Tuotemerkit ja niiden maine internetin myrskyissä

Kun kirjoitan esim. sanat Mini Cooper Googleen, olen hetkessä tuhansien mielipiteiden meressä, josta osa asiaa, osa ei, osa suomeksi, osa ei. Miten Mini voisi jatkossa kontrolloida moista?

Moni yritysjohtajahan antaa alaisilleen edelleen käskyjä "ottaa pois pahat kommentit netistä". Kaikki eivät siis sisäistä tai tajua sitä, että digitaalinen historia ei unohdu. Mini Cooperista kirjoitetut pahat ovat törmättävissä verkossa vielä vuosienkin päästä.

Tähän probleemaan iskee mm. Brands in public, Seth Godinin yrityksen yritelmä kontrolloida brändeistä ylläpidettyä tajunnanvirtaa. Suomen kokoisella kielialueella ehkä jotenkin, mutta globaalina....vaikeaa on. Tässä kyseisen Mini Cooperin Brands in public -sivusto.

Jari, VIIDAKKORUMPU

NDA -työt

Meillä on työjulkaisuissa ollut viime ajat hiljaisempaa. Ei siksi, ettemme olisi mitään tehneet, vaan siksi, että olemme tehneet erinäisiä NDA-projekteja NDA-asiakkaille. Suomeksihan tuo tarkoittaa, että julkisuudelta salaisia töitä julkisesti salaisena pidettävän asiakas-suhteen lopputulemana. Pahoittelemme moista, mutta minkäs teet?

NDA, Viidakkorumpu

In Treatment ja muut HBO:n sarjat

Nimemme velvoittamana olen aina silloin tällöin pukannut tänne vinkkejä hyvistä (viihde)pläjäyksistä. Nyt on vuorossa taas yksi HBO:n loistotuote (ne eivät juuri osaa tehdä huonosti työtään), nimittäin In Treatment.

Siinä Gabriel Byrnen esittämä terapeutti istuu tuolillaan ja käy läpi ihmisten kipukohtia. Ollaan koko ajan neljän seinän sisällä, ja kuvataan max. kolmella kameralla. Täten käsikirjoitus ja näyttelytaidot nousevat fokukseen... ja millaiseen fokukseen nousevatkaan. Aivan käsittämättömän upeaa työtä kaikilta sarjan tuotantoon osallistuvilta. Juuri oli The Wire:sta päässyt yli kun lyödään uudella ässällä otsaan. Tällaisten jälkeen kaikki työcaset tuntuvat 3-6 -vuotiaille suunnitelluilta (vaikka kyseessä tietenkin ovat hieman eri asiat). Toinen kausi on jo onneksi vauhdissa.

P.S. Kannattaa katsoa "putkeen" DVD:ltä. TV1 jo mokasi sarjan lähettämällä sen väärin.

Jari, VIIDAKKORUMPU

Tärkeää tietoa asiakkaille ja tekijöille

Oheisessa Vierityspalkin jutussa on listattu erittäin tärkeää tietoa verkkomediaprojekteista. Lukekaa (ainakin ennen yrityksenne verkkostrategian tekoa). Tiivistän, lisään ja muokkaan tästä sellaisen A4-koon ohjeen/ briiffin, jota voi sitten käyttää asiakas, toimistot ja tekijät. Laitan sen jakoon ensi viikolla.

--

Haaste edellyttää vahvempaa liiketoimintasuunnittelua ja projektien perusteiden rakentamista. Käyttäjien tarpeita on kuunneltava, mutta vain liiketoiminnallisesti tärkeisiin vaatimuksiin kannattaa vastata.
On myös suositeltavaa harjoittaa avointa viestintää käyttäjille päin, jotta useammat avainhenkilöt ymmärtävät, että isojen verkkopalveluiden kehittäminen ja käyttöönotto ei ole menossa halvempaan ja yksinkertaisempaan suuntaan.

Haaste edellyttää julkaisujärjestelmiä kehittäviä tahoja keskittymään vain tiettyihin käyttötapauksiin. Asiakkailta haaste vaatii kirkasta verkkostrategiaa eikä päätöntä ominaisuuskilpailua jossa omaan verkkopalveluun halutaan milloin mitäkin ominaisuuksia. "Paraskaan" järjestelmä ei taivu kaikkeen.

Tämä haaste koskettaa erityisesti asiakkaita, mutta välillisesti myös projekteja toteuttavia osapuolia. Mitä enemmän hankkeen strategia on hukassa ja hajallaan, niin sitä todennäköisemmin projektissa tulee ongelmia tai erimielisyyksiä. Selkein merkki strategian puutteesta on, että vaatimusmäärittely kattaa kaiken mahdollisen sosiaalisesta nettiTV:stä aina mobiilisti toimiviin ryhmätyötiloihin ja googlemaisesti toimiviin personoituviin hakutoimintoihin.

Verkkopalveluiden kehittäminen ja uudistuksien käyttöönotto tapahtuu parhaimmillaan vaiheistetusti ja yhteistyössä käyttäjien kanssa. Tiukat projektiaikataulut ja perinteiset vesiputousmallit ovat usein ristiriidassa käyttäjien arkitodellisuuden kanssa. Uudistuksien ajaminen sisään kertarysäyksillä on hyvin harvoin käyttäjien toivoma tapa. Lisäksi verkkopalveluille ja sisällönhallintajärjestelmille on tyypillistä käydä läpi julkaisun jälkeen pitkähkö sopeutusvaihe jossa ominaisuudet hiotaan ja viimeistellään käyttäjien haluamiksi.

Projektiliiketoiminnan yksi suurimpia haasteita on resurssien optimointi ja tämä optimointi on usein ristiriidassa projektien laadun kanssa. Asiakkaan kannalta parhaita keinoja helpottaa tilannetta on panostaa konsepti- ja arkkitehtuurisuunnitteluun sekä sallia neuvottelu tavoiteaikatauluista projektin aikana. Usein juuri tiukat aikataulut johtavat tilanteisiin joissa homma runnotaan kasaan niillä tekijöillä jotka sattuvat olemaan saatavilla. Seurauksena on lähes aina laatuongelmia myöhemmässä vaiheessa. Osaavia tekijöitä ei vain ole rajattomasti.

Kaikki tämä edellyttää, että joko asiakkaalla on itsellään vahvaa näkemystä alan kehityksestä tai saatavilla on kumppaneita joiden liiketoiminta ei ole riippuvainen jatkuvista koodausprojekteista, lisäräätälöinnistä tai järjestelmäpäivityksistä. Huomattavaa on myös se, että mainostoimistoista ei tähän rooliin ole. Harva ns. “digitaalinen mainostoimistokaan” hahmottaa kovin suuria kokonaisuuksia ja pystyy katsomaan kokonaisuutta asiakkaan näkökulmasta.

Markkinoilla on krooninen pula osaajista ja yrityksistä jotka olisivat keskittyneet jatkuvan kehityksen palvelutarjontaan. Suomalaiset verkkopalvelut elävät edelleen aivan liikaa massiivisten uudistusprojektien kautta. Uudistusten välissä verkkopalvelut uinuvat ruususen unta ja ylläpidosta maksetaan vaikka mitään ei tehtäisikään.
Tämän haasteen ratkaisu edellyttää asiakkailta ajattelutavan muutosta. Markkinointi- ja viestintävetoisesta projektitoiminnasta tulee siirtyä yhä enemmän pitkäjännitteiseen palvelu- ja sisältötuotantoon jossa pääpaino on jatkuvassa inkrementaalisessa kehittämisessä.

Verkkopalveluprojekteja tehdään helposti liian pienessä piirissä ja oma henkilökunta saattaa lukea uudistuksesta jopa lehdistötiedotteesta. Tämä on omiaan herättämään negatiivisen arvostelun ja tähän ei millään yrityksellä pitäisi olla varaa. Jopa uusi intranet saattaa vain ilmestyä henkilökunnan käyttöön ilman sen kummempia ennakkotiedotteita, koulutuksia tai esittelytilaisuuksia.
Etenkin jos sisällöntuotantoon halutaan sitouttaa laajempi joukko ihmisiä niin uuden palvelun lanseerauksessa tulisi soveltaa samoja oppeja kuin minkä tahansa uuden tuotteen kohdalla. Avainvaikuttajat tulee sitouttaa ajoissa, viestintä tulee suunnitella etukäteen, koulutukset tulee järjestää ja lanseerauksen pitää tapahtua rytinällä. Sisältöpalveluiden kohdalla hiljainen beta-vaihe ja pilottistrategia ovat myös suosittuja, mutta yhtä lailla nämäkin tulee suunnitella osana kokonaisuutta.

Siirtojen kanssa kohdataan yleensä ongelmia kaikissa projekteissa. Automaattinen siirto on yleensä mahdollista vain hyvin rajalliselle määrälle sisältöjä ja vaadittava henkilötyömäärä usein yllättää. Ongelmat sisältöprojektissa onkin tyypillisin julkaisuaikataulun viivästyttäjä.
Sisällöntuotantoon ja lanseeraukseen tulisi aina perustaa oma projektinsa joka johdetaan samalla tarkkuudella kuin varsinainen teknologinen uudistusprojektikin.

Web-standardeista ja moderneista selaimista huolimatta verkkopalveluiden kehittäminen päätelaiteriippumattomasti on käytännössä mahdotonta. Asiakkailla on houkutus luetella vaatimusmäärittelyssä kaikki selaimet IE6:sesta Operaan, Chromeen ja Windows Mobileen. Toteuttajat sitten joutuvat selittelemään kun viikkojen testaamisen ja korjaamisen jälkeenkään palvelu ei toimi virheettömästi edes IE:n ja FF:n uudemmilla versioilla. Pelkästään järkevän selainyhteensopivuuden saavuttaminen on verkkopalveluprojektien megahaaste johon tarvitaan tehtävään erikoistuneita osaajia.
Minikannettavien ja mobiililaitteiden kehittyessä haasteet vain kasvavat. Eri päätelaitteiden tukemisesta tulisi neuvotella jokaisen palvelun kohdalla erikseen ja etukäteen. Palveluntarjoajat lupailevat herkästi liikoja joten tämä haaste vaatii asiakkailtakin ymmärrystä, koska tilanne ei näytä olevan menossa pelkästään parempaan suuntaan.

Yhteenveto: Asiakkailta ja toimittajilta tarvitaan monimutkaistuvassa verkkomaailmassa entistäkin parempaa yhteistyötä. Toisaalta asiakkaan rooli edellyttää yhä enemmän näkemystä – tai kykyä haalia näkemystä ympärilleen. Myös projektien käytännön tekemisestä alkaa nykyisin olla jo paljon kokemusta alalla. Kokemuksen tuomia oppeja ei kuitenkaan sovelleta projekteissa automaattisesti – ei asiakkaan puolelta eikä toimittajan toimesta. Verkkopalveluprojektien menestyksekäs läpivienti on edelleen erityistaito johon kannattaa panostaa.
Tämä artikkeli on kirjoitettu, koska haasteista on tärkeätä keskustella ennen kuin ne muuttuvat ongelmiksi ja vievät projektit kriisitilaan.

Jari, VIIDAKKORUMPU

Viidakkorummun menneisyys ja tulevaisuus, osa 3

 

Omatuntotalous on kuin ko. koira. 

Sitä ei voi koittaa. Tulet mukaan tai et.

Sosiaalinen ja vastuullinen puoli liike-elämästä on mielenkiintoinen. Sitä on pakko alkaa tutkailemaan kauempaa.

Kun isämme ja äitimme astuivat työelämään ensimmäisenä sodanjälkeisenä sukupolvena, heidän työnantajansa elivät maailmassa, jossa yritysten tehtävänä oli tuottaa tuotteita ja palveluita, jotka helpottaisivat ihmisten arkea. 70-luvulla joku sai päähänsä, että eihän moinen vetele. Hän halusi itselleen enemmän kuin kultakellon ja kuntaviirin. Ja snap, crackle ja pop, yhtäkkiä elimmekin maailmassa, jossa yritysten tehtävänä oli (ja on edelleen) tehdä voittoa osakkeenomistajilleen. Nyt niillä voitoilla sai (tai saa vieläkin) sen kuntaviirin alle esim. kivan, 55 jalkaisen Swan -purjeveneen, ja sitä vetämään uusimman maasturi-Mersun.

Ilmastonmuutoksen, median globaalistumisen sekä loputtoman ahneuden seurauksena vastuullisuus on selvästi taas kasvussa. Esim. jos nyt joku vaate- tai muu suunnittelija Suomessa ei tee tuotteitaan kierrätysmateriaalista, hän on out. Jos taas merkittävä yritys ei viestinnässään ota huomioon ”vihreyttä” tai vastuullisuutta, se on, jollei out, niin ainakin vanhoillinen. Sillä ei ole ollut mitään väliä, toteutuuko vihreys ja vastuullisuus käytännössä.

Nyt, syksyllä 2009 käytännön vastuullisuudella ja sosiaalisuudella on jo väliä. Varsinkin nuoremman puolen valveutuneet kuluttajat tietävät yrityksen taustoista hyvin tarkkaan, ja jolleivät tiedä, ottavat selvää. Tuo ryhmä on vielä marginaalinen, mutta vahvassa kasvussa. Yhteistä sille on se, että vain hyväksytyiltä yrityksiltä voi ostaa. Se näkyy mm. katumuodissa. Tunnettujen skeitti- ja surffausbrändien seassa näkee jo paljon mm. Globe Hopen, Amnestyn tai WWF:n tunnuksia ja logoja.

Itse törmäsin n. vuosi sitten hyvin mielenkiintoiseen termiin ja kirjaan. Se oli omatuntotalous, josta kirjoittivat Leena Aavameri ja Jaana Haapala. Terminä se kirjoittajiensa mukaan tarkoittaa seuraavaa: ”Omatuntotalous tarkoittaa oikeudenmukaisuutta, vastuullisuutta ja yhteisöllisyyttä yritystoiminnassa. Pelkän voitontavoittelun rinnalle tulee hyvä sydän”. Minusta tuo kuulosti hyvältä, ja asialta johon voi yrityksenä sitoutua. Hauskaa siinä on se, että olemme palaamassa ennen 1970-lukua vallinneeseen aikaan. Silloin kuvauksen mukainen toiminta oli itsestäänselvyys.

Miten sitten vastuullista, yhteisöllistä ja oikeudenmukaista toimintaa, jossa on sydän mukana, voi toteuttaa pieni viiden hengen yritys, joka tekee työnsä tietokoneilla? Meillä se toteutuu näin:

- Olemme aina oma rento ja vino itsemme: palavereissa, kadulla, kinkereissä, markkinointimateriaaleissa, blogeissa, jutuissa jne. Helpommin sanottu kuin toteutettu. Kokeilkaa vaikka.
- Autamme aloittavia henkilöitä ja yrityksiä. He saavat meiltä aloituspaketin, johon kuuluu logo, värimaailma, ppt-pohja, käyntikortti ja verkkosivu 50 % alennuksella.
- Autamme muita vastuullisia, eettisiä tai ekologisia henkilöitä ja yrityksiä antamalla heille tuntuvat alennukset, tai tekemällä työn ns. oravannahkakaupalla.
- Teemme valitsemillemme yhdistyksille ja järjestöille työtä ilmaiseksi, ILMAN että osallistumme sillä työllä jättimäisiin alan kilpailuihin, jossa hakisimme avullemme ROI:n.
- Olemme tukijoina mukana henkilökohtaisellakin tasolla arvokkaaksi kokemissamme organisaatioissa.
- Toimimme yleisesti myös työn ulkopuolella kuten sen sisällä.
- Ja tärkeimpänä: Me emme valehtele, ole ahneita, emme pelkää auktoriteetteja, vältämme tekopyhyyttä ja kieroilua. Internetin koodikielellä WYSIWYG, What You See Is What You Get.

Meillä ei siis haeta liikevoittoa nyrkit veressä, vaan tyydymme vanhaan, yritysopin kultaisesta kirjasta tuttuun tavoitteeseen: ”Kun palkat pystytään maksamaan ja saamaan jotain ruokapöytään”. Haemme siis pitkää uraa, emme lyhyitä voittoja. Tuon lisäksi saamme hyvän olon ja terveen sydämen auttaessamme muita.

Pieni varoituksen sana kuitenkin. Olemme muutaman kerran törmänneet ns. kettutyttösyndroomaan. Se tarkoittaa meidän tapauksessamme tietynlaista ylenkatsetta palavereissa. Jotkut vanhoilliset liike-elämän alat, kuten pankki-, vakuutus-, auto- ja keski-ikäisistä miehistä koostuvat insinöörivetoiset alat ovat olleet vaarallisia. Heille olemme olleet liian avoimia, liian rehellisiä, liian rentoja – kettutyttöjä. Jos siis haluat pitää kassavirrastasi huolen, ole tarkkana.

On mielenkiintoista nähdä, toteutuuko omatuntotalous laajemmassa perspektiivissä, vai jääkö se muutaman vuoden trendiksi? Viidakkorumpu ei muutu, vaikka termit vaihtuisivatkin. Jos kerran työskentelet omassa yrityksessäsi, miten se voisi edes olla jonkun muun oloinen tai näköinen kuin sinun itsesi?

Jari, VIIDAKKORUMPU

Viidakkorummun menneisyys ja tulevaisuus, osa 2

Pysähdyin ja mietin kesän. Join myös ehdottomasti liikaa, eritoten Bushmills-Baileysia 50/50 -suhteessa, jäillä … mmmm shiiiiiiiiiiiiiiiiiiit (The Wire -anekdootti, btw). Päätin, että on aika katsoa y-risteyksestä myös sinne vähemmän kuljetulle aasipolulle.

Kuten aiemmassa postauksessa kerroin, olemme tehneet hirmumäärän duunia muille. Nyt irrotamme 0,9 - 2,3 henkeä tekemään asioita myös itsellemme. Eli 2,7 – 4,1 meistä auttaa edelleen muita. Suhdehan tulee joustamaan, sillä yritys ei voi toimia ilman rahaa.

Tuo päätös syntyi siksi, että jos muille (niille, ketkä meille jalosti antavat työtä) tulee ongelmia, me kaadumme, sillä meillä on hyvin vähän suoria asiakkaita. Emme ole niitä ottaneet, koska ei muita auttava voi syödä kummallakin kädellä. Ja tärkeämpänä vielä se, että asiakkaan hyvänä pito vie aikaa, jota meillä ei ole riittävästi tarjota.

Mitä me sitten alamme tekemään? No, minulla on aina ollut pieni vika päässä. Se ilmenee eritoten juoksulenkeillä. Joku puhuu siellä kun juoksen. Käymme ihan sujuvasti dialogia sen ”jonkun” kanssa, vaikka mitä samalla kuuntelisin. Edes Bad Religion ei auta. Se hemmo puhuu silti.

Vika on tuottanut yli 10 raakaideaa viimeisen 5-6 vuoden aikana, joista sinä aikana vain yksi on toteutunut jonkun muun tekemänä. Nyt alan jalostamaan noita raakaideoita käsikirjoituksiksi, joita sitten Viidakkorummun poppoon kanssa puhumme teknisiksi sovelluksiksi.

Ensimmäinen niistä näkee (cross my fingers blaa blaa) beta-versiona päivänvalon marraskuun alussa. Se tulee antamaan mainonta-apua eritoten pienille yrityksille, jotka muut ovat hylänneet, koska niillä ei ole rahaa ja keräämään roskamainoksiin vittuuntuneet puunhalaajat yhteen. Se on alkuvaiheessa vielä tietokone-netti -painotteinen, mutta valmiina sen ensisijainen käyttölaite on älypuhelin, tai tablet-kone, miksi sitä silloin kutsutaankin.

Toisena tuutinreunalle astuu melko jämähtäneeseen rekrytointikäytäntöön luotu apuri, mutta siitä en kerro edes omille pojille ennen ensimmäisen valmistumista.

Ihan rehellisenä tavoitteenamme on saada omista sovelluksista ensi vuonna kasaan jo 20% koko liikevaihdosta. Jollei saada, meillä on silti jäljellä se mitä olemme jo yli kolme vuotta onnistuneesti tehneet – apumme muille.

Tähän yhteyteen sopii pikku vinkki yhtä hyvin kuin työttömyysturva yrittäjille:

Jos olet meidän mielinen, apinallinen henkilö, rahoittaja, tai ihminen, voit ottaa yhteyttä jari@pikkuapuri.fi, mikäli sinulla on hyvä idea, joka kaipaa toteuttajaa, tai liikaa rahaa, joka kaipaa järkevää tuhlaajaa. Sillä kaikkihan lähtee kahden ihmisen kohtaamisesta: lentokentät, avoliitot, tulppaaniviljelmät ja sodat. Moisen luin joskus Johan Galtungin kirjasta, ja se kaveri oli ns. ytimessä.

P.S. Päätin vielä julkaista kolmannenkin osan tästä sarjasta. Siinä käyn läpi uusia mielenkiintoisia yrityksiä, jotka yrittävät kulkea vaikeassa, busineksen ja ekologisuuden ja muun hyvän välissä.

Jari, VIIDAKKORUMPU

Viidakkorummun menneisyys ja tulevaisuus, osa 1

Suhteellisuusteoriassa aika-avaruutta voidaan kuvata valokartiolla, jossa origon alapuolella on menneisyys, yläpuolella tulevaisuus ja origossa nykyisyys. Menneen valokartion ulkopuoliset tapahtumat eivät ole voineet vaikuttaa origon tapahtumaan, eikä origon tapahtuma voi vaikuttaa tulevan valokartion ulkopuolisiin tapahtumiin, sillä tämä vaatisi informaation etenemistä valoa nopeammin.
Einsteinin teorialle etsittiin kokeellisesti vahvistusta 40 vuoden ajan, kunnes Nasa laukaisi vuonna 2004 Gravity Probe B -satelliitin 650 kilometrin korkeuteen. Satelliitti kiersi maata 17 kuukautta ja mittasi teleskoopin ja gyroskooppien avulla yhtä tähteä. Nasa julkisti kokeensa tulokset vuonna 2007. Ne todistavat oikeiksi Einsteinin otaksumat avaruuden ja ajan poimuttumisesta yhteen aika-avaruudeksi.

On aika kunnolla avata Viidakkorummun 4. tuotantokausi ja ajatukset sen takana. Ensin pitää kuitenkin kurkata kolmea ensimmäistä vuotta – arvojen näkökulmasta.

Ensimmäiset kolme vuottamme voi summata sanaparilla ”omalla painollaan”, sillä emme ole kertaakaan kesän 2006 startin jälkeen ehtineet hengähtää, pysähtyä ja miettiä MIHIN olemme tulleet, MIKSI olemme tulleet tähän, ja MITÄ seuraavaksi? Me vaan menimme työn kuljettamana.

Aloittaessamme tiesimme, että autamme muita tekemään kuvallista ja äänellistä viestintää. Meille se on konkreettisesti tarkoittanut hieman alle 200 projektia 800 työpäivässä, eli yksi projekti/ neljä työpäivää. Niistä suurimmassa osassa olemme olleet tekninen kumppani tai alihankkija. Osaan olemme iloksemme saaneet vaikuttaa jo suunnitteluvaiheessa. Nyt on aika hieman tarkistaa suuntaa.

Maailma on kääntymässä hitaasti koordinaatteihin, jossa tietyt arvot ja ajatukset alkavat aidosti vaikuttamaan, paitsi ihmisten vapaa-aikaan, myös heidän työhönsä, eli liike-elämään. Niitä ovat mm.:

Läpinäkyvyys, vastuullisuus, avoimuus, luonnollisuus ja rehellisyys.

Termejä on helppo viljellä, mutta jos luettelee edellä mainittujen vastakohdat, tietää millaisessa maailmassa suuri osa yrityksistä, ja siksi myös niiden henkilöstö, joutuu elämään vieläkin:  

Valehtelu, ahneus, pelko, tekopyhyys ja kieroilu.

Olemme koittaneet pitää ykköskohdan arvot alusta asti, mutta niistä osaan emme ole kyenneet. Valkoinen, tai jopa harmahtava valhe on joskus ollut se ”viime hetken ratkaisu”. Olenpa tosin huomannut sellaisenkin, että olemme olleet asiakkaalle joskus liiankin "vastuullisia ja avoimia”... meitä ei ole sen takia valittu työn tekijäksi (ns. kettutyttösyndrooma).

Aloittaville vinkkinä. On kaksi vaihtoehtoa miten toimia asiakastapaamisessa. Niin, että tekee nopean psykologisen skannauksen, jonka jälkeen voi pohtia paljonko taustastaan, ideologioistaan ja toiminnastaan kertoo. Parempi vaihtoehto on tietysti olla aina oma itsensä, saa asiakastyön tai ei. Valinnan määrää yrityksen kassatilanne. Jos ollaan kuivilla, ollaan oma itsemme, jos kuopassa, skannaa asiakas ja mukaudu. Yleisohje kuitenkin on se, että biorytmeiltään vääränlaisen yrityksen kanssa törmää kuitenkin seinään jossakin vaiheessa.

Businessmaailma on vieläkin "miesmiehen näköinen". Aloittava asennepuristi ei yrittäjänä pärjää, sillä (piilo)sovinismi ja "jätkähuumori" kukkivat. Itse näkisin enemmän naisia johtotehtävissä. Oma kokemukseni on, että he olisivat niissä parempia kuin miehet. Ja saisimme enemmän värejä työelämän asennekartalle. Ei sillä ronskinharmaalla aina jaksa luovia.

Mutta. Omia Viidakkorummun selkäytimestä kumpuavia sovelluksia ja töitä emme ole ehtineet tehdä. Olemme siis vain auttaneet muita, ja siinä sivussa saaneet yrittäjäksi ok-palkkaa kolmisen vuotta. On kuitenkin tullut aika, jolloin sydän alkaa sumeilematta pamputtamaan järkeä turpaan. Aiomme lisätä oman työmme osuutta toiminnassamme, vaikka se tarkoittaisi pienempää liikevaihtoa. Mutta siitä seuraavassa, osassa kaksi.

Jari, VIIDAKKORUMPU

Kesän aikana nautittuja viihteitä

Ohessa viihdettä, jotka koin kesän aikana poikkeuksellisen hyväksi sielulle. Mitään kuolemattomia ei vastaan tullut, mutta hyvää kuitenkin.

Stieg Larsson: trilogia
- Näitä lukevat nyt "kaikki", mutta syystä. Niissä on tarpeeksi syviä henkilökuvia, laaja-alainen näkökulma, ja ennen kaikkea, ne kaikki ovat hyvin kirjoitettuja.

Paolo Nutini: Sunny Side Up
- Tämä tuli ihan puun takaa, mutta 70-luvun alun Van Morrisonista pitävät kuulolle. Miehestä yritettiin kauniskasvoisena tehdä muovattua poppitähteä, mutta ottikin hatkat Irlantiin, kulki mustalaisten kanssa, renttuuntui, ja teki rehdin oloisen ja hyvän soul-folk-rock-country -levyn. Hienoa!

Soulsavers: Broken
- Mark Laneganin ääni sopii Suomen syksyyn kuin Mauri Pekkarinen valiokuntiinsa. On tässä toki muitakin upeita laulajia mukana. Tällä kolmannella levyllä kappaleetkin ovat sävellyksinä ysin tasoa. Uppoaa eritoten kaikille gospel-elokuvamusa-nickcave-triphopista kiinnostuneille.

Louis Theroux Weird Weekends -dokkarisarja
- Nörtihtävä Louis menee ja kyselee sopimattomia kysymyksiä mm. buurinatseilta Etelä-Afrikassa, "valaistumista" etsiviltä Intiassa jne. Oivaltavaa ja hyvää settiä. Tulee nytkin mm. YLE:n Teemalta.

Esko Valtaoja/ Juha Pihkala: Nurkkaan ajettu Jumala?
- Valtaojan trilogian jatkoksi kannattaa lukaista tämä, selvästi "hyvässä hengessä" käyty kirjeenvaihto ja keskustelu kahden ystävyksen välillä.

Kuntoilu ulkona
- On se sitten lenkki, punttis (kiinalaiset ihmisen omaan painovastukseen perustuvat voimailuvälineet puistoissa), tai kävely, aivot hengittävät ja tuottavat työprobleemeihin ratkaisuja, uusia liikeideoita - ja helvetin hyvää oloa. Harrastuksen voi aloittaa ihan kotiovelta astumalla.

Jari, VIIDAKKORUMPU

Kohu jatkuu

Audimieskohu sen kuin kiihtyy. Eipä ihminen voi enää kuin kummistella vieressä.

Jari, VIIDAKKORUMPU

Pelko hiipii

Nyt on ensimmäinen todellinen hetki kun alan pelätä taantumaa myös omalta kohdaltamme. En ole koskaan kirjoittanut näin paljon tarjouksia ulos, mutta päätöksenteko yrityksissä on täysin jumissa. Kukaan ei uskalla. Yleinen uutisointikin on pahinta tähän asti.

Pitää varmaan ruveta suojautumaan myös pahimman varalta itsekin. Kulut alas, peukut ylös.

Jari, VIIDAKKORUMPU

Nakurun lapset ry

Olemme muun työmme ohessa rakentaneet tukemamme Nakurun Lapset -yhdistyksen uusia verkkosivuja. Ja nyt, lanseerauksen yhteydessä haluamme kutsua sinut kummiksi, ja samalla haastamaan oman kumppaniyrityksesi mukaan tähän arvokkaaseen tehtävään.

Autat kummilastasi käymään koulua omalla vuosittaisella tukimaksullasi. Viidakkorummulta löytyy kaksi kummia, teinipoika nimeltään Kizito, joka on jo matkalla collegeen, sekä pikkutyttö Mary, joka vasta piirtelee soikeita aurinkoja.

Ole ystävällinen, ja ota sinäkin yrityksellesi, tai itsellesi kummius vastaan
http://www.nakurunlapset.fi/tule_mukaan/ryhdy_kummiksi.

Ja autathan meitä levittämään sanaa eteenpäin? Sen voit tehdä http://www.nakurunlapset.fi/tule_mukaan/haasta_ystavasi.

Nakurun lapset ry on sitoutumaton pieni kansalaisjärjestö, jonka kautta tuki menee perille lyhentämättömänä Keniassa Nakurun kaupungissa elävien lasten hyväksi.

Viidakkorumpu kiittää ja toivottaa mukavaa syksyä 2009.

Auta lapsi kouluun

 Nakurun lapset ry on sitoutumaton pieni kansalaisjärjestö, jonka kautta tuki menee 

perille lyhentämättömänä Keniassa Nakurun kaupungissa elävien lasten hyväksi. 

Olemme muun työmme ohessa rakentaneet tukemamme Nakurun Lapset -yhdistyksen uusia verkkosivuja. Ja nyt, lanseerauksen yhteydessä haluamme kutsua sinut kummiksi, ja samalla haastamaan oman kumppaniyrityksesi mukaan tähän arvokkaaseen tehtävään.

Autat kummilastasi käymään koulua omalla vuosittaisella tukimaksullasi. Viidakkorummulta löytyy kaksi kummia, teinipoika nimeltään Kizito, joka on jo matkalla collegeen, sekä pikkutyttö Mary, joka vasta piirtelee soikeita aurinkoja.

Ole ystävällinen, ja ota sinäkin yrityksellesi, tai itsellesi kummius vastaan tästä.

Ja autathan meitä levittämään sanaa eteenpäin? Sen voit tehdä tästä.

Viidakkorumpu kiittää ja toivottaa mukavaa syksyä 2009.

Me ollaan niiiiiin "cool and down with this shit"

Viidakkorumpula, firmamme eka oma Spotifylista on nyt kuultavana...

tästä.


Jari, VIIDAKKORUMPU

Eräs suurista on poissa

Yksi Turun mainoslegendoista, Visa Nurmi, on poissa. Itse en tavannut miestä kuin kahdessa palaverissa, mutta vekkulimainen katse ja terävä kieli pitivät kyllä nuoren mainosmaakarin alun varpaillaan koko ajan. Lepää rauhassa.

Audimies

Kun ajelee smartilla, noita "Audi-miehiä" (myyntijohtajansa on nyt julkkis) on tiet täynnä. Vaikka pätkällä ajaisi pyörätien alikulkutunnelissa 140 km/t, siitä on päästävä ohi: Audien, BMV:n, Volvon ja Mersun (sinäkin, isoveljeni!). Minusta siis Audi on hyvinkin myyntijohtajansa oloinen. Moisten miesten pitäisi lukea Valtaojan trilogia. Tietäisivät kuinka naurettavan pieniä silti ovat suurissa autoissaan.

Jari, VIIDAKKORUMPU

Act now!

Mitä voimme tehdä? Näitä.

Jari, VIIDAKKORUMPU

Pari loistavaa mainosta inspiraatioksi

Tuote keskiössä. Hyvä käsikirjoitus. Tyyli, tyyli, tyyli.




Erilainen. Iloinen. Raikas ja - varmasti tuloksekas.



Jari, VIIDAKKORUMPU

Verotus ei olekaan ollut progressiivinen 15 vuoteen

Hah! Rikkaat on sikoja ja politiikot heidän läpimätiä juoksupoikiaan!

Valitettavasti tuo osoittautui tarkkojen tilastojenkin valossa absurdiksi totuudeksi eilisessä MOT-erikoisraportissa. Ahon Eskon ja Viinamäen Iiron junttaama verouudistus vuoden 1992 lopulla auttoi vain rikkaita ja super-rikkaita. Mm. Eetoksen Arkko, eiku Aatoksen Erkko maksoi 20 miljoonan tuloistaan vuonna 2007 kokonaista 27% veroja. Minä maksoin saman prosentin, vaikka tuloni jäivät 19 000% alemmaksi Erkosta.

Eikä siinä mitään, mutta tuo "verotusongelma" havaittiin heti seuraavana vuonna, ja sille ei silti olla tehty mitään 15 vuoteen! Nyt se saa kosmeettiset suitset pääomaverotuksen optiorajoittamisen muodossa, mutta paskat olivat jo housussa. Vaikka ohjelma saakin helvetin vihaiseksi, se kannattaa katsoa ihan jo talouspolitiikan ymmärtämisen näkökulmasta. Hihnalle viis!

P.S. Hassunhauska fakta vielä ohjelmasta: Jokainen suomalainen puolue julistaa tämän hetken puolueohjelmassaan kannattavansa progressiivista verotusta.

Jari, VIIDAKKORUMPU