Pysähdys?

Omaan yhden suht´ epänormaalin kyvyn: osaan jostakin aavistella mikä juuri nyt voisi olla, tai mistä voisi tulla hetkeksi ns. suosittua. Roolipeleissä sitä sanottaan farseeingiksi, jossa noppia hyvin heitettyään voi nähdä pikaisen ja usvaisen näyn tulevaisuudesta. Se on outoa, mutta ammatillisesti siitä on ollut joskus hyötyä ideoidessa ja käsikirjoittaessa markkinointikampanjoita.

Nyt on hetken ollut oudon hiljaista. Olo on kuin 2,3 lapsisen perheen vanhemmilla, kun Volvot seisovat itse tehdyssä pihassa ja talokin on kokonaan valmis.

On hiipinyt tunne pysähdyksestä. Olisiko meille pitkän nousukauden uutuusnarkkareille tulossa kyllästymispiste tai hengähdyshetki? Vuohet Afrikkaan ovat se supersuosittu joululahja, koska valtaosalla on jo kaikkea, vaikkakin velaksi. Netti on "vain" yksi media lisää. Mobiilisovellukset paikannuskikkoineen eivät ole vielä oikeasti saapuneet. Digisekoilusota on tilapäisessä rauhassa. Kansalle on kylvetty boksia ja taulutelkkaria, kunnes hetkisen kuluttua alkaa HD-hössötys, jolloin samat laitteet saa taas vaihtaa, mikäli rahaa ja voimia riittää.

Entinen pomoni, jonka monet Turun seudulla tuntevat ns. digipaavina, lähettää joka joulu perheensä vuodesta kertovan, ihka oikean paperisen joulukirjeen. Kaiken teknohumpan keskellä se tuntui yhtä hyvältä ja virkistävältä kuin hyvä kirja. Mielenkiintoinen radiokeskustelu, vaikkapa podcastinakin, tuntuu hyvältä. Hyvä idea ja toteutus oikeaan mediaan luotuna jäävät elämään. Aivan turhaan tuotamme sitä tusinatavaraa, joka ei oikeasti liikuta ketään.

Silti jotenkin valtaosa työstä, tuotteista sekä palveluista liukuu tusinaosastoon, ja mikä pahinta, ketään ei tunnu se haittaavan. Maksetut ja saadut rahat on jo kulutetut. Yleisin syy on kiire, joka on ahneuden lapsi. Kun tarjolla on kahden sijaan kuusi, otamme ne kuusi, vaikka se tekee työstämme merkityksetöntä.

Onko siten outoa jos elämä joskus tuntuu tyhjältä kaiken vauhdin, uutuudenviehätyksen, ja jatkuvan nousun myötä? Pitäisikö vain nauttia pysähdyksestä hetki?

Mieleen tulee musiikillisesti ei niin korkeatasoinen, mutta muuten kiinnostava, Leonard Cohenin elämästä kertova I´m your man – dokumentti, jossa mestari Cohen kertoi lyhyen tarinan Bhagavad Gitasta, munkki kun on. Siinä korkea-arvoinen sotapäällikkö oli valmiina suureen taisteluun joukkojensa kera, kun yhtäkkiä näki vastapuolella sukulaisiaan, kavereitaan ja opettajiaan, ja alkoi epäröidä. Silloin hänelle ilmestyi Krishna, yksi jumalhahmoista, ja sanoi: ”Älä huoli, he kaikki ovat jo kuolleita, kuten muuten sinäkin. Nyt vaan komennat joukkosi sotaan ja täytät siten kohtalosi.”

Jari, VIIDAKKORUMPU