Pieni ja köyhä 700 000 asukkaan Bhutan näyttää isommille mallia. Kuningas Jigme Singye Wangchuck keksi jo vuonna 1972 lanseerata bruttokansantuotteen sijaan maansa mittariksi brutto-onnellisuusmittarin, Gross National Happiness (GNH). Bhutanilaista päätöksentekoa helpottaa maan Buddhismi-valtaisuus, joka jo itsessään on onnelliseen elämään ohjaavaa, mutta jotain suurempaa moisessa ajatuksessa kyllä on.
Suomella on takanaan monen vuoden talouskasvu, jonka johdosta meillä on sähköisiä makkaraleikkureita, suuria asunto(laino)ja, maastoautoja jotka kulkevat vain asfaltilla, jne., mutta silti tunnemme itsemme tyhjäksi. GNH:ssa otetaan huomioon taloudellisten faktojen lisäksi hyvinvointi ja onnellisuus. Itselleni tosin jäi epäselväksi miten niitä mitataan. Kulkeeko heillä meidän tv-lupatarkastajiin verrattava joukko ovelta ovelle, ja kyselevät perusbhutanilaisilta että: "onko tiukka fiilis?".
No, sitä vaan jää kaipaamaan ns. "hengellisen puolen" arvottamista julkisessa keskustelussa ikuisten tulevaisuus-/teknologia-/kehitysmittareiden sijaan. Yksi sellainen on Happy Planet Index, joka näyttää kansojen onnellisuuden suhteessa luonnonvarojen kulutukseen. Se osoittaa melko hyvin että hyvä elämä ei ole riippuvainen kuluttamisesta, sillä siinä mittarissa Suomi on 178 valtion joukossa häpeällisellä sijalla 123.
Jari, VIIDAKKORUMPU
"lievän onnellisuuden alarajoilla"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti