Keskiviikkona olin Turun Ammattikorkeakoulun tietotekniikan opiskelijoille puhumassa yrittäjyydestä, arvoista ja asenteesta. Vedin tapani mukaan kolmessa minuutissa Viidakkorummun peruspresentaatio-osuuden, jonka jälkeen pyysin anteeksi seuraavilta puhujilta (Fujitsu-Siemens) sitä, että puhun nyt avoimen rehellisesti. Kuten muillakin luentokerroilla, rehellisestä puheesta seurasi lämmin ja hauska vuorovaikutteinen sessio, jossa opiskelijat kysyivät minulta kaikkea mahdollista, ja saivat takaisin suoria vastauksia.
Kuulin eilen saaneeni sessiosta loistavaa palautetta ja monta kiitosta. Rehellisyydellä erottuu - tiettyyn pisteeseen. Pienen firman vetäjälle rehellisyys onkin tuonut markkinoinnillista hyötyä, mutta suuremmassa mittakaavassa siitä, ainakin koto-Suomessa, näyttää seuraavan vain vahinkoa.
Ihmiset kyllästetetään puheissa, tv-ohjelmissa, lehtijutuissa ja uutislähetyksissä asiallisen paskan jauhamiseen. Jos joku joskus puhuu suoraan, hänet sivuutetaan, savustetaan ja ohitetaan, sillä pelkurimassa ei sulata erilaisuutta, eikä varsinkaan rehellistä sellaista, esim. tapaus Jungner. Parhaat esimerkit moisesta löytyvät tylsyyden huipulta, politiikan pyörteistä.
Kuitenkin ne ominaisuudet, mitkä allekirjoittaneen mielestä vievät tätä maailmaa eteenpäin, ovat suoruus, rehellisyys ja hyvä hulluus. Kaikki muu on sitä turhaa höttöä ja pelaamista, jonka mestareita varsinkin suuremmat yritykset ovat pullollaan. Joukkopsykologinen käyttäytyminen kaiketi tekee ihmisestä sellaisen? Mestaripelaajat ovat niitä moniosaajia, jotka eivät osaa mitään hyvin, mutta kaikkea tarpeeksi. Olin joskus itsekin sellainen.
Jari, VIIDAKKORUMPU
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti