Täysosuma. Voi vain ihailla ja antautua.

Nyt on ensi kertaa otettava suora kopio ja lainaus, niin jumalattoman hieno on tämä Risto Ahdin runo. Miehen mottokin on täydellinen:

Tärkeätä on pitkän matkan juoksu (on juostava, kunnes vain itse on enää mukana).

Miettikää.

MUISTI JA UNOHDUS

Aika sisään- ja uloshengittää ihmisiä. Tämä tapahtuu äkkiä, mutta tätä
ei voi huomata ihminen, joka ei muista mitään.
Ja niin on sanottava: koska kaikki on jo ohi, älä käytä aikaasi miettimiseen,
koska kaikki on jo ohi – sait yhden kesäyön ja se jo meni – älä tuhlaa aikaasi,
elä täysillä.

Aika sisään- ja uloshengittää ihmisiä. Vuodenajat
hengittävät ajan, tehtaat sisään- ja uloshengittävät ihmisiä.
Älä säästä, huomista ei ole, pane talteen huomisen varalta – kenen velvollisuus
on muistaa, kuka saa unohtaa,
kuka mäen eteen sattuessa sen lapioi reppuunsa, että sillä täyttäisi
eteensattuvan syvän kuopan.

On kevät, kulta pieni, on kevät, ei ole syksy, on kesä, unohda talvi. Ei kukaan
voi olla täällä ja täältä poissa. Sotilas on taistelun sydämessä, upseeri seisoo
mäellä kiikari kädessä. Kukaan ei voi olla yhtä-aikaa sotamies ja upseeri – et voi tanssia ja rakastaa, et juhlia voi, surren huomista.

Aika sisään- ja uloshengittää meidät, tehtaat sisään- ja uloshengittävät meidät, lapsuus, nuoruus, keski-ikä, vanhuus, kevät, kesä, syksy ja talven pimeä,
kuka kerää reppuunsa vastaantulevan mäen ja täyttää sillä
syvän kuopan, johon pudotessaan taittaa niskansa, kuka kerää taskuunsa kesän ja valaisee sillä talven pimeän, kuka kevään kasvun ottaa syliinsä ja sillä maksaa syksyn lakastuneen maiseman,
joka hetki
muistamattomuus taittaa niskansa, joka hetki juhlija
taittaa niskansa,
älä tuhlaa aikaasi, elä täysillä.

Miksi pitäisi mäenlaskijan mäkeä ylöskiivetä?
Mäki kyllä maksaa velkansa,
ihminen ei maksa. Sen, minkä lain poimuista voi omakseen tuhlata, sen
omakseen sieppaa ei niin kuin varas vaan niin kuin suuri hirviövaras.
Ihminen ei mitenkään mäen huipulla voi ymmärtää kiivenneensä,
ihastuneena hän katselee maisemaa korkeuksista eikä tajua, että maisema on ihana kiipeämisen tahden.
Koska ei tajua, rakentaa junan ja hissin ja kulkee ilmaiseksi edestakaisin eikä muista maisemaa lainkaan eikä maisemaa enää olekaan on vain hammasratasten kitinä.
Mäki maksaa velkansa, ihminen haluaa olla korkealla ikuisesti ja ilmaiseksi.
Ei saa.