Nettivideo ei ole yhtään halvempi kuin TV-mainos

 

(tämäkin on nettiin tehty video)

Viitamäen Sami kirjoitti hyvän kysymyksen blogissaan. Kysymys oli, miksi asiakkaat luulevat, että nettiin tehty video olisi yhtään sen halvempi kuin TV-mainos?

Verkkoon tehty video vaatii jopa suuremman työn, koska siihen yleensä liitetään interaktiivisuuden mahdollistavia elementtejä. Netti on vain eri media kuin TV. Televisio näkyy vanhemmille ja harvemmille, siinä ero.

Tietysti molempiin saa tehtyä "ihan itse" huonoa paskaa, kuten mihin tahansa muuhunkin mediaan.

Netti on edelleen tiettyjen asiakkaiden ja alan ammattilaisten silmissä roskamedian maineessa. Yksi syistä lienee se, että internetin näkyvintä käyttöä ovat erilaiset keskustelufoorumit, nuo WC-kirjoitusten virtuaalivastineet. Osa blogeistakin valitettavasti sortuu samaan huuteluun. Verkosta on sitten helppo esim. lehtimedian nostaa "päivän kohuja" esille, jotta saa sen tyhjänpäiväisen päivälehtensä myytyä.

Viidakkorummun kanssa samoissa tiloissa istuu Twisted Filmsin vallaton joukko, jonka leipätyötä ovat videot ja animaatiot. Kysykääpäs heiltä, miksi investoida kymmensien tuhansien eurojen huippukameraan, RED:iin, jotta saa tehdä tonnilla nettivideoita suuryrityksille?

Jari, VIIDAKKORUMPU

"The Internet of Things", tai Web 3.0

Oheisessa jutussa on kerätty yhteen vähän erilaisempia sovelluksia maailmalta. Niistä selviää mihin internet on menossa. Vastaus on: kaikkialle.

NIKE+ and the HumanAPI
Athletes are notoriously data-focused so it makes sense that one of the first entrants into the space was the combo of Nike and Apple. Nike Plus is a clever piece of technology that allows people to transform their iPhones and iPods into personal trainers, collecting real-time workout data, allowing them to react in real time and letting them track their performance on their PCs. Taking the concept a step further, independent developer Nikolai Onken has created an iPhone app prototype for the HumanAPI that collects heart rate data and transmits it via Bluetooth to an application for real-time visualization. You can view a series of videos here.
 
Sony
The interplay between physical space or location and online events is ripe with possibilities. For the Sony Hopper Invasion campaign in the UK, Dare Digital and Tinker.it demonstrated how physical objects could become a real-time visualization tool for an online event. The team built a grid that allows 49 Space Hoppers (colorful balloons, really) to be inflated dynamically through the use of hashtags on Twitter and through the Sony website. You can view a video of the campaign event here.
 
Mattel and Barbie
Can a product speak? Taking a much more analog approach, Mattel decided to give their iconic doll an online persona for her 50th anniversary. The company created a presence on Facebook, Twitter and YouTube for Barbie and even gave her a voice, sort of. While consumers couldn't actually hear Barbie speak, they could certainly read her tweets which, in today's culture, might just be about the same thing.
 
Blue Dot
Location-based services are becoming mainstream, but surfacing the information in real time is not. Blu Dot, a small but stylish Minneapolis-based furniture maker, scattered 25 of its chairs across the streets of Manhattan for its Real Good Experiment campaign.The company enlisted a creative shop called Mono, camera crews and GPS devices to track the chairs' travels. Real-time updates were provided on Twitter at bludotnews and realgoodchairs and on a map at realgood.bludot.com. Better yet, Blu Dot even made a touching documentary about its efforts.
 
FedEx
FedEx is clearly a leader in using real-time data to allow people to track their packages throughout the world, but the company is taking it further with its SenseAware. Using an in-package sensing device (about the size of a drink coaster) with a web-based information platform, the company can now let users know if a package has been opened or exposed to light, its exact location via GPS coordinates and even if it is too warm or cold. FedEx hasn't set up the service to broadcast package whereabouts or comfort via Twitter yet, but it certainly could.

Guinness
Talk about a human API. Guinness continues to expand upon its groundbreaking use of RFIDArea 22, a site that hosts data on the rugby team and its players performance, an iPhone app and even a Facebook page. The site boasts in-depth data with excellent visualizations on the key areas like kicking, possession, penalties ("Sin Bin") defense and performance. In preparation for the run-up to the Rugby World Cup in 2011, Guinness has even launched a new TV spot that highlights a futuristic -- a la "Minority Report" -- playing field. technology with its Ireland rugby team sponsorship.

Digiyrityksen omat verkkosivut

Olemme olleet vuodesta 2006 niin kiireisiä, ettemme ole ehtineet keskittymään omiin sivuihimme. Senpä takia sivumme ovat olleet kauan vain flashillä tehty työnäytekirjasto.

Vuonna 2010 moinen ei ole hyvää mainosta alan yritykselle. Flash alkaa taas olemaan kirosana. Sitä ei Google noteeraa vieläkään hyvin, Linux-käyttäjille se ei näy juuri ollenkaan, mutta ennen kaikkea, puhelimilla katsottuna se on susipaska. Steve Jobskaan (Apple) ei siitä pitäisi, siksi HTML5 korvannee moiset flash-härpätykset jatkossa, jahka pääsevät standardeista sopuun.

Kun katsoo alan yrittäjien sivustoja, yhä useammalla loistavat poissaoloaan vielä muutama vuosi sitten vallalla olleet suuret animaatiot tai videot. Samoin sivustojen "annetaan valua rakenteeltaan pitkiksi". Näihin seikkoihin on kolme erittäin pätevää syytä: sosiaalinen media, The Almighty Google ja mobiililaitteiden avulla sivuja katsovat.

Yritys voi, ja sen kannattaakin avata erilaisia erikoistoimintoja ilmaisiin sosiaalisen median sovelluksiin: blogit Bloggeriin, kuvat Flickriin, älyvapaille heitoille tili Twitteriin, ja tietysti Facebook-sivut. Niihin sitten ohjaus omilta sivuilta (ja päinvastoin).

Tällöin yrityksen omille sivuille jää hyvin vähän, tai oikeastaan se olennainen: Kuka? Mitä? Miten? Missä? Jos sivustosi vierailija haluaa viihdyttää itseään internetin lumoissa, hän tuskin tekee sitä yrityksesi sivuilla. Tärkeämpää on että olet olemassa, kun joku sinua Googlesta hakee.

Korjaamme omat sivumme, ehkä jo tällä viikolla. Teemme juuri sellaisen simppelin sivun, mistä jutussani kerroin. Sieltä ohjaus sosiaalisen median palveluihin. Kun on kunnolla vapaata aikaa, voimme pohtia tarkemmin tarvitseeko sinne edes muuta?

Jari, VIIDAKKORUMPU

Verkkopalvelun ostajan opas

Arvostamamme kollega, Janne Jääskeläinen, teki miehen työn ja kirjoitti vuoden ajan ostajan opasta alallemme. Sille on selkeä tilaus, koska monet alamme toimijat sortuvat käyttämään slangia, jota ei ostaja ymmärrä.

Annoin kirjaan oman panokseni kirjoittamalla sinne kappaleen omatuntotaloudesta, kun Janne pyysi. Lisäksi olemme kirjassa mukana omalla esittelyllämme.

Siitä huolimatta suosittelen kirjaa kaikille, jotka ammattinsa puolesta tai muuten pääsevät verkkotuotantojen kanssa tekemisiin. Kirja on erittäin selkeä ja hyvin koostettu.

Taas on yksi aukko sivistyksen historiallisilla sivuilla täytetty. Kirjasta enemmän näillä sivuilla, jonne on samalla kerätty erilaisia digimedia-alan toimijoita.

Jari, VIIDAKKORUMPU

Uusia palveluita ei käytä

Olen kehitellyt muutamaa uutta palvelua verkkoon. Ammattini johdosta myös seuraan ja koitan monia uusia palveluita.

Viimeisinä kahtena vuotena uusia, yrittäjien sydänverellään värjäämiä palveluita onkin plumpsahdellut tasatahtiin: Netcycle, Foodie, Hunch, Fruugo, Kuinoma, Tupalo, Dooxe, Pronto jne.

Huomaatteko muuten palveluiden nimistä, että on mietitty ja päädytty helppoon, lyhyenläntään kansainväliseen nimeen, jonka muistaa. Nimiin on päädytty myös siksi, koska "Suomessa ei riitä käyttäjäpotentiaali niihin miljoonien eurojen tavoitteisiin", jotka kiiluvat kehittäjien sydämissä ja silmissä.

Anyway. Olen myös huomannut sellaisen, että vaikka palvelut ovat hyviä ja hyvin tehtyjä, ne eivät jää käyttöön. Lataan osan niistä jopa iPhoneeni sovelluksiksi, mutta ei. Ei lähde. En käytä niitä. Miksi?

Oma "hunchini" on se, että arkeni on jo täynnä. En jaksa/ kaipaa/ tarvitse enää sinne mitään lisää. Haluan pikemminkin arjesta jotain pois ja tyhjää tilalle. Siitä päästäänkin aasien rakentamaa Myllysiltaa pitkin omaan tulevaan palveluumme Osulaan.

Osula on tehty poistamaan arjestamme yksi vittumainen arkityö: Mainoslehtisten kantaminen eteisen lattialta lehtikoriin ja sieltä lehtiroskikseen.

Jokainen meistä moisen postin sallivista tekee sen noin kerran viikossa, ja pino on sanomalehtineen n. 48cm korkea ja painaa 2,4 kiloa. Yhteensä kannoimme osoitteetonta mainospostia lehtiroskikseen vuonna 2007 noin 18 miljardia kiloa! Eli siis 18 tuhatta miljoonaa kiloa!

Jos et halua kantaa enää, voit aloittaa ottamalla asiaan kantaa liittymällä Osulan omaan Facebook-ryhmään, jossa pääset jopa vaikuttamaan sovelluksen valmistumiseen, ja saat siitä vaivan palkaksi kaikkea kivaa. Ottakaamme selistämme selkävoitto!

EDIT: Paidat ovat jo kaupassa!

Jari, PIKKUAPURI + VIIDAKKORUMMUN HOPEASELKÄ

Voinko puhua puolestanne?

Eri puolilla Suomea puhutaan nyt siitä, voiko sosiaalisen median palvelun ulkoistaa? Eli että esim. allekirjoittanut hoitaisi yritys X:n teot ja puheet sosiaalisessa mediassa.

Oma käsitykseni on se, mikä aina on ollut yritysviestinnän ydin: on kovin hankalaa puhua asioista, joista ei tiedä tarpeeksi. Eli totta kai myös sosiaalisen median voi antaa ulkopuoliselle tehtäväksi, JOS tuo ulkopuolinen saa oikeuden kaivaa yrityksestä ulos sen todellisen hengen. Siihen ei riitä vuosikertomuksen lainaaminen, sillä sehän on tunnetusti yleensä pelkkää fiktiota. Itse lähtisin siitä, että tutkin ensin yrityksestä löytyvää juttua verkon eri foorumeilta, jonka jälkeen puhun sekä johdon että työntekijöiden kanssa. Yleensä totuus löytyy sitten siitä puolivälin tienoilta.

Sosiaalinen media eroaa siis vanhasta markkinointiviestinnästä siinä, että siellä pitää puhua (ainakin enemmän) totta. Se puolestaan voi olla yritys X:n johdolle ylipääsemätön ongelma. Siksi he todennäköisesti jatkavat sitä vanhaa tuttua kaavaa. Ongelma vaan on se, että jos yrityksesi on kuluttajarajapinnassa, ilman sosiaalisen median palettia pärjäät todennäköisesti huonosti kisassa tulevista asiakkaista. Nykyiset alle 25-vuotiaat ovat kasvaneet koulussa kiinni verkkoon. Heitä et tv:sta tai lehdistä tavoita.

EDIT: Eli nyt meiltä saa opastusta myös sosiaaliseen mediaan.

Jari, VIIDAKKORUMPU

IDO SevenD

Asiakas: IDO/ Mainostoimisto Satumaa
Työ: IDO SevenD-sarjan kampanjasivusto
Projektin kesto VR:n osalta: 2-3 viikkoa

IDO:n SevenD-sarjan kylpyhuonekalusteille tehtiin hyvä peruskampanjasivusto, jonne eri medioista käyttäjät ohjataan. Sivustolla on erikseen puolet kuluttajille ja ammattilaisille. Satumaa suunnitteli, Viidakkorumpu teki. Himpun verran basicvaihteelle veti.

"Hei mulla on ihan killeri sosiaalisen median idea!!"

(kuvassa kaikki yli miljoonan käyttäjän palvelut)

Jari, VIIDAKKORUMPU

Tulossa hienoa kuvaa: Miesten vuoro ja The Pacific

Lisää Miesten vuorosta tästä Voiman jutusta.



Minisarjan upeat sivut täällä.

Jari, VIIDAKKORUMPU

Viidakkorummun sosiaalisen median rakennekaavio

Tässä lähennytään jo insinörttiyden ydintä. 

Jari, VIIDAKKORUMPU

Michael Franti näyttää mallia Facebookin käyttämisessä

Vanha suosikkini musiikin puolelta, Michael Franti Spearhead -yhtyeineen käyttää loistavasti hyväkseen Facebookia.

Mies on kiertueella USA:ssa, ja hän ilmoittelee joka päivä eri kaupungista erilaisia "gimmickejä" faneilleen. Eilen hän hartaana joogan harrastajana kyseli hyvää joogapaikkaa Houstonista. Vastauksia tuli muutamassa minuutissa 95, joista hän poimi keikkapaikkaansa lähimmän vaihtoehdon. Kiitokseksi vinkeistä ihmiset saivat lippuja keikalle!

Tänään viesteinä olivat mm.

New Orleansin keikalle lippuja kaipaava saa lipun kirjoittamalla parhaan statuspäivityksen. Voittajan arpoo bändistä koostuva paneeli. EDIT: Kuten JM hienosti huomasi ja huomautti, kyseessä on siis tuoho viestiketjuun perusteleminen, ei statuspäivitys!

Toisessa hän kutsuu jengiä kuuntelemaan omaa "buskingiaan", eli mies soittelee bändikamunsa kanssa akustisesti keikkapaikan ulkopuolella ennen keikkaa!

Kirjoitukseni "clue" on se, että ko. bändikään ei ole enää pieni tai tuntematon. Hän kyllä myy levyjä ja lippuja keikalleen riittävästi. Mies vaan haluaa olla hyvä faneilleen.

Jos saman asian kääntää Suomeen ja mille tahansa alalle, kaikki yritykset sanovat, ettei ole aikaa tai resursseja tehdä tällaista. Vastaus siihen on: "aikaa ja resursseja löytyy, jos sydän on mukana siinä mitä tekee".

Jari, VIIDAKKORUMPU

Verkkokaupoista, tai niiden puutteesta.

Suomen johtava verkkokauppa, NetAnttila, on täysi susi. Jos sieltä hakee jotain, ei löydä. Suomella ei ole johtavaa, saatikaa edes yhtä toimivaa verkkokauppaa, joten ei niistä sen enempää. Ja ihan turha tulla lässyttämään Suomalais-Ugrilaisen kielialueen pienuudesta. Tehkää suomeksi ja englanniksi!

Maailmalla sen sijaan on lukuisia hyviä verkkokauppoja, ja itsekin ostamme tänä päivänä lähes kaiken sieltä. Rahamme siis valuvat ulkomaille, kuten niin monen muunkin suomalaisen.

Eivät ne pelloilla röhnöttävät ostoskeskukset kaupunkeja näivetä, vaan sen tekevät ja tulevat tekemään ulkomaiset verkkokaupat!

Kirjat ostan Amazonilta (UK tai US), TV-sarjaboksit ja pelit Play.comista, tai jos haluan suomitekstit sarjoihin, odotan CDON.comin versiota. Musiikkini tulee iTunesista. Koekuuntelut tehdään Torrentmaailmassa. Elokuvia en osta, koska niitä harvoin katsoo kahteen kertaan, hyviä sarjoja kyllä.

Vaatepuoli on ollut ainoa hankala asia ostaa verkosta. Osan olen tähän asti ostanut GlobeHopen tai WWF:n nettikaupoista (paitoja, laukkuja), mutta pitkänä miehenä olen joutunut hankkimaan kenkäni, housuni ja takkini vanhanaikaisesti "live-kaupasta". Viime vuodet olemme hankkineet ne matkoilta, pääosin Thaimaasta.

Nyt alkaa tilanne olla toinen. ShopStyle on yksi hyvä esimerkki tulevasta vaatekaupasta. Se kerää yhteen lukuisia kauppoja, saman osoitteen alle. Hakumoottori ja käyttöliittymä ovat sellaisia, että koon 47 keltaisen värisiä kenkiä löydän sieltä neljän klikkauksen jälkeen yli 100 kpl:tta! "Say no more, say no more", sanoisi Monty Pythonin jäsen.

Mutta "eikä tässä vielä kaikki", virkkoo ShopStyle Pythonparalle vastaan. Latasin koko kaupan iPhoneeni applikaationa, ilmaiseksi. Eli pääsen suoraan telefoonistani katsomaan, löytyykö ShopStylestä ne "siniset ekoystävälliset alligaattorinnahkakengät", joita reaaliaikaisena juuri tuijotan milanolaisen kenkäkaupan ikkunasta.

Tuohon kun vielä yhdistettäisiin ns. oma profiili, jonne voin kertoa ympäryys- ja muut tärkeät strategiset mittani, ja kauppa sulkisi sisäänkirjauduttuani kaiken minulle ei sopivan valikoimista jo valmiiksi pois, oltaisiin killerisovelluksen kentillä.

Lisäksi kotikaupungistamme Turusta voisi löytyä ShopStylen "palvelukoppi", jossa voisin tilaamani vaatteet sovittaa, ja ne epäsopivat "palvelukopin" ystävällinen henkilökunta lähettäisi takaisin. Silloin oltaisiin "melekosen kohillaan", voisi Juha Mieto tokaista juuri ilmestyneessä HS:n Kuukausiliitteen jutussaan.

Jari, VIIDAKKORUMPU

Koru-Liitola

Asiakas: Koru-Liitola
Työ: Koru-Liitolan digitaalinen markkinointi
Projektin kesto VR:n osalta: 2-3 viikkoa

Koru-Liitolalle oli järkevää lähteä miettimään digitaalisen markkinoinnin strategiaa, eritoten sosiaalisen median järkevää hyödyntämistä. Aiemmin markkinointi oli hoidettu vain paikallislehtien ilmoituksilla.

Nyt kokonaisuus on valmis, ja työt voivat alkaa. Koko case on luettavissa blogistamme.

Esimerkki sosiaalisen median hyödyntämisestä

En ole törmännyt yhteenkään realistiseen esimerkkiin sosiaalisen median hyödyntämisestä. Coca-Colaa ja Delliä kyllä liputetaan, mutta ehkä moiset ovat hieman liian prameita ja suuria meille Suomeen. Tässä siis ihan peruscase pienen yrityksen näkökulmasta.

Teimme isäni vanhalle liikkeelle (KoruLiitola) uudet html/flash -sivut, jotka myös huolellisesti optimoimme Googlea varten. Sen jälkeen perustin liikkeelle sekä Blogin että Facebook-sivut. Kun kaikki oli toiminnassa, aloitin maltillisen 5€/pvässä AdWords-kampanjan. Alla asia tarkemmin:

Uusien verkkosivujen aktiiviosan resoluutio on optimoitu yleisimmin käytettyyn kokoon, eli täten suurin osa käyttäjistä näkee sivut hyvin. Flash-animaatio on vain yhtenä elementtinä, jolloin sekään ei haittaa käyttökokemusta. Rakenne on oppikirjasta: otsikot ylös, termit niin selkeät kuin voi, aukioloajat ja osoite aina näkyviin.

Blogi rakennettiin suoraan Googlen Blogger -alustaan. Blogin tehtävä on kertoa avoimesti kampanjoista, tarjouksista sekä kaikesta tärkeästä ja ei-tärkeästä. Sen kautta voimme tunnustella mm. asioita, mitä asiakkaat haluaisivat nähdä ja ostaa, esim. kyselyiden ja muiden avulla. Blogialustassa valmiina olevista työkaluista saa tarvittaessa vaikka mitä laajennuksia aikaan.

Facebookin merkitys kasvaa koko ajan. KoruLiitola on liike joka myy suoraan palveluita ja tuotteita, joten sille Facebook on loistava kanava suoraan asiakasviestintään. Facebookin kautta koitan ohjata ihmisiä liikkeeseen. Nyt juuri tiedotin kampanjasta, jossa sanomalla "blingbling" kassalla saa erikoisalennuksen ostamastaan tuotteesta. Keinot ovat siis suoraviivaisia ja huomiota herättävän nokkelia.

AdWords-kampanjassa ohjaamme nettisurffaajat sivuille ja nostamme yleistä tunnettuutta. Kampanja on rajattu etelä- ja länsi-suomen 30-65 -vuotiaille, koska KoruLiitola ei myy "halpaa hopeakorua konttikaupalla", vaan keskittyy hyvään palveluun ja laatuun.

Kokonaisuus on nyt ollut toiminnassa muutaman kuukauden. Sinä aikana KoruLiitolan klubilaisten määrä on kolminkertaistunut, sivujen kävijämäärä viisinkertaistunut (nyt jo yli 1000 vierailijaa kuukaudessa) ja maine kiirinyt aina tiskille asti. Nyt pitää siirtyä seuraavaan vaiheeseen, eli ns. täsmätarjouksiin. Voimme tarjota esim. tiettyä tuotetta ainoastaan Facebook-faneillemme ja/tai klubilaisille.

Pohja on siis valmis. Nyt voidaan aloittaa työt. Ai niin. Kokonaisuuden kustannus oli n. 5000€ sisältäen AdWordsin kahden kuukauden mediabudjetin. Kokonaisuuden päivittäisestä hoitamisesta ja ideatyöstä en ole laskuttanut mitään.

Jari, VIIDAKKORUMPU

Caprica - opetusta massiivisella kädellä

Jo yksi parhaista tv-sarjoista koskaan, uusi versio Battlestar Galacticasta, opetti meille mihin yhteiskuntamme elämänmeno nykyisellään voi johtaa. Nyt sarjan spin-off, Caprica, näyttää astetta nuoremmalle kohderyhmälle mm. millaista on elää ja kuolla oikeassa ... ja virtuaalisessa maailmassa.

Capricassa on huima pääasetelma. Kahden vihollissuvun kasvun kautta se käsittelee myös rinnakkain oikeaa ja virtuaalimaailmaa. Henkilöt käyttävät oikeassa maailmassa holopantaa, jolla pääsee avatarin avulla kokemaan virtuaalimaailmassa ihan mitä tahansa. Mitä tapahtuu, kun oikeassa elämässä kuolee ja avatar jää vangiksi virtuaalimaailmaan?

Molempien sarjojen pääkäsikirjoittaja Ronald D. Moore on nero.

Jari, VIIDAKKORUMPU

Lakko uhkaa pysäyttää Flashkoneet Turussa!

Viidakkorumpu harkitsee lakkoa.

Tekijöiden mielestä Suomen Internet-, markkinointi-, suoramarkkinointi- & Flashliitto ei ole pystynyt pitämään kiinni mistään, sillä sillä ei ole millä pitää kiinni mistään! Esim. palkkamme tai kengänjälkemme eivät ole kasvaneet senttiäkään vuoden 2006 jälkeen, ja irtisanomisturvamme on edelleen se perusapinallinen pelko koko globaalin maailman loppumisesta, tai ainakin "sen maailman, joka tunnetaan olevan universumin alla"!

Mahdollinen lakko voi pysäyttää lähes puoli prosenttia kaikesta Turussa tuotetuista kampanjasivuista, bannereista ja sähköisestä suoramarkkinoinnista.

"Haluamme lakkouhalla selvää parannusta yleiseen arvostukseen ja elinoloihin. Katsotaan miten suu pannaan kun ei enää ilmestykkään kampanjasivuja ja -bannereita entiseen tahtiin. Vaikka internetin käyttö saattaa aluksi tuntua jopa entistä kevyemmältä ja paremmalta, on se pitkässä juoksussa helvetisti tylsempää sekä mielikuvituksettomampaa raskaiden flashbannereiden tyystin puuttuessa!", kertoo Pohjoismaisen alan johtava johtaja Viidakkorummusta.

"Alamme sitten vaikka ahtaamaan ahdattavia esineitä laivoihin, tai ajamaan tarvittaessa vaikka bussia, jollei homma lakkaa kusemasta!", päättää hän päättämistään.

Jari, VIIDAKKORUMPU

"Kannattaako sinne sosiaaliseen mediaan mennä?"

(yllä kuuluisa Gary Hayesin luoma yhteenvetolaskuri suosituimmista sos.mediasovelluksista)

Olen kiertänyt luennoimassa alamme asioista viime aikoina, ja yleisin kysymys, mitä suomalaiset yritykset tällä hetkellä minulle esittävät on, "kannattaako sinne sosiaaliseen mediaan mennä?".

Vastaus on "kyllä, ei, tai - osittain ehkä".

Nyrkkisäännöiksi voisin kaupata seuraavat kiteytykset:

1) Jollette sinä, yrityksesi tai henkilöstösi ole luonteiltanne kiinnostunut kirjoittamaan ja kertomaan avoimesti yritykseenne liittyvistä asioista, älkää avatko blogia, facebook-sivua, twittertiliä, tai muutakaan sosiaalisen median valtasovellusta. Tehkää vain hyvät ja informatiiviset verkkosivut, jotka on Googlen hakua varten optimoitu.

2) Jos taas olette luonteiltanne avoimia, ja haluatte kertoa rehellisesti asioista mitä yrityksessänne tai omassa toimenkuvassanne tapahtuu, avatkaa nuo tilit.

Älkää siis "menkö sosiaalisen mediaan, koska muutkin menevät".

Viidakkorummun oleminen ja näkyminen ko. medioissa on tuonut säännöllisen lukijakunnan (n. 1500 henkilöä kuukaudessa). Se on viisihenkiseltä pikkufirmalta hyvää parempi tulos. Samalla oma tunnettuuteni alalla on kasvanut, tuoden mukanaan puhekeikkoja, luentoja ja muita esiintymisiä.

Suoraa liikevaihtoa se on meille tuonut (vielä) vähän, epäsuoraa enemmän. Merkittävää markkinointisäästöä se kyllä on generoinut. Viidakkorummun markkinointikulut ovat olleet luokkaa pari sataa vuodessa, ja sekin Googleen.

Alla vielä näkymiä Viidakkorummun sosiaalisten medioiden sovelluksiin, jotka olemme rajanneet blogeihin, facebookkiin ja twitteriin. Muut ovat mielestäni vielä Suomessa marginaalisia.

 (Facebook-sivumme saat auki tästä)

(twitterissä olemme täällä)

(Ja blogissamme jo oletkin)

EDIT: Talouselämässä juttua sosiaalisen median tutkimuksesta.

Jari, VIIDAKKORUMPU