Viidakkorummun menneisyys ja tulevaisuus, osa 1

Suhteellisuusteoriassa aika-avaruutta voidaan kuvata valokartiolla, jossa origon alapuolella on menneisyys, yläpuolella tulevaisuus ja origossa nykyisyys. Menneen valokartion ulkopuoliset tapahtumat eivät ole voineet vaikuttaa origon tapahtumaan, eikä origon tapahtuma voi vaikuttaa tulevan valokartion ulkopuolisiin tapahtumiin, sillä tämä vaatisi informaation etenemistä valoa nopeammin.
Einsteinin teorialle etsittiin kokeellisesti vahvistusta 40 vuoden ajan, kunnes Nasa laukaisi vuonna 2004 Gravity Probe B -satelliitin 650 kilometrin korkeuteen. Satelliitti kiersi maata 17 kuukautta ja mittasi teleskoopin ja gyroskooppien avulla yhtä tähteä. Nasa julkisti kokeensa tulokset vuonna 2007. Ne todistavat oikeiksi Einsteinin otaksumat avaruuden ja ajan poimuttumisesta yhteen aika-avaruudeksi.

On aika kunnolla avata Viidakkorummun 4. tuotantokausi ja ajatukset sen takana. Ensin pitää kuitenkin kurkata kolmea ensimmäistä vuotta – arvojen näkökulmasta.

Ensimmäiset kolme vuottamme voi summata sanaparilla ”omalla painollaan”, sillä emme ole kertaakaan kesän 2006 startin jälkeen ehtineet hengähtää, pysähtyä ja miettiä MIHIN olemme tulleet, MIKSI olemme tulleet tähän, ja MITÄ seuraavaksi? Me vaan menimme työn kuljettamana.

Aloittaessamme tiesimme, että autamme muita tekemään kuvallista ja äänellistä viestintää. Meille se on konkreettisesti tarkoittanut hieman alle 200 projektia 800 työpäivässä, eli yksi projekti/ neljä työpäivää. Niistä suurimmassa osassa olemme olleet tekninen kumppani tai alihankkija. Osaan olemme iloksemme saaneet vaikuttaa jo suunnitteluvaiheessa. Nyt on aika hieman tarkistaa suuntaa.

Maailma on kääntymässä hitaasti koordinaatteihin, jossa tietyt arvot ja ajatukset alkavat aidosti vaikuttamaan, paitsi ihmisten vapaa-aikaan, myös heidän työhönsä, eli liike-elämään. Niitä ovat mm.:

Läpinäkyvyys, vastuullisuus, avoimuus, luonnollisuus ja rehellisyys.

Termejä on helppo viljellä, mutta jos luettelee edellä mainittujen vastakohdat, tietää millaisessa maailmassa suuri osa yrityksistä, ja siksi myös niiden henkilöstö, joutuu elämään vieläkin:  

Valehtelu, ahneus, pelko, tekopyhyys ja kieroilu.

Olemme koittaneet pitää ykköskohdan arvot alusta asti, mutta niistä osaan emme ole kyenneet. Valkoinen, tai jopa harmahtava valhe on joskus ollut se ”viime hetken ratkaisu”. Olenpa tosin huomannut sellaisenkin, että olemme olleet asiakkaalle joskus liiankin "vastuullisia ja avoimia”... meitä ei ole sen takia valittu työn tekijäksi (ns. kettutyttösyndrooma).

Aloittaville vinkkinä. On kaksi vaihtoehtoa miten toimia asiakastapaamisessa. Niin, että tekee nopean psykologisen skannauksen, jonka jälkeen voi pohtia paljonko taustastaan, ideologioistaan ja toiminnastaan kertoo. Parempi vaihtoehto on tietysti olla aina oma itsensä, saa asiakastyön tai ei. Valinnan määrää yrityksen kassatilanne. Jos ollaan kuivilla, ollaan oma itsemme, jos kuopassa, skannaa asiakas ja mukaudu. Yleisohje kuitenkin on se, että biorytmeiltään vääränlaisen yrityksen kanssa törmää kuitenkin seinään jossakin vaiheessa.

Businessmaailma on vieläkin "miesmiehen näköinen". Aloittava asennepuristi ei yrittäjänä pärjää, sillä (piilo)sovinismi ja "jätkähuumori" kukkivat. Itse näkisin enemmän naisia johtotehtävissä. Oma kokemukseni on, että he olisivat niissä parempia kuin miehet. Ja saisimme enemmän värejä työelämän asennekartalle. Ei sillä ronskinharmaalla aina jaksa luovia.

Mutta. Omia Viidakkorummun selkäytimestä kumpuavia sovelluksia ja töitä emme ole ehtineet tehdä. Olemme siis vain auttaneet muita, ja siinä sivussa saaneet yrittäjäksi ok-palkkaa kolmisen vuotta. On kuitenkin tullut aika, jolloin sydän alkaa sumeilematta pamputtamaan järkeä turpaan. Aiomme lisätä oman työmme osuutta toiminnassamme, vaikka se tarkoittaisi pienempää liikevaihtoa. Mutta siitä seuraavassa, osassa kaksi.

Jari, VIIDAKKORUMPU