Omatuntotalous on kuin ko. koira.
Sitä ei voi koittaa. Tulet mukaan tai et.
Sosiaalinen ja vastuullinen puoli liike-elämästä on mielenkiintoinen. Sitä on pakko alkaa tutkailemaan kauempaa.
Kun isämme ja äitimme astuivat työelämään ensimmäisenä sodanjälkeisenä sukupolvena, heidän työnantajansa elivät maailmassa, jossa yritysten tehtävänä oli tuottaa tuotteita ja palveluita, jotka helpottaisivat ihmisten arkea. 70-luvulla joku sai päähänsä, että eihän moinen vetele. Hän halusi itselleen enemmän kuin kultakellon ja kuntaviirin. Ja snap, crackle ja pop, yhtäkkiä elimmekin maailmassa, jossa yritysten tehtävänä oli (ja on edelleen) tehdä voittoa osakkeenomistajilleen. Nyt niillä voitoilla sai (tai saa vieläkin) sen kuntaviirin alle esim. kivan, 55 jalkaisen Swan -purjeveneen, ja sitä vetämään uusimman maasturi-Mersun.
Ilmastonmuutoksen, median globaalistumisen sekä loputtoman ahneuden seurauksena vastuullisuus on selvästi taas kasvussa. Esim. jos nyt joku vaate- tai muu suunnittelija Suomessa ei tee tuotteitaan kierrätysmateriaalista, hän on out. Jos taas merkittävä yritys ei viestinnässään ota huomioon ”vihreyttä” tai vastuullisuutta, se on, jollei out, niin ainakin vanhoillinen. Sillä ei ole ollut mitään väliä, toteutuuko vihreys ja vastuullisuus käytännössä.
Nyt, syksyllä 2009 käytännön vastuullisuudella ja sosiaalisuudella on jo väliä. Varsinkin nuoremman puolen valveutuneet kuluttajat tietävät yrityksen taustoista hyvin tarkkaan, ja jolleivät tiedä, ottavat selvää. Tuo ryhmä on vielä marginaalinen, mutta vahvassa kasvussa. Yhteistä sille on se, että vain hyväksytyiltä yrityksiltä voi ostaa. Se näkyy mm. katumuodissa. Tunnettujen skeitti- ja surffausbrändien seassa näkee jo paljon mm. Globe Hopen, Amnestyn tai WWF:n tunnuksia ja logoja.
Itse törmäsin n. vuosi sitten hyvin mielenkiintoiseen termiin ja kirjaan. Se oli omatuntotalous, josta kirjoittivat Leena Aavameri ja Jaana Haapala. Terminä se kirjoittajiensa mukaan tarkoittaa seuraavaa: ”Omatuntotalous tarkoittaa oikeudenmukaisuutta, vastuullisuutta ja yhteisöllisyyttä yritystoiminnassa. Pelkän voitontavoittelun rinnalle tulee hyvä sydän”. Minusta tuo kuulosti hyvältä, ja asialta johon voi yrityksenä sitoutua. Hauskaa siinä on se, että olemme palaamassa ennen 1970-lukua vallinneeseen aikaan. Silloin kuvauksen mukainen toiminta oli itsestäänselvyys.
Miten sitten vastuullista, yhteisöllistä ja oikeudenmukaista toimintaa, jossa on sydän mukana, voi toteuttaa pieni viiden hengen yritys, joka tekee työnsä tietokoneilla? Meillä se toteutuu näin:
- Olemme aina oma rento ja vino itsemme: palavereissa, kadulla, kinkereissä, markkinointimateriaaleissa, blogeissa, jutuissa jne. Helpommin sanottu kuin toteutettu. Kokeilkaa vaikka.
- Autamme aloittavia henkilöitä ja yrityksiä. He saavat meiltä aloituspaketin, johon kuuluu logo, värimaailma, ppt-pohja, käyntikortti ja verkkosivu 50 % alennuksella.
- Autamme muita vastuullisia, eettisiä tai ekologisia henkilöitä ja yrityksiä antamalla heille tuntuvat alennukset, tai tekemällä työn ns. oravannahkakaupalla.
- Teemme valitsemillemme yhdistyksille ja järjestöille työtä ilmaiseksi, ILMAN että osallistumme sillä työllä jättimäisiin alan kilpailuihin, jossa hakisimme avullemme ROI:n.
- Olemme tukijoina mukana henkilökohtaisellakin tasolla arvokkaaksi kokemissamme organisaatioissa.
- Toimimme yleisesti myös työn ulkopuolella kuten sen sisällä.
- Ja tärkeimpänä: Me emme valehtele, ole ahneita, emme pelkää auktoriteetteja, vältämme tekopyhyyttä ja kieroilua. Internetin koodikielellä WYSIWYG, What You See Is What You Get.
Meillä ei siis haeta liikevoittoa nyrkit veressä, vaan tyydymme vanhaan, yritysopin kultaisesta kirjasta tuttuun tavoitteeseen: ”Kun palkat pystytään maksamaan ja saamaan jotain ruokapöytään”. Haemme siis pitkää uraa, emme lyhyitä voittoja. Tuon lisäksi saamme hyvän olon ja terveen sydämen auttaessamme muita.
Pieni varoituksen sana kuitenkin. Olemme muutaman kerran törmänneet ns. kettutyttösyndroomaan. Se tarkoittaa meidän tapauksessamme tietynlaista ylenkatsetta palavereissa. Jotkut vanhoilliset liike-elämän alat, kuten pankki-, vakuutus-, auto- ja keski-ikäisistä miehistä koostuvat insinöörivetoiset alat ovat olleet vaarallisia. Heille olemme olleet liian avoimia, liian rehellisiä, liian rentoja – kettutyttöjä. Jos siis haluat pitää kassavirrastasi huolen, ole tarkkana.
On mielenkiintoista nähdä, toteutuuko omatuntotalous laajemmassa perspektiivissä, vai jääkö se muutaman vuoden trendiksi? Viidakkorumpu ei muutu, vaikka termit vaihtuisivatkin. Jos kerran työskentelet omassa yrityksessäsi, miten se voisi edes olla jonkun muun oloinen tai näköinen kuin sinun itsesi?
Jari, VIIDAKKORUMPU
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti