Ohessa viihdettä, jotka koin kesän aikana poikkeuksellisen hyväksi sielulle. Mitään kuolemattomia ei vastaan tullut, mutta hyvää kuitenkin.
Stieg Larsson: trilogia
- Näitä lukevat nyt "kaikki", mutta syystä. Niissä on tarpeeksi syviä henkilökuvia, laaja-alainen näkökulma, ja ennen kaikkea, ne kaikki ovat hyvin kirjoitettuja.
Paolo Nutini: Sunny Side Up
- Tämä tuli ihan puun takaa, mutta 70-luvun alun Van Morrisonista pitävät kuulolle. Miehestä yritettiin kauniskasvoisena tehdä muovattua poppitähteä, mutta ottikin hatkat Irlantiin, kulki mustalaisten kanssa, renttuuntui, ja teki rehdin oloisen ja hyvän soul-folk-rock-country -levyn. Hienoa!
Soulsavers: Broken
- Mark Laneganin ääni sopii Suomen syksyyn kuin Mauri Pekkarinen valiokuntiinsa. On tässä toki muitakin upeita laulajia mukana. Tällä kolmannella levyllä kappaleetkin ovat sävellyksinä ysin tasoa. Uppoaa eritoten kaikille gospel-elokuvamusa-nickcave-triphopista kiinnostuneille.
Louis Theroux Weird Weekends -dokkarisarja
- Nörtihtävä Louis menee ja kyselee sopimattomia kysymyksiä mm. buurinatseilta Etelä-Afrikassa, "valaistumista" etsiviltä Intiassa jne. Oivaltavaa ja hyvää settiä. Tulee nytkin mm. YLE:n Teemalta.
Esko Valtaoja/ Juha Pihkala: Nurkkaan ajettu Jumala?
- Valtaojan trilogian jatkoksi kannattaa lukaista tämä, selvästi "hyvässä hengessä" käyty kirjeenvaihto ja keskustelu kahden ystävyksen välillä.
Kuntoilu ulkona
- On se sitten lenkki, punttis (kiinalaiset ihmisen omaan painovastukseen perustuvat voimailuvälineet puistoissa), tai kävely, aivot hengittävät ja tuottavat työprobleemeihin ratkaisuja, uusia liikeideoita - ja helvetin hyvää oloa. Harrastuksen voi aloittaa ihan kotiovelta astumalla.
Jari, VIIDAKKORUMPU
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti