Musiikinkirjoissani Pearl Jamin ja Led Zeppelinin ohittaa vain yksi yhtye, U2. Yhtye josta joko pidetään paljon tai sitä vihataan tuhansien sydänten pohjasta. Harvat se jättää välinpitämättömäksi. Vihaamista edesauttaa aina suuremmaksi paisuva Bonoviha. Miljonäärirokkarin maailmanparannus ei ole jäänyt huomaamatta, ei apua tarvitsevien eikä siitä tuomitsevien keskuudessa.
Yhtyettä ja maailmanparannusta erittäin tiiviisti yli 25 vuotta seuranneena suurin osa kritiikistä johtuu siitä, ettei edes viitsitä kaivaa pintaa syvemmältä. Ingressitason tietäminen ei mielestäni oikeuta missään asiassa edes sen kommentointiin. Lisäksi kasvaminen suurimmaksi, oli laji mikä tahansa, riittää useimmille velvetjoydivisionbirthdaypartyindiepunktaidemököttäjille vihan aiheeksi. Eppu Normaalikaan ei ole tehnyt mitään hyvää sitten Poliisin pamputtamisen.
Monet jäävät paljosta musiikillisella tasollaan, koska eivät koskaan pääse kuulemaan sitä intohimoa, miten esim. 20-vuotisjuhliaan viettävän Joshua Treen remasteroidulta juhlapainokselta löytyviä zipaleita on taltioitu. Tuon maailman parhaan levyn ulkopuolelle jäi aikanaan sellaisia mestariteoksia, kuten juhlapainoksen b-levyltä löytyvät Luminous Times, Walk to the Water ja Deep in the Heart. Moisista opuksista musiikin tekijät ympäri länsimaiden antaisivat äitinsä kädet ja veljensä levykokoelman.
Nuorena, mutta riittävän kokeneina 25-vuotiaina tuo Dublinin ihmenelikko teki kyllä vuonna 1986 murhaavan hienoa jälkeä. U2:han ei ole ultrataitava soittajaporukka, vaan se on kaveriporukka, joka on työllistänyt satoja ympärillään Dublinin lähiöissä kasvaneita ystäviään. Koko U2 Ltd. – korporaation runko on heidän lapsuuden kavereitaan, joille on annettu mahdollisuus näyttää osaamisensa joko musiikillisella, business tai taidepuolellaan. Siinä paljastus joka kertoo mistä Viidakkorummun ideologian ydinkin on tullut, U2:lta. Tosin me, muutaman hengen pikkutiitiäisenä nyt aiommekin pysyä sellaisena, ellei soittotaitomme yhtäkkiä saa jumaluuden virvoittavaa hipaisua, ja alamme täyttää maailmaa megahivelevin sävelin. Ei sitä tosin tiedä. Krissekin on jo kitaraopettelullaan melko pitkällä ja Pera alkaa varustaa Naantalin kellariaan soittimilla jos toisilla. Pitää silti muistaa että Aulis, vihreä mies -tasolta Where the Streets Have No Nameen on matkaa.
Ohessa vielä pieni henk. koht. lista niille, jotka kuitenkin salaa haluavat kuulla onko U2:sta heille:
Levyt, top-5:
- Joshua Tree
- Achtung Baby
- All That You Can’t Leave Behind
- Pop
- The Unforgettable Fire
Irtobiisit, mm.:
- Stuck In A Moment, You Can’t Get Out Of
- Running To Stand Still
- Bad
- Windows In The Skies
- I Still Haven’t Found What I’m Looking For
- Electrical Storm
- Until The End Of The World
- One Tree Hill
- October
- The Unforgettable Fire
Jari, VIIDAKKORUMPU
"lievän diggauksen alarajoilla"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti