettävän Joshua Treen remasteroidulta juhlapainokselta löytyviä zipaleita on taltioitu. Tuon maailman parhaan levyn ulkopuolelle jäi aikanaan sellaisia mestariteoksia, kuten juhlapainoksen b-levyltä löytyvät Luminous Times, Walk to the Water ja Deep in the Heart. Moisista opuksista musiikin tekijät ympäri länsimaiden antaisivat äitinsä kädet ja veljensä levykokoelman.

Nuorena, mutta riittävän kokeneina 25-vuotiaina tuo Dublinin ihmenelikko teki kyllä vuonna 1986 murhaavan hienoa jälkeä. U2:han ei ole ultrataitava soittajaporukka, vaan se on kaveriporukka, joka on työllistänyt satoja ympärillään Dublinin lähiöissä kasvaneita ystäviään. Koko U2 Ltd. – korporaation runko on heidän lapsuuden kavereitaan, joille on annettu mahdollisuus näyttää osaamisensa joko musiikillisella, business tai taidepuolellaan. Siinä paljastus joka kertoo mistä Viidakkorummun ideologian ydinkin on tullut, U2:lta. Tosin me, muutaman hengen pikkutiitiäisenä nyt aiommekin pysyä sellaisena, ellei soittotaitomme yhtäkkiä saa jumaluuden virvoittavaa hipaisua, ja alamme täyttää maailmaa megahivelevin sävelin. Ei sitä tosin tiedä. Krissekin on jo kitaraopettelullaan melko pitkällä ja Pera alkaa varustaa Naantalin kellariaan soittimilla jos toisilla. Pitää silti muistaa että Aulis, vihreä mies -tasolta Where the Streets Have No Nameen on matkaa.

Ohessa vielä pieni henk. koht. lista niille, jotka kuitenkin salaa haluavat kuulla onko U2:sta heille:

Levyt, top-5:

1. Joshua Tree
2. Achtung Baby
3. All That You Can’t Leave Behind
4. Pop
5. The Unforgettable Fire

Irtobiisit, mm.:

1. Stuck In A Moment, You Can’t Get Out Of
2. Running To Stand Still
3. Bad
4. Windows In The Skies
5. I Still Haven’t Found What I’m Looking For
6. Electrical Storm
7. Until The End Of The World
8. One Tree Hill
9. October
10. The Unforgettable Fire

Jari, VIIDAKKORUMPU
"lievän diggauksen alarajoilla"

Mielialaa kohottava "pitkä matka alas".

Kyllä ovat taas ammattilaiset tehneet mahtavaa jälkeä. Eli kyse on DVD-vinkistä Long Way Down. Sarja kertoo Ewan McGregorin ja Charley Boormanin moottoripyöräreissusta Skotlannin pohjoiskärjestä Kapkaupunkiin.

Jollet ole nähnyt poppoon esiteosta Long Way Round, jossa mentiin itäkautta maapallon ympäri, katso se ensin. Long Way Roundin tekijäporukka on siis samaa, mutta nyt mennään Afrikan päästä päähän.

Hienoa katsoa kun ihmiset:
a) voivat toteuttaa omia henkilökohtaisia unelmiaan,
b) näyttävät sen muillekin,
c) tuloksena sydämellä tehtyä sisältöä.

Sateinen itsenäisyyspäivä meni sarjan syövereissä siivillä. Sivutuotteena oppi taas lisää arvokasta tietoa Afrikasta, josta me länsimaalaiset emme tiedä kuin ___ kansanmurhista. Ihmisillä on siis edelleen Afrikasta sama käsitys kuin 1800-luvun tutkimusmatkailijoiden jäljiltä - petoja, villi-ihmisiä ja järjettömyyttä. On siellä näemmä muutakin. Itseäni ainakin on alkanut kiehtoa tuo upea manner entistä enemmän.

Jari, VIIDAKKORUMPU
"lievän afrikkalaisuuden alarajoilla"

Maanantain puolipilvessä.

Just joo. Tulipa sitten luettua IPCC:n ilmastoraportti. Panee kyllä tekemään suurempia muutoksia elämiseen. Esim. rakastamani matkailu pitää miettiä kunnolla uudelleen. Yksi lento Helsingistä Aasian syleilyyn vie minulta saman verran päästöjä mitä omakotitalon öljylämmittäminen vuoden ajan tai 65 000 km:a autolla huristaen. Vain minulta. Eipä paljon sitten auta että maksoin viime lennoistakin luokkaa 45€/hlö. Eli oikea suhde päästökompensointiin olisi satoja euroja lentolipun päälle.

Kyllä lentoyhtiöt pitää nyt viimeistään saada lailla kuriin, ja maksamaan kunnon korvaus päästöistään. Hintahan siirtyy lentohintoihin, mutta jos olet vähääkään Homo Sapiens, matkailet mielummin kalliisti kuin tuhoisasti. Sinä matkailusta pitävä ja lentämistä harrastava, otapa sormi käteesi ja kirjoita selaimeen: http://www.lentomaksu.fi/.

Ihmiskunnalla on seitsemän vuotta aikaa kääntää toimintansa. Tuleva YK:n ilmastokokous Balilla aloittaa parin vuoden neuvottelurupeaman joka on viimeinen mahdollisuutemme löytää siihen keinot. Lisää siitä löydät tästä.

Hyvää työviikkoa ja kevyempää lentämistä!

Jari, VIIDAKKORUMPU
"lievän morkkiksen alarajoilla"