29. joulukuuta 2007

Yann Arthus Bertrand.


En viitsi kirjoituksella pilata tätä, kuvat puhukoon puolestaan. Yann Arthus Bertrand on mies, jonka taiteeseen kannattaa tutustua. Nyt Nelosella nähtävä Maa ilmasta -tv-sarja on huikea:

Palkitun valokuvaaja Yann Arthus-Bertrandin kuvat ovat myös Maa ilmasta -dokumenttisarjan taustalla. Ilmastonmuutoslähtökohdista tehdyssä dokumenttisarjassa seurataan ranskalaiskuvaajaa työssään ja samalla nähdään uskomattomattoman kaunista ilmakuvaa maapallostamme. Yann Arthus-Bertrand myös juontaa 16-osaisen sarjan.

Jari, VIIDAKKORUMPU OY
"lievän kuvaamisen alarajoilla"

28. joulukuuta 2007

Laajenna tajuntaasi vuonna 2008.


Kaikki te jotka olette kiinostuneita eri kulttuureista ja musiikista universaalina kielenä, kuunnelkaa kollaboraatio 1 Giant Leapin tutkimusmatka maapalloon, ja katsokaa DVD.

YLE:n erinomainen Teema -kanava näytti tapanina taas närhen (no pun intended Krisu) munat. Sieltä tuli erinomainen ohjelma Making of 1 Giant Leap, joka allekirjoittaneelta meni tekovuonna 2000 osittain ohi. Omistan kyllä levyn "pääteoksen", eli Passion -kappaleen, mutta en tiennyt teoksen laajuutta ennen dokkarin näkemistä.

Lyhyesti kerrottuna 1 Giant Leap (linkissä PDF-tietopaketti) on kahden englantilaisen musiikinharrastajan projekti, jossa eri alojen artistit, taiteilijat, filosofit, ja tavalliset ihmiset ympäri maailman osallistuvat elokuvan ja levyn tekoon. Esim. Passion -kappale on koottu neljän eri mantereen ihmisistä siten, että kappaleessa kuullut maarummut on taltioitu metsässä Ugandassa, Shitar Ravalpindissä Intiassa, laulaja Michael Franti USA:ssa, jne. Ja kaikki livenä!

Pääprojekti ei kuitenkaan ollut levy, vaan DVD, jossa maailmanlaajuisesti käsiteltiin 11 suurta aihetta, kuten yhteinäisyys, raha, seksi, kuolema, usko, jne. DVD on loistava, ja panee taas maailmankuvaa paremmin perspektiiviin. Olen 193cm pieni.

Jari, VIIDAKKORUMPU
"lievän globalisuuden alarajoilla"

18. joulukuuta 2007

Tulli toivottaa hyvää joulua.


Joskus kaikki ei vain onnistu. Yrityksemme joululahjat makaavat edelleen jossakin Helsingin Tullin varastossa. Ne ovat maanneet siellä nyt kuusi päivää, ja kukaan ei löydä niitä.

Tilasin lahjat suuresta Amerikasta, ja siellä ne kulkivat maan länsisiivestä itään, Chicagon O´Haren lentokentälle päivässä. Kentältä ne suihkivat yli Atlantin valtameren päivässä, saapuen Helsinkiin 13.12. aamulla.

Aloitin paketin tiedustelun Tullin Helsingin pisteestä, josta minut ohjattiin Postin asiakaspalveluun, josta minulle kaupattiin Turun Tullipiiriä. Turun Tullista yritin kolme päivää saada puhelimella kiinni ihmistä – ei onnistunut, joten tänään sitten ajoin sinne ja kysyin että: ”päivää vaan, onko teillä puhelinta?”

Ystävällinen virkailija totesi sen olevan, ja totesi samalla koneeltaan pakettimme olevan Helsingissä edelleen. Soitti sinne ja sai vastaukseksi että kiire on kova. Lupasivat soitella jos paketti joskus löytyy varastostaan. Sitä reklamoinnin määrää.

Siinä Tullin aulassa oli suuri iloisten Tulli-ihmisten mainosjuliste, jossa luki suurella: Palveluhalukkuutta. Ne ilmeisesti hakee sitä.

No, sillä aikaa kun odottelemme lahjojanne, tehkää meille kaikille palvelus. Olemme nimittäin hyvän palvelun ristiretkellä, ja keräämme moisia yrityksiä ja ammattilaisia ilmaiseen hyvän palvelun paikkaamme, Vinkkilään. Sieltä löytyy sitten jatkossa teidän kaikkien kehumia yrityksiä kun sellaista palvelua etsitte. Nippailkaa selaimeen www.vinkkila.fi ja ilmoittakaa teistä parhaan palvelun yritys Suomesta. Voitte sitten voittaa vaikkapa sen palvelua palkinnoksi kun aika koittaa.

Tullia en sinne itse nyt laittanut, enkä postia. Silti: Hyvää Joulua kaikille. Äidin porsaita oomme kaikki.

Jari, VIIDAKKORUMPU
”lievän palvelun alarajoilla”

14. joulukuuta 2007

Huumoria.



















Ihan hillittömiä ovat 32-vuotiaan tamperelaisjäbän, Santeri Ojalan tekemät uudet äänipohjat näihin kitaravinguttajien egopullisteluihin.

NYT-liite kertoi että Faith No Moren Mike Patton oli jo suunnitellut DVD:n koostamista Santerin tekemistä pätkistä, ja oli jopa saanut niihin vinguttajien luvan, mutta homma kaatui taas levy-yhtiöiden lakimiesarmeijaan.

Ottakaa naurut.

Jari, VIIDAKKORUMPU
"lievän soittamisen alarajoilla"

11. joulukuuta 2007

Smartista, ilmastonmuutoksesta, ja tomaateista.










Helsingin Sanomat on ilahduttavasti koonnut yhteen ilmastonmuutosta koskevat juttunsa. Kannattaa tsekata täältä. Al Goren tuore Nobel-puhe, joka kannattaa yli 20 minuutin kestostaan huolimatta katsoa/ kuunnella kokonaan ja tarkaan, löytyy täältä.

Kyllähän me kaikki olemme tiukasti valmiita pysäyttämään muutoksen. Juhlitaan nyt vaan tämä joulu pois alta, ja käytetään tammi-ale tehokkaasti hyväksi, ni het sen jälkeen torjutaan niimmaa perkeleest kaikkee.

Itsekin vaihdoin jo muodikkaat e-lamput, ja mietin taulu-TV:n valmiustila-ongelmaa. Nimittäin siinä on sellainen saatanallinen vaiva, kun joutuu kyykistymään niiiiin syvään, että saa jatkojohdon katkaisemisen pois päältä. Selkä menee ennen ilmastoa.

Pattereita (en lämmitys, vaan virtasellaisia) olen myös miettinyt. Roskikseenhan ne on heitettävä kun lähin ongelmajäteastia on 4km:n päässä. Olen tosin ratkaissut ongelman niin että käärin ne ensin folioon tai wc-paperiin, silloin ei niitä huomaa siellä perunoiden seassa.

Toinen ongelma on tuo lähiliikkeiden tukeminen. Prismasta kun kahmii viikonlopun eineksiä, niin vierekkäin ovat punaiset sileät tomaatit, ja ruskean täplikkäät tomaatit. Sileät maksavat kolme kertaa vähemmän – missä on siis ongelma? Kätevää muuten kun on kilohinnat euroissa. Näkee aina ostaa halvinta! Eikös Papua Uudessa Guineassa ole kuuma? Päärynöiden on siis syytäkin olla tuotu sieltä.

Entäs liikenne, lempiaiheeni. Smartilla kuljetaan töihin talvet, pyörällä muut ajat. Mistä enää riittää supistettavaa? Auto on runsaan metrin pitkä ja kulkee lasinpesunesteellä. Mukana menee 245kg ihmislihaa (minä ja Suomen mahtavin animaattori-Rani). Bussilla olisi kiva kulkea, mutta niissä kuski kulkee kovempaa kuin auto. Tosin on hyvä että Turun kaupunki on joukkoliikenneongelman kanssa hereillä. Porukka ei käytä busseja tarpeeksi, joten lakkautetaan linjoja lisää ja nostetaan kertalipun hintaa sellainen 50 prosua, niin johon lähtee ongelma lapasesta! Sen jälkeen 200 metrin matka tulevassa kulttuuripääkaupungissa maksaa eläkemummolta lähes saman kuin lentää Bangkokista Balille ilmastokokoukseen.

On niin paljon mitä pitäisi muuttaa ja tehdä, mutta YLE:n ylipäällikköä mukaillen: "se on vaan yks planeetta, so fucking what!"

Jari, VIIDAKKORUMPU
”lievän säästämisen alarajoilla”

8. joulukuuta 2007

SinäMyös.










Musiikinkirjoissani Pearl Jamin ja Led Zeppelinin ohittaa vain yksi yhtye, U2. Yhtye josta joko pidetään paljon tai sitä vihataan tuhansien sydänten pohjasta. Harvat se jättää välinpitämättömäksi. Vihaamista edesauttaa aina suuremmaksi paisuva Bonoviha. Miljonäärirokkarin maailmanparannus ei ole jäänyt huomaamatta, ei apua tarvitsevien eikä siitä tuomitsevien keskuudessa.

Yhtyettä ja maailmanparannusta erittäin tiiviisti yli 25 vuotta seuranneena suurin osa kritiikistä johtuu siitä, ettei edes viitsitä kaivaa pintaa syvemmältä. Ingressitason tietäminen ei mielestäni oikeuta missään asiassa edes sen kommentointiin. Lisäksi kasvaminen suurimmaksi, oli laji mikä tahansa, riittää useimmille velvetjoydivisionbirthdaypartyindiepunktaidemököttäjille vihan aiheeksi. Eppu Normaalikaan ei ole tehnyt mitään hyvää sitten Poliisin pamputtamisen.

Monet jäävät paljosta musiikillisella tasollaan, koska eivät koskaan pääse kuulemaan sitä intohimoa, miten esim. 20-vuotisjuhliaan viettävän Joshua Treen remasteroidulta juhlapainokselta löytyviä zipaleita on taltioitu. Tuon maailman parhaan levyn ulkopuolelle jäi aikanaan sellaisia mestariteoksia, kuten juhlapainoksen b-levyltä löytyvät Luminous Times, Walk to the Water ja Deep in the Heart. Moisista opuksista musiikin tekijät ympäri länsimaiden antaisivat äitinsä kädet ja veljensä levykokoelman.

Nuorena, mutta riittävän kokeneina 25-vuotiaina tuo Dublinin ihmenelikko teki kyllä vuonna 1986 murhaavan hienoa jälkeä. U2:han ei ole ultrataitava soittajaporukka, vaan se on kaveriporukka, joka on työllistänyt satoja ympärillään Dublinin lähiöissä kasvaneita ystäviään. Koko U2 Ltd. – korporaation runko on heidän lapsuuden kavereitaan, joille on annettu mahdollisuus näyttää osaamisensa joko musiikillisella, business tai taidepuolellaan. Siinä paljastus joka kertoo mistä Viidakkorummun ideologian ydinkin on tullut, U2:lta. Tosin me, muutaman hengen pikkutiitiäisenä nyt aiommekin pysyä sellaisena, ellei soittotaitomme yhtäkkiä saa jumaluuden virvoittavaa hipaisua, ja alamme täyttää maailmaa megahivelevin sävelin. Ei sitä tosin tiedä. Krissekin on jo kitaraopettelullaan melko pitkällä ja Pera alkaa varustaa Naantalin kellariaan soittimilla jos toisilla. Pitää silti muistaa että Aulis, vihreä mies -tasolta Where the Streets Have No Nameen on matkaa.

Ohessa vielä pieni henk. koht. lista niille, jotka kuitenkin salaa haluavat kuulla onko U2:sta heille:

Levyt, top-5:

  1. Joshua Tree
  2. Achtung Baby
  3. All That You Can’t Leave Behind
  4. Pop
  5. The Unforgettable Fire

Irtobiisit, mm.:

  1. Stuck In A Moment, You Can’t Get Out Of
  2. Running To Stand Still
  3. Bad
  4. Windows In The Skies
  5. I Still Haven’t Found What I’m Looking For
  6. Electrical Storm
  7. Until The End Of The World
  8. One Tree Hill
  9. October
  10. The Unforgettable Fire

Jari, VIIDAKKORUMPU
"lievän diggauksen alarajoilla"


7. joulukuuta 2007

Mielialaa kohottava "pitkä matka alas".














Kyllä ovat taas ammattilaiset tehneet mahtavaa jälkeä. Eli kyse on DVD-vinkistä Long Way Down. Sarja kertoo Ewan McGregorin ja Charley Boormanin moottoripyöräreissusta Skotlannin pohjoiskärjestä Kapkaupunkiin.

Jollet ole nähnyt poppoon esiteosta Long Way Round, jossa mentiin itäkautta maapallon ympäri, katso se ensin. Long Way Roundin tekijäporukka on siis samaa, mutta nyt mennään Afrikan päästä päähän.

Hienoa katsoa kun ihmiset:
a) voivat toteuttaa omia henkilökohtaisia unelmiaan,
b) näyttävät sen muillekin,
c) tuloksena sydämellä tehtyä sisältöä.

Sateinen itsenäisyyspäivä meni sarjan syövereissä siivillä. Sivutuotteena oppi taas lisää arvokasta tietoa Afrikasta, josta me länsimaalaiset emme tiedä kuin ___ kansanmurhista. Ihmisillä on siis edelleen Afrikasta sama käsitys kuin 1800-luvun tutkimusmatkailijoiden jäljiltä - petoja, villi-ihmisiä ja järjettömyyttä. On siellä näemmä muutakin. Itseäni ainakin on alkanut kiehtoa tuo upea manner entistä enemmän.

Jari, VIIDAKKORUMPU
"lievän afrikkalaisuuden alarajoilla"

3. joulukuuta 2007

Maanantain puolipilvessä.








Just joo. Tulipa sitten luettua IPCC:n ilmastoraportti. Panee kyllä tekemään suurempia muutoksia elämiseen. Esim. rakastamani matkailu pitää miettiä kunnolla uudelleen. Yksi lento Helsingistä Aasian syleilyyn vie minulta saman verran päästöjä mitä omakotitalon öljylämmittäminen vuoden ajan tai 65 000 km:a autolla huristaen. Vain minulta. Eipä paljon sitten auta että maksoin viime lennoistakin luokkaa 45€/hlö. Eli oikea suhde päästökompensointiin olisi satoja euroja lentolipun päälle.

Kyllä lentoyhtiöt pitää nyt viimeistään saada lailla kuriin, ja maksamaan kunnon korvaus päästöistään. Hintahan siirtyy lentohintoihin, mutta jos olet vähääkään Homo Sapiens, matkailet mielummin kalliisti kuin tuhoisasti. Sinä matkailusta pitävä ja lentämistä harrastava, otapa sormi käteesi ja kirjoita selaimeen: http://www.lentomaksu.fi/.

Ihmiskunnalla on seitsemän vuotta aikaa kääntää toimintansa. Tuleva YK:n ilmastokokous Balilla aloittaa parin vuoden neuvottelurupeaman joka on viimeinen mahdollisuutemme löytää siihen keinot. Lisää siitä löydät tästä.

Hyvää työviikkoa ja kevyempää lentämistä!

Jari, VIIDAKKORUMPU
"lievän morkkiksen alarajoilla"

19. marraskuuta 2007

Facebook on uusi "seiskapäivää".


Se tulee luo vaikkei haluaisi.
Siellä käy "säätämässä" vaikkei tarvitse.
Se kertoo asioita millä ei tee mitään.
Se tekee blogit vanhoilliseksi.

Internet on.

Jari, VIIDAKKORUMPU
"lievän olemisen alarajoilla"

9. marraskuuta 2007

Sauli-sedän levy.







Välillä suuruus yllättää ihan kulman takaa. Nyt se teki sen Saul Williamsin uusimman levyn muodossa. Levyä on ollut mukana rustaamassa lähes yhtä suureen osaan nouseva Nine Inch Nails -mies, Trent Reznor. Ja tässä tapauksessa hän käyttää aseitaan juuri oikein.

Saul Williamssiin törmäsin itse joskus elokuvan Slam kautta. Mahtava indiefilkka! Saulhan on ns. spoken word -artisti, joka yhdistää runoutta rappiinsa. Saul näyttelee Slamin pääosan. Eminem saa pissiä nalleensa jos hänen leffaansa (vaikkei sekään huono ollut) verrataan Slamiin.

Mutta herran uusimpaan levyyn The Inevitable Rise and Liberation of Niggy Tardust! -nimeltään. Radioheadhän jakoi levynsä verkosta, ja niin tekee nyt myös Sauli-setä. Eli kaikki musiikin ystävät, kerääntykää yhteen ja ladatkaa parasta mitä juuri nyt on tarjolla. Se yksi paikka on täällä. Voit ladata sen ilmaiseksi, mutta kehotan maksamaan tuon 5 taalaa - se menee suoraan hänelle. Laatu on 192kps Mp3, eli täysin kelpo. Kun ekan biisin: "Black History Month" -klikkaa päälle, se on heti menoa. Ihan saatanan kova levy! Loppukaikujen hävitessä 60 minuutin ja 44 sekunnin jälkeen, voi sanoa saanensa taidetta.

Jari, VIIDAKKORUMPU
"lievän rapin alarajoilla"

8. marraskuuta 2007

Asiaa ei mistään asiasta.


Taas olis vaikka mitä mistä pitäis kirjoittaa, mutta asiakkaistamme KAIKKI haluaa nyt heti KAIKEN. Ja sitten vielä ammuskellaan ihmisiä päälle. Joulu on hevi.

Ohessa kuiteski kuva siitä, mikä meidän miesten on syytä muistaa aina liikenteessä, monta...jne.

Eiku takas keksimään miten meidän kaikkien rahat saisi levitettyä asiakkaiden tuotteisiin mahdollisimman keskitetysti.

Jari, VIIDAKKORUMPU
"lievän kiireen alarajoilla"

30. lokakuuta 2007

Nuorna Vista väännettävä.









Olen nyt pari viikkoa touhunnut Microsoft Vistan parissa, jahka sellainen tuli pakosta kotikoneen mukana.

Apple -jumaluuden keskellä elo Windows -koneella on toki äärisäälittävää. Olet kuin Waterloon ruohomatoilla, kun näet että toiseksi viimeinen rivi miehiä kaatuu, ja lasket hiljaa omaa vuoroasi. Silti hankin vielä kerran PC:n kotiin - vanhasta tottumuksesta ehkä. Annoin siis herroille Gates & Ballmer (kuvassa) mahdollisuuden: Näyttäkää sille nuorelle MS-DOSilta haisevalle poolopaidalle ettei tehnyt virhettä nuorna miehenä. Näyttäkää itsellenne kuinka Seattle vielä kerran nousee kanveesista.

Eivät näyttäneet ei. Ensiasennuksen jälkeen aloitusvalikko aukeni, jos mahdollista, vielä sekavampana kuin XP:n oma, mikä on jo lähes käyttöliittymällinen mahdottomuus. No sen vielä kuittaa, jahka säätää (n. 18 minuutin etsimisen jälkeen) Windows Classic – näkymän päälle.

Mutta sitten alkaa käyttö. Ulkonäköön on tullut sellaista sekundamäkkimäistä karkkia, joka lähinnä säälittää. Minkä Apple taitaa, Windows sutii perässä. Mutta sekään ei haittaa. Suurin ongelma ovat Microsoftin omat ohjelmat omassa järjestelmässään!! Aivan täysin munille viety Media Player ja IE eivät toimi sitten piiruakaan Vistassa. Tökkivät, kaatuvat jne. No eihän nykyään hirveästi liikkuvia kuvia koneella katsella ja netissä pyöritä. Onneksi on Firefox, joka toimii moitteetta Vistassakin. Koitan onkia jostain Media Player Classicin, joka XP:ssäkin toimi hyvin.

Itse en enää toviin ole pelannut tietokoneella muuta kuin Eastside Hockey Manageria, mutta uusin kämmi on paljon puhutun DirectX 10:n munilleen veto. Kyseinen rajapinta piti nostaa pelaamisen Vistalla jumaluuden kirsikkaisille huulille, mutta taitaa mennä sinne toiseen huuliosastoon sekin heti kättelyssä.

Ja uudesta Office-paketista ei tarvinnut kun nähdä vilaus niin se riitti. Applekin murtaa käyttöliittymän saloja, niin MS toki haluaa riipiä perässä poistamalla ainoan vähäisen älyn puhkiturvonneesta toimistopaketistaan. Eli Open Office nousee nyt valtaan – se on pläkki.

Ei jumalauta, kuinka tähän on päädytty? On kuin seuraisi Turun johtamista. Tulee mieleen se kuuluisa tositapaus takavuosien futistähden, George Bestin elämästä. Best oli viettänyt jo viidettä päivää makeaa elämää Manchesterilaisessa hotellissa parin kevytkenkäisen typsyn kera, kun aamiaista tuomaan kiiruhtanut nuori hotellin työntekijä (ja ManU fani) saapui ovelle ja koputti. Ovi avattiin, ja hotellipoitsu asteli makuuhuoneen puolelle mansikkavateineen, näki sikakännisen George Bestin ilkosillaan perse pystyssä sängyssä, ja typsyt tanssimassa ummehtuneella kokolattiamatolla. Hätkähtämättä loihe mies sanomaan kuuluisan repliikkinsä: ”Where did it go wrong George?”.

Jari, VIIDAKKORUMPU
"lievän suuruuden alarajoilla"

28. lokakuuta 2007

Sunnuntaikinaa.














Jessus näitä sunnuntaiaamuja – lehti, hyvää kahvia, ei ääntäkään. Sen jälkeen nojatuoli, hyvät kuulokkeet, ja rauhallista, vuosien saatossa hyväksi todettua ääntä. Nainen on voinut tulla aikoinaan merestä, mutta mies on tullut ihan saletisti sunnuntaiaamusta. Juuri kun pallolla alkoi olla kaikki kunnossa, tuli sunnuntaiaamu ja tups! …kalliolla istui alaston mies vailla mitään tekemistä. Sinä aamuna vietettiin maapallomme viimeinen hyvä hetki.

Ai niin, kuulokkeissa oli aamulla mm:

Pearl Jam : Live In Cornice

- hyvä, uusi konserttidokkari myös DVD:nä, mutta eritoten The Who:n A quick one (while he's away) -biisi!!!

O brother where art thou? -soundtrack

- pitää edelleen laatunsa.

K´Naan: The dusty foot philosopher

- uusi Afrikkalaistuttavuus joka hoppaa ja räppää - hyvin.

Hard-Fi: Once upon a time in the west

- mmm...näistä poijjiista saattaa tulla hyvä bändi seuraavallaan...ei huono tämäkään.

Van Morrison -1970-luvun alkukimara

- vanha jäärä natisee puhtaasti ähkyen, kuunnelkaa vaikka mahtava Into the mystic


Jari, VIIDAKKORUMPU
”lievän tekemisen alarajoilla”

23. lokakuuta 2007

Kahta en vaihda - vaihdan yhden.





Seuraa mainos. Ekosähköön heti, sillä tattararaa:

Kun valitset Ekosähkön, käyttämäsi sähkö tuotetaan ympäristön kannalta kestävällä tavalla: uusiutuvilla energialähteillä. Tuotannossa ei käytetä lainkaan fossiilisia polttoaineita, turvetta eikä ydinvoimaa.

Kaikki Ekosähkön tuotantolaitokset edustavat ns. pienenergiatuotantoa.
  • Kuhmon Lämpö Oy:n höyryvoimalaitos*), jonka sähköntuotanto on vuokrattu pitkäaikaisella sopimuksella; polttoaineina metsähake ja sahan puujäte

  • Kainuun Energia Oy:n Ristijärven Pyhännänkoskella sijaitseva pienvesivoimalaitos

  • A. Ahlström Osakeyhtiön Noormarkun Makkarakoskessa sijaitseva pienvesivoimalaitos

  • Kansallistuuli Oy:n tuulivoimala Porin Hilskansaaressa

  • Lumituuli Oy:n tuulivoimala Lumijoella (osakkuussähkön ylittävä osuus tuotannosta)

  • osuudet Tunturituuli Oy:n tuulivoimaloiden tuotannosta

Omatuntoni puhdistui tuntuvan lisän: syysharmauden seasta suihkii nyt auringon kilo, kissani syö kaikkea sille tarjottua ruokaa, Turku on taloudellisesti huimassa vedossa, vakuutusyhtiöt ja pankit termeissään ihanan rehellisiä, Globe Hope maailman johtava vaatebrändi, kotini on linnani ja linna ei ole shampooni.

Hintakaan ei ole este: 5,95snt/kWh.

Jari, VIIDAKKORUMPU
"lievän ekologisuuden ylärajoilla"

14. lokakuuta 2007

Papukaijamerkit jakoon.

Haluan jakaa vuoden...ei, vuosikymmenen papukaijamerkit teoksen Into the Wild kaikille toteutuksille: kirja, soundtrack ja leffa. Järisyttävän hyvää monimediaa.

Jon Krakauerin aihe vetoaa meihin toisen vaihtoehdon etsijöihin. Onko pakko elää se peruskaava? Voiko elää toisen elämän, kun 99,8% elää kuitenkin se peruskaavan? Onko se taloudellisesti mahdollista? Onko itsellä rohkeutta?

Chris McCandlessilla oli rohkeutta elää oikeaa elämäänsä, vaikka se johtikin yksin nääntymiseen Alaskan vuorilla. Lukekaa Jon Krakauer: Into the wild.

Musiikin suhteen pitänee mainita että olen Eddie Vedderin ja Pearl Jamin suuri ystävä, joten Vedderin soolona toteuttaman elokuvan Soundtrackin hyvyys ei yllättänyt. Levy tuntuu juuttuneen Podini repeat -käskyn alle. Society, Guaranteed, Hard Sun, Long Nights - melkein haistaa Chis-pojan taistelun itsensä kanssa. Kuunnelkaa: Eddie Vedder: Into the Wild.

Ja leffa. Olen nähnyt vain trailerin, mutta Sean Penn ei tätä pysty pilaamaan. Odotan kokemusta. Ohessa vielä leffan hyvä blogi.

Jari, VIIDAKKORUMPU
"lievän lähtemisen alarajoilla"

11. lokakuuta 2007

Arvoista.











On mielenkiintoista seurata tätä murrosaikaa missä nyt elämme. Omalla alallamme, eli ns. digimaailmassa kuohuu nyt edessä, sivuilla, yllä ja alla. Monet alan konkarit ovat kyllästyneet jatkuviin budjettinostoihin sekä ylisuurten tavoitteiden perässä juoksemiseen, ja perustaneet omia yrityksiä saman arvomaailman läpikäyneiden kohtalotovereiden kanssa. Monet keiden palveluksesta on lähdetty, liittoutuvat ja verkostoituvat, sen sijaan että palkkaisivat sijaisia tilalle. Sitä Facebookkia on nyt liikkeellä muuallakin kuin verkossa.

Puhutaan liiketoimintojen siirtämisestä verkkoon - uusista keinoista tavoittaa ihmisten rahat teille ja meille, sekä monimedioista ja kohdennetuista viesteistä jne.

Yksi näkökulma tai arvo, mitä itse olen jäänyt kaipailemaan, on pehmeämpi. Kaipaan hyvää palvelua. Oli sen antajana kenkäkauppias, lihamestari tai kirvesmies. Kun sellaiseen törmää vuonna 2007, sen muistaa vuosia. Mm. kirjanpitäjämme kertoi, ettei ensimmäiseen muutamaan kymmeneen vuoteen ole markkinoinut markallakaan. Syy: Ei tarvitse, kun taho kenelle tekee töitä, suosittelee tekijää aina eteenpäin. Viidakkorumpu siis. Hyvä palvelu on aina rehellinen, inhimillinen kohtaaminen kahden tai useamman ihmisen välillä, eli onnistunut sosiaalinen tapahtuma. Tähän tarpeeseen olemme kehittäneet verkkoon vastaavaa paikkaa, jossa palvelua tarvitseva löytäisi vinkin avulla hyvää palvelua tarjoavan. Keskustelupalstat ovat paisuneet niin valtaviksi, että sieltä avun saanti on tosi vaikeaa. Rakennusvaiheessa vielä olevaa paikkaa voi kurkata katsomassa jos etsitte hyvää palvelua tai haluatte kehua sellaista. Osoite on www.vinkkilä.fi.

Loppuvuoden aikana kasvamme vähän. Kasvummekin on kyllä erilaista. Joukkoomme liittyy näillä näkymin neljä henkeä lisää, mutta myös kaksi yritystä. Eli samanhenkiset sitoutuvat yhteen tilaan. Jos me emme ehdi palvella, pidämme huolen että toinen luotettava taho voi sen tehdä. ”Toinen pitää kiinni kun toinen sahaa”.

Jari, VIIDAKKORUMPU
”lievän palvelun ylärajoilla”

10. lokakuuta 2007

e-Vihaiset bitit.











Huh, mikä päivä. Lähti epäonnistumisen poikuus Viidakkorummun pojilta. Klo 12.48 läsähti serverifirmalta tyly meili, jossa kerrottiin kylmästi:

”palvelimellenne xxxx kohdistuu vakava levyjärjestelmän
vaurioituminen. Valitettavasti on epätodennäköistä, että
palvelimella olevaa dataa saadaan palautettua.
Palvelin ei niin ikään nouse enää pystyyn.”

Onneksi olimme ehtineet varustaa kyseisen palvelimen vain yhdellä suurehkolla sivustolla, mutta on siinä silti korjaamista 5-6 päiväksi. Onneksi ko. yritys on niin jalo, että tarjoaa lähes 200 euron arvoista palvelunjatkamista heillä (?!).

En tiedä teistä muista, mutta lauseessa: ”palvelimellenne xxxx kohdistuu vakava levyjärjestelmän vaurioituminen” on jotain hyvin scifiä. Kohdistuu, eli preesens-muoto. Eli tuhannet biljardit pikkubitit siellä par`aikaa mutustavat ja hakkaavat pikkupikku pesäpallomailoillaan meidän viikkojen työtä tuhannen paskaksi. Ja lopuksi vielä tyylikkään lakoninen: "Palvelin ei niin ikään nouse enää pystyyn.” Tätä tylyä kauneutta pitää saada lisää yritysviestintään, sanon ma!

No, pointti on siinä että Radioheadin In Rainbows tuli tänään ladattavaksi. Nyt kun levy on kerran soinut jo väsyneissä korvissa, se kuulostaa juuri siltä kuin nuo kertomani bitit takoisivat tuusan nuuskaksi viikkojen aherrusta. Tosin on fiilis että levy kolisee seuraavan kuukauden kovaa, nimittäin ollaan lähellä parhautta. Menetetyn virtuaalityön saa takaisin työllä, mutta taidetta ei, sen voi vain antaa.

Jari, VIIDAKKORUMPU
”lievän paranoian alarajoilla”

1. lokakuuta 2007

Musiikin uusi aika.

Uusi aika musiikkialalla alkaa viimeistään nyt. Radiohead, jonka kuitenkin luen melko suuren suosion yhtyeeksi, julkaisee uuden levynsä In Rainbows, itse, verkkosivuiltaan.

Idea on superrrrnerokas. Levystä on kaksi julkaisuvaihtoehtoa:

1) megapaketti kovakantisena kirjana, jossa mukana uusi levy, sanat, kuvat + extralevy jossa kahdeksan lisäbiisiä, ja kaiken päälle kaksi 12" vinyylilevyä! Tosin hintakin on hulppeat 40£. Sen jos tilaat saat silti ladata uuden levyn ilmaiseksi jo 10.10. netistä. Megapaketti tulee postin mukana 3.12. mennessä.

2) lataa uusi, 10 biisn levy netistä ja maksa vain "yhteyskulut", sekä lisämaksua sen mukaan mitä itse katsot parhaaksi ;)

Ihan parhautta. Arvatkaas minkä version hankin...

P.S. Kirjoituksen jälkeen yritin sivuille....ei pääsyä. Onkohan poijjaat huomioineet riittävän kaistan tarpeellisuuden ;)

Jari, VIIDAKKORUMPU
"lievän suuruuden alarajoilla"

27. syyskuuta 2007

Kohti suljettuja verkkoja.

Hei me facebookkien, linkedinnien ja myspaceien jäsenet. Kannattaa lukea oheinen, Pinseristä löytyvä varoituksen sana.

Luulen että ko. palvelut ovat jo matkalla sinne mitä tuleman pitää, nimittäin suljettuihin verkkoihin. Miksi ne olisivat vain yrityksille materiaaliensa jakamiseen? Miksei ystäväporukalle, suvulle, yhdistykselle, kerholle? Tai uusille yritysmalleille, joissa monta pientä muodostaa yhden suuren yrityksen?

(jälkipostaus)...jumalauta silti: Facebook alkaa silti, kaikesta huolimatta, vääntää mua mattoon...

Jari, VIIDAKKORUMPU
"lievän suuruuden alarajoilla"

24. syyskuuta 2007

Yritysten yhteisöllisyydestä ja ekologisuudesta.














Nämähän termit ovat markkinoinnissa nyt ns. tapetilla kohdennetun markkinoinnin ohella.

Henkilökohtaisesti moisia suunnitelleena ja toteuttaneena tohdin nyt kertoa oman mielipiteeni asiasta.

Itse kuulun seuraaviin vapaisiin yhteisöihin: smart-klubi (auto, valitettavasti), jatkoaika (jääkiekkoaiheinen foorumi), ja lukuisiin muihin joko musiikki- tai kirjallisuusalan erikoisryhmiin. Clue löytyy sanoista vapaa ja erikoisryhmä.

Kun yritys haluaa olla hip, niin siitä käytännössä tulee helposti vaan hop. Julkaistaan ”mukablogeja” ja ”mukafoorumeita”, mutta ei olla intohimolla niitä kehittämässä ja niistä huolehtimassa. Syy ja seuraus-suhde ovat selvät – ei sydäntä, ei uskottavuutta. Ennen pitkää moiset hankkeet kuolevat välinpitämättömyyteen.

Maailmaltakaan en nyt heti keksi todenmakuista, tahi käyttäjien kesken toimivana pidettyä yhteisöä, saatikka sitten Suomesta, jossa ei uskalleta muutenkaan mitään. Eli älä lähde jollet ota sitä todesta. Hattua voinen muutamille yritysbloggaajille nostaa: tämä ja tämä toimivat.

Oikeastaan sama pätee ekologisuuteen, joka käsitteenä toki on supertärkeä ja jalo itsessään, ja asia jolle onneksi tehdään jo jotain. Pelkäänpä silti, että tuloillaan on n-kappaletta ”mukaekologisia” businesskampanjoita, joissa tuskin nähdään varsinaista muutosta yrityksen varsinaiseen toimintaan. Etenkin tulevat joulutervehdykset – siellä kuulkaas jääkarhut sulaa. Toivottavasti olen väärässä.

Jutun pointti on tämä: yrityksen arvo nousisi, jos se uskaltaisi kohdata ihmiset rehellisesti, vikoineen päivineen. Tuollainen pitkän juoksun ajatus vaan kuuluu menneisyyteen nykypäivän pörssiyhtiöiden keskitiepuurossa, jossa varotaan ihan kaikkea, koko ajan, ja kaikkien kanssa.

Pienissä yrityksissä ei ole varaa olla epärehellinen, mauton, tai muovinen. Voi tulla noutaja aika nopeasti. Tosin liian erottuva tai rohkeakin saa helposti pellen maineen. Kaiketi paras yritys on sellainen kuin paras ihminenkin: oma itsensä mutta avoin, hyväkäytöksinen ja peruskiltti.

Jari, VIIDAKKORUMPU
"lievän suuruuden alarajoilla"

Soititte juuri nyt pahaan aikaan.

Mikä on wc-paperin loppumisen jälkeen toiseksi ärsyttävintä - aivan, puhelinmyynti.

Katkaisin, tai luulin katkaisevani puhelinmyynnin puhelinnumerooni puolisen vuotta sitten. Olikohan sen sittemmin lopetetun median (www.lomake.fi) alla puhelinmarkkinoijien yhteisöllinen guerilla-palvelu, sillä sen jälkeen puhelinmyynti puhelimeeni kymmenkertaistui. Ja mikä ovelinta, soittajilla oli lähes aina ns. normaali gsm-numero, jolloin luulin hänen olevan a) asiakas, b) kaukotuttava tai c) ystävä, ja vastasin aina iloisesti.

No nyt tein prosessin uudelleen soittamalla suoramarkkinointiliiton palvelunumeroon (0600 13 404 ma-pe 8.30-18.00 (0,39 EUR/min+pvm). Kestää kuulemma 1-3 kuukautta että menee kaikista rekkareista läpi, ja kestää kolme vuotta kerrallaan. Jos toimii, niin on paras mainosteko ikinä...tai toiseksi paras: kaikille mainonnan suunnittelijoille ilmaisvinkki: jos suunnittelet jollekin wc-paperin valmistajalle huippukamppista, lätkäise wc-paperipaketin ostajille tuo puhelinnumero kylkeen: "Nyt kuusi rullaa wc-paprua, ja puhelinmyynnin lopetus kaupan päälle"!

Ja valehtelin teille puhelinmyyjät, soititte aina väärään aikaan.

Jari, VIIDAKKORUMPU
"lievän suuruuden alarajoilla"

11. syyskuuta 2007

Syksyn tärpit.

Palatkaamme taas johonkin muuhun kuin virtuaalileikkeihin, nimittäin kuvaan ja musiikkiin. On jo tovi viime vinkeistä, joten ohessa uutta listaa hyvästä:

Eppu Normaali - Syvään Päähän
- On niin Eppua että... mutta rouheata sellaista. Sedäthän jatkaa heilua. Ja ne sanat! Martti Syrjää ei syrjäytetä. Tuntuu jopa oudolta tuntea "suomirokin suuriin setiin" suurta yhteen kuuluvaisuuutta.

Manu Chao - La Radiolina
- Maailman ympäri voi matkata myös näin. Vanha globaalipunkkari laulaa seitsemällä (!) kielellä 21 biisiä, jotka keikuttavat sinut läpi seinien sinne missä perunaa ja punaista tupaa ei näy. Suosittelen muutakin tuotantoa.

M.I.A. - Kala
Tämä intialaisenglantilainen ihmenainen on pakko kokea - seassa on ihan kaikkea ja kaikki. Uusi Madonna ja paljon enemmän. Rankempaa kuin 99% ns. rankasta musiikista.

Louis C.K.
Standupin uusi "se". Puhuu niistä asioista mistä ei puhuta. Vatsa tosin ei kestä sitäkään minkä häpeä sallii.

Wallander - tv-elokuvat
Afrikassa asuvan, kirjailija Henning Mankellin loistavaan dekkarisarjaan perustuvaa BBC-tasoista ruotsalaista tv-tuotantoa. Kyllä suomalaisilla on vielä matkaa. Tulee tosin vain maksukanavalta.

Jari, VIIDAKKORUMPU
"lievän suuruuden alarajoilla"

Miten heittää (taas) vessasta alas miljoonia euroja?

Helposti. Kun palvelu on tätä tasoa:

Soitin eräälle suurelle teleoperaattorille. Syy oli se, että tiloissamme olevan toisen yrityksen lankaliittymälasku tuli Viidakkorummun nimellä meille. Olen nyt samasta syystä soittanut heille jo kolme kertaa, että vaihtaisivat tuon laskun "omistajan". Jonotin tälläkin kertaa sen 32 minuuttia kunnes puhelimessa vastattiin ja reaktio/vastaus oli uskomattoman käsittämätön:

"Voin kyllä vaihtaa tuon omistajan seuraavaan laskuun, mutta siitä tulee 25 euron vaihtomaksu."

Siis he vaativat että sekoitan kirjanpitomme maksamalla toisen yrityksen laskun, ja sen päälle rokottavat meitä roimalla lisälaskulla (nimen vaihto järjestelmiinsä kestää varmaan 12 sekuntia)!!!

Voi niitä tahoja, jotka tätäkin yritystä koettavat markkinoida. Ja ajatelkaas montako samanlaista nyky-Suomesta löytyy? Ei se kuulkaas hirveästi auta markkinoida, jos palvelu on täysin luokatonta kautta linjan.

Maalaisjärkeä anyone?

Jari, VIIDAKKORUMPU
"lievän suuruuden alarajoilla"

4. syyskuuta 2007

1 vuoden jälkeen.

Kuten kaikki aloittelevat yritykset, ensimmäinen vuosi tuli tehtyä vähän kaikkea, vähän kaikille. Luonnollista siinä pelossa, jolleivät työt riitäkään. Nyt elämme vahvasti strategian luomisen aikaa (kuulostaa hienolta kirjoitettuna), eli sitä, mitä oikeasti aiomme olla ja tehdä. Ja luonnollisesti kirjoitamme prosessista julkisesti blogiimme – kuinka trendikästä!

On jo selvää mitä olemme: Viidakkorumpu on pieni yritys joka tekee digitaalista viestintää suurille yrityksille. Jo tuo erottaa meidät 99% muista alan pienyrityksistä. Tästä seuraa myös muodostunut sloganimme: ”lievän suuruuden alarajoilla”.

On erotettavissa neljä pääkohtaa siinä mitä teemme:

1) suunnittelemme monikanavaisia, kohdennettuja digitaalisia kampanjoita, joissa on aina Viidakkorumpu -ominaisuus (eli käytetään useita eri medioita samanaikaisesti, käyttäjätietokantoja hyväksikäyttäen ja koko ajan kampanjaa ”seuraten”)

2) teemme ja hallinnoimme laajoja verkkosivustoja oman Portalmaker – tuotteemme avulla (www.akeryards.com , www.mazda.fi , jne.)

3) suunnittelemme ja teemme omia palvelusivustoja (www.vinkkilä.fi ja www.mainoksiakiitos.fi tulevat loppuvuonna eläväksi)

4) suunnittelemme ja teemme yritysgrafiikkaa sekä mainontaa

Historiaan verrattuna nuo kohdennetut kampanjat ovat selkeästi nyt SE juttu. Peran kanssa turistiin, että tuo johtunee siitä että tuotemerkit, eli brändit ovat ”puuroutuneet eri medioihin ja keskinäisiin sotkuihin”, koska joka vaiheessa pitää olla mahdollisimman kustannustehokas (eli halpa). Tämä johtaa siihen että nyt pyritään erottumaan ”tavalla markkinoida”. Eli juuri nyt on coolia lähestyä ihmistä henkilökohtaisesti: ”Hyvä Johannes, oletko kyllästynyt vadelmapuuroosi aamuisin. Olepa hyvä ja klikkaa itsesi sivuille xxx. Sivuille sisään pääset syöttämällä koodin….jne. jne Muista myös kutsua mukaan parhaat kaverisi niin saat banaa…jne. jne.”

Ja ne mitkä puuttuvat ovat tyystin, ovat yritysesittelyt (ehkä hyvä niin). Nyt tehdään korkeintaan 2 minuutin flashesitys, joka maksaa muutaman tonnin. Vielä viitisen vuotta sitten teimme Orion Pharmalle kaksi vuotta valtavaa DVD:tä, ja hinta taisi olla kuusinumeroinen.

Jeps – jos siis haluat jotain muutakin erottautumiskeinoa kuin seksi, seksismi ja hinta – olehan yhteydessä. Me teemme sitä muuta.

Jari, VIIDAKKORUMPU
”lievän suuruuden alarajoilla”

23. elokuuta 2007

Häikäise ystäväsi Viidakkorumpupaidalla!


Eli nyt on saatavissa kauan odotettu Viidakkorumpupaita, "lievän suuruuden alarajoilla".

Paitaa on saatavissa AAA-luokan puuvillaversiona miehille ja naisille, kahdessa supercoolissa värissä: asfaltti ja vaalean sininen - S-koosta XXXL-kokoon. Hinta naurettavan pieni 25 eur.

Paappa tilausta s-postiosoitteeseen: rumpulainen@gmail.com. Tilauksen kylkeen: Nimi, s-posti, kpl-määrä ja koko. Teemme tilaukset aina vähintään 10 kpl:een erissä.

Koskaan ei ole ollut yhtä helppoa hurmata vastaantulijaa, kaataa vastakkaista sukupuolta ja herättää kateutta. Beat that, Vaatehuoneen Simo!

Jari, VAATELAATIKKORUMPU

22. elokuuta 2007

Vapahtajaa kaivataan.


Hei sinä ulkopositiivinen koululainen tai nuortyöläinen. Viidakkorumpu on saatanallisessa rumputulessa, ja kaipaa apuasi kaikenmoisissa verkkotuotannoissa.

Tarjoamme sinulle ihan vaikka mitä, jos ojennat auttavat kätesi meille aina silloin tällöin – edes etänä. Eli kaipaamme siis 32-44%:sta täysjäsentä, ts. sellaista josta ruotsalaiset maailmanmenestyjäfirmat puhuvat ”extrana”. Työnvääntämisen ohella ehtii siis surfata meressä, baareissa ja kouluissakin.

Vaatimuksia ei ole, toivomuksiakin vain yksi: tunne joku meistä, sillä uskomme kaveruuden voimaan. Sillä mitäs jos auttajaksemme tuleekin joku, joka mädättää koko Manillan talon? Silloin jää monen perheen lainat maksamatta ja miero kutsuu pienempiäkin. Ja toki on selvää että jos mokaat, syömme sinut koneineen päivineen valkosipulihiilloksen kera.

Ja on aina ikihyvä, jos nettisähkösuoramarkinointimainosfirmaan pyrkisi joku joka osaa alan, you know - flassiä, koodia, silmää ja mieltä. Palkkakin on sen verroin kelpo, että kyllä sillä makaronit helposti vaihtaa tortellineihin. Eli mitäs siellä enää neppailet – paappa postia meille niin myydään yhdessä niin **lesti asiakkaittemme tuotteita, sillä siitä he meille maksavat.

Mielellään Wordvapaa hakulomake, josta näkee työn jäljet tuonne: rumpulainen@gmail.com



Jari, VIIDAKKORUMPU
”lievän suuruuden alarajoilla”

Anna unen olla silmässä.

Taas tulee kirjoitettua "ei-töistä", mutta *kele kun ei jaksa vaahdota siitä mitä jo tekee päiväsaikaan.

Tulipa taasen törmättyä yhteen ideaan, josta voi vielä tulla varteenotettava järjestö tänä kiiru-kiirumpi-kiiruin -aikana. Tanskalainen B-samfundet on jo usean tuhannen jäsenen järjestö, joka koettaa antaa tasapuolisuuden ääntä kaikille vuorokausirytmiläisille. Eli kaapista voivat tulla ulos mm. aamu-uniset. Pointti on vahva. Miksi elää samaa rytmiä aikana jolloin monia töitä voi tehdä koska vaan, missä vaan:

- Me elämme yhä niin kuin yhdeksästä viiteen olisi ainut tapa tehdä työtä. Kukonlaulun aikaan heräävien ajatellaan kuuluvan yhteiskunnassa jonkinlaiseen eliittiin siitä huolimatta, että päivän työt hoidetaan usein tietokoneen ääressä ja voidaan tehdä mihin aikaan vain, sanoo Ruotsin B-samfundetia johtava Urban Grotherus.

Varapuheenjohtaja Erika Augustinsson on samaa mieltä.

- Varhain herääminen on jäänne maatalousyhteiskunnasta, jossa oli huolehdittava eläimistä ja toisaalta myös käytettävä hyväksi valoisa päiväaika. Siirtymä maatalousyhteiskunnasta globaaliin tietoyhteiskuntaan, jossa on sähkö ja suhteellisen vähän lehmiä, on ikään kuin jäänyt huomaamatta.

Lainaukset digitodaysta, kiitokset.

Tsemppiä - itse olen tosin jo usein klo 5.10 työn touhussa. Minä taas en pysty enää mihinkään klo 17 jälkeen.

Jari, VIIDAKKORUMPU
"lievän suuruuden alarajoilla"

7. elokuuta 2007

Tuk Tukeista ja elämästä.


















Mainioita kapistuksia nuo Tuk Tukit. Huristelimme taas lomallamme mitä erinäköisimmillä vekottimilla: kromattuja karjapuskureita, 4-piste discovaloja, 22" metallivanteita ja ties mitä. Omistajalleen se on perheen jäsen, koska jokaisella on myös oma nimensä: Ramatzuka 4 ja muita kuninkaallisia alkuperiä.

Ajelemisen lisäksi ostin aiheesta myös hyvän kirjan: Tuk to the Road, jonka kirjoittajat, kaksi kaksvitosta tytteliä englannista, päättivät ajaa erikoisvarustellun pinkin Tuk Tukin Bangkokista Brightoniin. Tytöillä molemmilla oli mielenterveysongelmainen tausta, ja kun saivat itsensä parempaan kuntoon, päättivät tehdä joskus kännissä keksimänsä hurjan reissun. Kirja on todella rentoa luettavaa, ja opettavaista. Ja ennen kaikkea, kerää varoja ja mainosta ko. alan järjestölle: Mindille.

Kyllä me länsimaisen kapitalismikurimuksen parissa tuskailevat olemme väärillä jäljillä, kun mietitään elämisen laatua. Itse aion täst´edes noudattaa Tom Hodgkinsonin neuvoja (erihyvä tämäkin), ja jätän sen vähäisenkin "shoppailemisen" kokonaan, ja toki muistan myös pyöräillä :)

Mutta jotainhan on tehtävä maksaakseen kattonsa ja ruokansa, joten ottakaahan yhteyttä kun haluatte tunkea nettiin lisää tavaraa - sinne kyllä mahtuu ja CO2 -päästötkin ovat olemattomat!

Jari, VIIDAKKORUMPU
"lievän suuruuden alarajoilla"

21. kesäkuuta 2007

Jussi.


Taas tulee aika, jolloin Suomi ajaa, juo, saunoo, soutaa ja hukkuu. Älkää tehkö kaikkea kerralla, vaan naattikaa Juhannuksesta. Oikein mukavaa kesää kaikille Viidakkorummun kavereille. Nähdään elokuun helteillä virtuaalileikeissä!

Lopuksi haluan antaa sanan joutilaisuuden puolestapuhujalle, Tom Hodgkinsonille:

- Älä ahdistu. Elä huolettomasti. Aja polkupyörällä.
Ahdistus on kapitalistisen järjestelmän vallankäyttöä, ja se pitää osata karistaa niskoiltaan.

- Lakkaa kilpailemasta.
Kun ihmiset lopettavat toistensa kanssa kilpailun, he voivat elää sopusoinnussa.

- Lopeta shoppailu.
Mitä vähemmän ihmisillä on tarvetta ostaa, sitä vapaampia he työn ikeestä ovat.

- Lopeta valitus.
Ota vastuu elämästäsi, sillä valitus on vastuun väistämistä.

Jari, VIIDAKKORUMPU
"lievän suuruuden alarajoilla"

31. toukokuuta 2007

1 vuosi.

Ensimmäinen Viidakkorummun vuosi saavuttaa mittansa ensi viikolla. Tuloksellisesti vuosi on mennyt yli kaikkien odotusten.

Listasin merkittäviksi luettavat työt mitä olemme vuoden aikana tehneet, ja joissa olemme olleet mukana: niitä on 32 kappaletta. Luvussa ei ole pikkutyöt mukana. Numero koostuu digitaalisista kampanjoista, -sivustoista, konsepteista ja iskuista. Lisäksi mukana on muutama perinteinen mainoskampanja ja yrityksen graafinen kokonaisuudistus. Se tekee 2,7 kunnon työtä per kuukausi. Neljälle se on liikaa. Se nimittäin kertoo, ettei töitä ole tehty riittävässä aikataulussa. Tulokset kyllä ovat olleet mairittelevia, ja asiakkaat tyytyväisiä, mutta kunnon töitä ei tehdä 7,4 työpäivässä!

Asiaan pitää tarttua rohkeammin nyt tulevana vuonna. Pitää kertoa teille, asiakkaille, että lisäämällä tuotantoaikaa saa esim. paremman idean, ja kaupanpäälisiksi testauksen – ilman että testataan sitä mukaa kun työ edistyy.

Viidakkorummun rooli digimediatuotannoissa on usein ollut olla se hieman takavasemmalla nuhruisessa samettitakissaan seisova hahmo, joka kuitenkin on todennäköisesti vastuussa siitä mitä pulpetissa virheettömänä paasaava hahmo tekee tai kertoo. Ts. olemme olleet suunnittelijana ja usein myös varsinaisen tuotannon tekijänä. Siihenkin pitää olla tyytyväinen, sillä se kertoo, että monet alamme ammattilaiset luottavat ja arvostavat taitojamme.

Itselläni oli tavoite saada muutama kunnon WOM (Word-Of-Mouth/ Viidakkorumpu) –kampanja toteutettua. Siinä onnistuimme puoliksi. Teimme yhden todella kaikki tulokset ylittäneen kampanjan, ja jatkoa seuraa. Kun roolimme kuitenkin on 80% alihankintaa suuremmille, olen huomannut, että monesti ”uuden ja erilaisen” kampanjan esteenä ei olekaan asiakas ja hänen ennakkoluulonsa, vaan myyjän konservatiivisuus ja pelko: ei uskalleta tarjota uutta, koska pelätään ettei asiakas tee enää sitä ”perinteisempääkään”. Ehkä ihan aiheellinenkin pelko -moni ei teekään. Suomi on kuitenkin digi-ideoinnissa jo jäänyt kauas muiden kelkasta. Täällä mennään edelleen insinöörisuperlatiiveilla ja hinnalla. Muualla tunne ja fiilis on nostettu jo usean idean isäksi.

Nyt kuitenkin "största möjliga tystnaden" kaikille kenen töitä saimme suunnitella ja tehdä, sillä klisee on totta: ilman teitä ei olisi meitä. Odotamme innolla jo syksyä (mutta lomailemme silti mieluusti heinäkuun). Kampanjat videoituvat, muuttuvat nerokkaammiksi ja tehokkaammiksi. Asiakkaat oppivat paremmin ostamaan laatua, rohkeampia ideoita ja järkevyyttä. Itse lupaan olla entistä suorapuheisempi ja edelleen ylirehellinen. Jotkut eivät siitä pidä, mutta ketkä pitävät, pitävät suuresti.

Kyllä se siittä, sano Manuki, eik ni?

Jari, VIIDAKKORUMPU

25. toukokuuta 2007

Parhaat palvelut syntyvät "omista tarpeista"

Niin se vaan on. Kuten nyt esim. törmäämäni Netvibes.

Idea on alunperinkin ollut simppeli. Silicon Valleyssä kahdeksan vuotta puurtanut nörttipoitsu halusi "koontisivun" itselleen. Teki sitten Netvibesin, joka levisi hiukka yli vuodessa 80 maahan, ja jolla on 8 miljuunaa käyttäjää - for free. Hattu pois, sano!

Nyt löytyy s-postit, haut, säät, digikuvat, pelit ja pensselit - aloitussivulta. Eli mitämitämitä: kun huomaat jonkun "puutoksen", tee tai käske kavereiden tehdä. Ei haittaa vaikkei se heti myspace olekaan. Business seuraa perässä.

Jari, VIIDAKKORUMPU

23. toukokuuta 2007

HardGore.

Pakko myöntää - mies on "ytimessä". Lukekaa ihmeessä Timen artikkeli, jos maapallo kiinnostaa (Kiitos Jab!).

"I'm trying to say to you, be a part of the change," he told the crowd. "No one else is going to do it. The politicians are paralyzed. The people have to do it for themselves!" He was getting charged up now. "Our democracy hasn't been working very well—that's my opinion. We've made a bunch of serious policy mistakes. But it's way too simple and way too partisan to blame the Bush-Cheney Administration. We've got checks and balances, an independent judiciary, a free press, a Congress—have they all failed us? Have we failed ourselves?"

"I'm working harder than I ever have in my life," he says. "The other day a friend said, 'Why don't you just take a break, Al, and run for President?"

Niinpä. Aika näyttää.

Jari, VIIDAKKORUMPU

22. toukokuuta 2007

Apinamies.


Eri hieno toteutus kampanjasivustoksi. Ja tuli ihka aidon näköinen Viidakkoapinakin ulos kurkkimaan:

http://www.savethemonkeys.net/

Jari, VIIDAKKORUMPU


16. toukokuuta 2007

Olen uskossa

En kiinnittänyt asiaan 100% huomiotani. Kuulin sen käytännöistä, ihastelin sen löytäneiden kiihkoa, ja ajattelin että joskus perehdyn tarkemmin - kun on aikaa.

Nyt on dokumentoitu pikatie. Henrik Ingo kertoo meille kaiken tarpeellisen kirjassaan (ja sivustollaan). Olen uskossa. Tulevaisuus on avoin.

Anna siis hyvän kiertää, äläkä saata meitä kiusaukseen. Mm. Visalla voi antaa kirjoittajalle tippiä jos haluaa. Viidakkorumpu ottaa ideologian vastaan. Hyvää pääsi...helatorstaita (ei kai päivällä väliä kun saa vapaata).

Jari, VIIDAKKORUMPU

15. toukokuuta 2007

Levyjä

DVD-vinkeistä muistin, että levyvinkkejä on tullut markkinoitua kuukausia sitten. Viime aikoina soittimeen ovat juuttuneet mm. seuraavat tuotokset:

Tuomo - My thing
- Suomipoijjaan Soulia isolla ässällä. Ei hävetä yhtään, kun sanon että CurtisMayfieldStevieWonder sentään! Kuunnelkaa nyt ihmeessä kotimaista musiikkia, joka olisi ISO juttu ympäri maailman jos täällä osattaisi viedä musiikkia tehokkaammin ulos maasta. Ainoa miinus tulee ehkä hiukan liiankin hiotusta soundista. Tätä ääntä ja bändin kykyä olisi nauttinut ihan raakanakin. Tuomon OmaTila on täällä.

Mavis Staples - We'll never turn back
- Ja mennään sitten Soulin alkupurolle. Idoli, Ry Cooder, on tuottanut, koonnut bändin, ja soittaa mukana Maviksen uutuudella, jossa kerrataan, että eipä sieltä 60-luvulta olla loppujen lopuksi vielä pitkälle tultu, mitä tulee rasismiin. Jo ekan raidan groove vetää vetreämätöntä (!) varsinaissuomalaista lonkkaa tavan takaa. Maviksen, vaan ei taviksen sivut löytyvät täältä.

MrNorth - Fear & Desire
- Irkkubändi, joka asustaa nyt Nykissä. Jos pitää U2-maisesta musasta, pitää tästä. Uut(u)ukainen älppy on täydellinen, ei huonoa joukossa. Näistä pojista kuulee vielä moni muukin. Tsekkaa.

The Nightwatchman - One man revolution
- RATM:sta ja Audioslavesta tuttu kitaristiaktivisti, Tom Morello, takertui akustiseen, knippasi mikin päälle, ja tekaisi parhaan low-fi albumin sitten Brucen Nebraskan. Barrikadeille polttopullot pullollaan, ja vittuillaan kaikille suuremmille. Juuri näin.

Soulsavers - It's not how far you fall, it's how far you land
- Mr. Mark Lanegan otti ja meni englantilaisten konepopparien mukaan, ja laulaa tällä lätyskällä kahdeksan sen kymmenestä biisistä, ja nostaa bändin keskinkertaisuudesta pimeään Arizonalaiseen hylättyyn taloon, jossa vanha verho heiluu hiljaa ikkunassa kun auki jäänyt lahonnut ovi paukkuu tuulen mukana karmeihin. Karmivaa ihanuutta, taas. Kuunnelkaa kaikki Laneganin omatkin levyt! Sielunpelastajista lisää täällä.

Keep on groovin´

Jari, VIIDAKKORUMPU

DVD vinkkejä

Tulipa mieleeni antaa muutamia yrityksessämme hyväksi todettuja dvd-vinkkejä. Ajatus pamahti mieleeni, kun luin tämän uutisen:

"Tähtien sota- ja Trainspotting -elokuvistakin tuttu skottinäyttelijä Evan McGregor on aloittanut uuden huikean prätkäretken kaverinsa Charlie Boormanin kera. Kolmisen vuotta sitten kaksikko moottoripyöräili Britanniasta Siperian kautta Pohjois-Amerikkaan. Hurjasta reissusta tehtiin tv-dokkari. Tällä kerralla mennään Britanniasta Afrikan eteläkärkeen. Kaksi miestä, kaksi prätkää varusteineen.
Lähtö tapahtui kaikessa hiljaisuudessa lauantaiaamuna, tiedot kertovat."

Eli ken ei ole LONG WAY ROUND -dokkaria nähnyt, nähkää. Linkki sen ostoon tässä.

Charlie Boorman teki hieman sen jälkeen saman oloisen dokkarin omasta Dakar-rallikokemuksestaan (RACE TO DAKAR), joka ei ollut ihan niin hyvä, mutta katsottavaa sekin. Siihen linkki tässä.

Dokkarilinjalla jatketaan. Eräs mielenkiintoisimmista oli GELDOF IN AFRICA, joka valottaa tosi hyvin mitä tuo valtava manner kätkee sisäänsä. Lisäksi "länsimainen idiootti" pääsee dokkarin katsomalla kätevästi eroon tiukasti istuvista stereotypioistaan. Tuo löytyy mm. täältä (Huom! NTSC-versio).

Ehdoton kunkku kuitenkin on uusi BATTLESTAR GALACTICA, josta Suomessakin on kohta nähty 2. tuotantokausi. Sarja pitää kolmannellakin kaudella kutinsa. Suosittelen kaikille hyvän draaman ja seikkailun ystäville, sci-fi -diggailu ei edes pakollista. Kaksi ekaa kautta löytyvät nyt myös cdon.comista.

...ja sitten tietysti koko tuotanto herra "If you don't know him by now..." Ricky Gervaisilta. Erityisesti stand-up -veto Animals. Brilliant!

Jari, VIIDAKKORUMPU



10. toukokuuta 2007

Google ei löydä Googlea

Tietääkö joku miten Googlen Suomen henkilöstöön saa yhteyden? Pitääkö kävellä toimistoon sisälle, koska Google ei löydä itseään? Petri Kokostakin löytyy vain 1294812094109 luisteluartikkelia, ja naamakuva, jossa hällä on hieno kaulahuivi.

Olisi kiva tietää yrityksen ratkaisuista lisää, ja kysellä hintoja, mutta ilmeisesti toimisto ei halua edes palvella perinteisellä tavalla. Intialainen herra Sanjay Purbathani kyllä lupasi automaattisähköpostissaan soittaa minulle ihan kohta - 2kk sitten.

Optimoikaa hakukone.


Jari, VIIDAKKORUMPU

8. toukokuuta 2007

Interaktiivinen markkinointi.

Iso sanapari, johon törmää ja pitääkin törmäillä, mutta tietävätkö alan ulkopuoliset (tai edes alalla olevat) mitä se on - tai mitä se ei ole? Koitan kertoa nyt oman mielipiteeni asiasta. Se perustuu kuultuun, luettuun, koettuun... ja monesti sadateltuun.

Se ei ole: webbisivu, vanhan markkinoinnin korvaaja tai yksittäinen tempaus.

Se on:

- Verkkosivusto, joka elää synkassa muun markkinointisi kanssa, muuttuen lähes päivittäin. Tietysti sivuston muuttumistiheys riippuu alasta, jossa yrityksesi liikkuu.
- Kampanjasivustojen ketju, jotka kytkeytyvät muuhun markkinointiisi ja myyntiin.
- Blogit, joiden luonne on vapaampi kuin yleensä jäykkien business-sivustojen. Vapaampi tyyli tuo asiakkaasi lähemmäs Sinua ja kietoo samanmielisiä sosiaaliseen verkostoon.
- Hakukonemarkkinointi, niin...tänään ei juuri muusta puhutakaan. Sen voi jakaa kahteen osaan: orgaaniseen hakuun, joka näyttää rehellisesti hakutulokset, ja maksettuun hakuun, jonka tulokset näet yleensä hakutuloksien oikealla puolella (esim. Googlessa). Molempiin voi vaikuttaa optimoimalla oma sivustonsa niin että hakurobotit noteeraavat ne. Optimoinnista on kirjoitettu webbi täyteen, joten naputa sana Googlen ja ota selvää.
- Sähköpostimarkkinointi, josta 98,8% on kamalaa (spämmipostit), 1,19% mitäänsanomatonta ja 0,01% kiinnostavaa. Tämän perusjuju on siinä että vastaanottajan pitää ensin pyytää tai antaa lupa lähettää hänelle postia. Miten sen sitten tekee? Tarjoa jotain kiinnostavaa ja/tai konkreettista hyötyä. Huvin ja paskanjauhamisen aika on ohi.
- Artikkelien kirjoittaminen, esim. alan lehtiin, sivustoihin, wikipediaan, jne. Keino, jolla voit saada odottamatonta arvostusta, ja jopa kauppaakin.
- Linkkien vaihtaminen, joka voi suomalaisille olla ylipääsemätöntä. Lähesty arvostamaasi henkilöä/ yritystä, ja ehdota www-linkkien vaihtoa. Mutta: valitse kumppanisi tarkoin, muuten saattaa tulla roppakaupalla vahinkoakin.
- Ja paljon muuta: RSS syötteet, podcastingit, sosiaaliset verkostot, jne, jne.

Näillä kaikilla keinoilla koitat saada keskustelua aikaiseksi asiakkaasi ja/tai kumppaniesi kanssa. Monologien aika on ohi. Perustavoitteita ovat lisäksi brändinrakennus, myynti, asiakaspalvelu, "pöhinän" herättäminen, jne.

Mutta tämä kaikki siis tulee elää perusmarkkinoinnin kanssa symbioosissa. Medioiden sirpaloituessa Sinun on tärkeää ymmärtää mikä on sopiva ja paras kombinaatio omalle yrityksellesi. Uudet mediat ja teknologia avaavat hurjasti (edullisia) mahdollisuuksia tehostaa markkinointia, palvelua ja tiedonjakamista.

Tosin olen sitä mieltä että kaikki ovat rynnänneet ensin perustamaan erilaisia centereitä, joihin voi soittaa ja lähettää sähköpostia, muttei kukaan vastaa. Nimiä mainitsematta mm. Sonera. Eli näissä pitää olla tarkkana. Hyvän teknologisen palvelun takana pitää silti olla ihminen. Aina.

Olkaa interaktiivisia, ainakin töissä.

Jari, VIIDAKKORUMPU


3. toukokuuta 2007

Toinen pappa.

Tämä taas vain sivuaa työtä, mutta roolimallipappa meni "six feet underground" eilen. Hän oli hyvin rakas minulle, ja hautajaisista päätellen monille muillekin. Adressitupsuja ja nenäliinoja riitti.

Syy oli ilmiselvä. Aina oikeasti kiinnostunut mitä kaikille kuului, lempeä ja huumorintajuinen, sekä elämään positiivisesti suhtautuva.

Aika usein tuntuu että tuollaisia on meissä koko ajan vähemmän.

Cheers Martti!

Jari, VIIDAKKORUMPU

23. huhtikuuta 2007

Anna sohvaas!

Erittäin mielenkiintoinen ilmiö: CouchSurfing. Ensikuulemalta sitä vaistomaisesti tarraa tiukemmin kiinni digikamerastaan ja potkii läppäriä komeroon piiloon, mutta annapas olla - kysymys on globalisuuden parhaasta ominaisuudesta, luottamuksesta tuntemattomaan.

Couchsurfing on siis lyhyesti makuupaikan tarjoamista sitä tarvitsevalle matkaajalle. Reino-Erkki Kajaanista tai Uzmuzghkyggy Udmurtiasta - sohvalleni mars. He ketkä moista ovat harrastaneet, kertovat, että kaveruuksia syntyy eikä huonoja kokemuksia ole ollut. Tiedothan löytyvät verkosta (mikäli ne ovat aidot).

Pitänee kokeilla.

Jari, VIIDAKKORUMPU

22. huhtikuuta 2007

Muistutus elämästä.

Täällä digitaalisuuden sydämessä ei aina huomaa elämää. Onneksi se aina välillä nousee nuo Manillan portaat tänne toimistoomme, avaa puhkuen oven, ja puhaltaa suolaista sekä makeaa korviemme väliin.

Seuraavan yhdeksän päivän sisään allekirjoittanut käy läpi:

- Isoisäni hautajaiset
- "Veli" Peran toisen lapsen syntymäilon
- Kaverimme Paven ja Tarjan häät
- Työväen juhlan
- Pappani, ja roolimallini hautajaiset

Eilen, ensimmäisten (mukavien) hautajaisten jälkeen jäin pohtimaan asioita hyvän ystäväni, Bushmillssin kanssa.

Isoisäni oli ammatiltaan rovasti, ja perusti kokonaisen ammattikunnan Suomeen. Hänen aloitteestaan perustettiin, ja hänen uransa oli perheneuvonta, jota harjoitetaan ev.lut. kirkon toimesta tänäänkin yhä kiihtyvällä tahdilla. Hän itse oli nöyrä, pihi, auttavainen ja vaatimattomuuden perikuva - esikuvansa jalanjäljissä siis. Lisäksi hän korjasi papinkaavussaan tielle jääneiden autoja, kun sellaisiin törmäsi matkoillaan ja käännytti ev.lut. pappivormussa ortodoksilapsia Karjalassa sota-aikaan heidän omaan uskoonsa.

Me (Viidakkorumpu) teemme virtuaalisia töitä, jotka liian nopeasti kyhätty kiintolevy kykenee pyyhkimään samaan paikkaan, missä ovat kammat, sytkärit, sukat, ja GWS-pullonavaajat.

Pistää miettimään. Ainoa mitä voimme virtuaaliammatissamme tehdä, on omia palveluita, jotka oikeasti voivat edes hieman auttaa meitä maallisella (tai virtuaalisella vaelluksellamme). Ensimmäinen avautuu kesän kuluessa.

Cheers Paavo!

Jari, VIIDAKKORUMPU

17. huhtikuuta 2007

Uusii tuulii.

Tällaisia on viime aikoina löytynyt:

http://jaiku.com/

- aika hauska ja aika myös näyttää onko tuosta mihinkä...hyvä Suomi anyway.

http://twitter.com/

- saman palvelun kansainvälinen veli.

Mutta ihan kunkku on MrNorth, tosin se on uusi, hyvä irkkuyhtye, joka nyt asustaa New Yorkissa.

http://www.mrnorthmusic.com/

Ja Jaiku töihi takas!

Jari, VIIDAKKORUMPU

11. huhtikuuta 2007

Kumppanuudesta.

Sellaisen havainnon olemme tehneet että avoin kumppanuus nostaa taas uudelleen päätään. Ehkä puhdas alihankintamalli ei pidemmän päälle toimi isännän eikä rengin mielestä, sillä nyt on kysyntää mallille jossa esim. mainostoimisto hakee suoraan digiosaajaa tasavertaisena rinnalleen.

Jotkut mainostoimistot ovat vuosien saatossa palkanneet itselleen omia digiosaajia, ja se tekee tasavertaisen kumppanuuden digiyrityksen kanssa heti mutkikkaammaksi - kumppania käytetään yleensä vain silloin kun ei itse ehditä millään. Tilanne on lähtökohdaltaan absurdi, koska tällöin aikataulu on mahdoton hinnan ollessa silti "normaali". Vähitellen molemmat saattavat pettyä ja suhde voi kuihtua.

Itse olemme koittaneet tuoda kumppaneillemme ja isännillemme varovasti esiin hinnoittelumallia, jossa nopeus (urakointi) maksaa. Eli jos venymme ja painamme kaasu tanassa, hinta on suurempi verrattuna hyvin briefattuun normituotantoon - ja aikatauluun. Tällöin toivon mukaan kaikki oppivat antamaan työrauhan, aina asiakkaasta lähtien.

Kylä se o niin jotta: Joka tasolla pitää tehdä oma osansa kunnolla. Vain tällöin asiakkaalle tehtävä tuotanto onnistuu, sillä jos jossakin tuotantoketjun osassa joudutaan venymään, tai tekemään työ liian vähillä tiedoilla, koko tuotanto menee perseelleen. Ja soittaako asiakas sen jälkeen uudelleen?

Jari, VIIDAKKORUMPU

28. maaliskuuta 2007

Thaimaan ihmiset.

Oltiin vaimon kanssa reissaamassa Eteläisessä Thaimaassa parisen viikkoa. Ei ollunna ensikerta, vaan silti aina hämmästyn kun palloltamme löytyy nauravia, mukavia ja sydämellisiä ihmisiä. Niitä Thaimaassa riittää. Tosin myös yhä enemmän skandinaaveja.

Oikeastaan suomalaiset (lukuunottamatta Jyväskyläläisiä) ovat thaimaalaisten negatiiveja. Mutrunaamoja, jotka ovat nujertuneet liian kapean arjen alla: töitä, töitä, töitä. Mielissä on kokeilu, jossa voisi kokeilla hetkeksi elämämistä juuri esim. Thaimaassa. Pitää kaivella hieman kovaa faktaa (ja rahaa) lisää ennen sitä. Sää tosin arveluttaa. Esim. Thaimaassa sää on kylmimmillään n. 28-30 asteinen. Ainoa ero on sade- ja kuivakausi. Sadekautena sataa tunnin, paistaa kaksi, kunnes taas sataa. Kuivana kautena ei sada. Kestääkö iso pohjoisjörtti moista ilman sulamista?

Vinkkinä muille jotka ovat kiinnostuneita ko. suunnasta: ostakaa Finnairilta lentolippu, mutta valitkaa lähtöpaikaksi Tallinnan kenttä - hinta tulee tonnin alas kahdelta ihmiseltä!

Oh well, takaisin tekemään elämys-sisältöjä sisältötyhjiöön. Hip ja hei!

Jari, VIIDAKKORUMPU

9. maaliskuuta 2007

Vaalivalitusta.

Kiukuksi panee:

- mainonta
- tyhjät sanat ja mielipiteet
- kansalaisten aliarviointi
- "lupaukset"
- mutta eniten:

TV:n "vaalitentit", eli siis tuskapenkki katsojalle. Eritoten TV1:n puolella. Herrat Jyrki Richt ja Ari Korvola pitävät huolen siitä, että a) kaikilla on kiusaantunut olo b) inkvisitiorumputuleen ei pääse vastaamaan. Ihan täyttä tuskaa koko tunti, ja tuota formaattia saa seurata vuodesta toiseen.

Toinen huono puoli ovat nämä ns. pääministerinvaalit. Mediako sen sellaiseksi vääntää? Uskallan uskoa ettei 98% kansasta käsittele eduskuntavaaleja pääministerivaaleina. Olisi erimukavaa jos muut kuin puolueiden puheenjohtajat pääsisivät esiin, ja vielä kivempaa jos pienetkin puolueet saisivat media-aikaa. Ei millään jaksa kuunnella pj:n vastauksia jotka eivät vastaa mihinkään.

Ylen laajat keskustelutilaisuudet toimivat jo paremmin, koska tunnelma on heti vapaampi, ja mukana on "kansan edustajia", eli tavallisia ammatinharjoittajia, äitejä, isiä, lapsia, nuoria. Näkökulmaspektri (!) on tarpeeksi laaja.

Samoin Hesarille pisteet nuorten vaalisivusta, jossa pj:t pitävät puheen nuorille, ja he kommentoivat ja antavat pointseja "lämpömittariin". Tiedoksi: Tarja Cronberg taitaa olla ainoa plussa-asteikolle päässyt ;)

No jotain hyvää sentään, katsokaa Greenpeacen vaalimainos.


Eiku äänestämään.

Jari, VIIDAKKORUMPU

28. helmikuuta 2007

Kohdennettu mainonta + ohi ja yli ampuva myynti

Kohdennettu mainonta on termipari josta nyt alallamme kohkataan. Valitettavaa silti ettei a) se vielä toimi ja b) kamppiksiin ei käytetä järkeä, vaikka "jotkut" kohdennustiedot saataisiinkin rekisteristä. Itselleni on nyt viikon sisään tullut:

a) omistamani automerkin lähettämä mainos, jossa kaupattiin autoa joka minulla jo on
b) tilaamani sanomalehden tilausmainos, jonka tilaaja olen pitkään ollut
c) neljä puhelinmyyntisoittoa, joista kolmessa kaupattiin ihan päin persettä (Ase&Erä -lehti, varmaan kun olen mies --- Vene-lehti, kun en suostunut tilaamaan Ase&Erää, jne.)

Suomeenkin on syntynyt muutamia rekisteritietojen analysointiin keskittynyttä yritystä jotka käsittääkseni menestyvät pirun hyvin. He segmentoivat meidät kuluttajat tietojemme perusteella lokeroihin, tyyliin "keskituloinen lapseton pariskunta".

Mietipäs hetki mitä vaihtoehtoja tuollainen yksi lokero voi pitää sisällään...

On se tietysti alku että edes jotain karsintaa tapahtuu, mutta suuressa maailmassa esim. verkkokauppa Amazon osaa jo kaupata melko hyvin aikaisempien ostotietojen perusteella. Ehkä juuri nuo aikaisemmat ostotiedot olisivat täsmällisempi mittari mainonnan alustaksi? 2 krt viikossa tandoorikanaa mässyttävä, iPod-sukkia tilaava, 3 pulloa viikossa punaviiniä juova, H&M:n vaatteita käyttävä ja kuntosalilla käyvä lapseton pariskunta tilaa mielummin Image-lehden kuin Ase&Erän.

Itse olen ainakin sen verran kiireinen että olen saanut aivottomasta puhelinterrorista tarpeekseni. Olen valmis toimivan kohdennetun mainonnan uhrilampaaksi, mutten muuten. Tuolla voit irtisanoutua mm. puhelinmainonnasta, jos olet samanlainen.

Jari, VIIDAKKORUMPU


22. helmikuuta 2007

Vaikea matka muutti

Heihei. Jatkan siis matkaa omassa tarinablogissa, täällä kirjoitan sitten ehkä vaan muuta löpinää jos kirjoitan. Tämä blogi meni tarinasta tukkoon ja tarinatbitit parkuivat muuttoa omaan taloon. Heihei.


rani, VIIDAKKORUMPU

14. helmikuuta 2007

Omatunto vs. Matkailu

Juu, vaimon kanssa tykätään reissata. Jopa niin paljon, että lapsetkin ovat jääneet matkailun jalkoihin (siis heitä ei meidän jaloissa ole).

Nyt, ympäristö- ja muun valaistumisen aikana olen salaa paheksunut mm. lentomatkailustamme kertynyttä CO2:n määrää. Onneksi on joku muukin, sillä nyt löytyy omantunnon puhdistaja:

http://www.carbonneutral.com/cncalculators/householdcalculatorshop.asp

Siellä voi nopeasti laskea paitsi lentomatkustuksen, myös oman huushollin, autoilun, jne. saastuttamisen aiheuttaman omantunnon tuskan määrän puntina, ja lahjoittaa sen ko. asiaa auttavaan tarkoitukseen. Esim. matkamme Thaimaahan tuottaa 3,6 tonnia (!!!) hiilidioksidia. Siitä tuskasta voin maksaa uusien energiamuotojen kehitykseen 34 puntaa, projektityöntekijöille 30 puntaa, tai yhteistilille 26 puntaa. Teinpä sen. Teepä sinäkin.

Jari, VIIDAKKORUMPU

8. helmikuuta 2007

(Minun) aivoille ja sielulle sopivaa.

Joskus harvoin törmää "samanlaiseen". Itse törmäilen häneen usein musiikkikappaleen esittäjässä tai sanoituksissa, dokumenttielokuvien kaduilla ja nojatuoleissa tai lehden sivuilla. Harvoin blogeissa. Nyt sekin on tehty. Lukekaa Insanon Marko Kulmalaa, minulle se ainakin sopii: http://www.insano.fi/articles/page/1

Ai niin, eihän Suomessa saa toista kehua. Menkööt tämän kerran.

Asiaan. Olemme nyt puskeneet osaamistamme "markkinoille" tasan puoli vuotta. Rahaa ei ole paljoa, ja ylijäävästä Suomen nerokas "yrittäjätuki" syö suuren haukun. Mutta silti: työ ei ole enää työtä.

Tulemme aamulla töihin kuten ennenkin, tunnollisina jo klo 7.00-8.00. Mutta on kuin tekisi olohuoneessaan. Ilmassa ei ole niin paljoa sähköä.

Saatan heittäytyä sohvalle. Tiskata. Lukea blogeja. Aivo tykkää kun saa kölliä. Silti teemme paljon ja lujaa, mutta aivo lepää. Merkillistä. On siis eroa jos neljä tuttua istuu samassa tilassa, kuin 46 työkaveria avotilassa. Joku tuo suureempaan määrään jäykkyyttä, pakkoa ja velvoitusta. Mikä se joku on? Täytyy näyttää toiselle, varmaan. Pelko siis.

Suuri mies ja oiva ajattelija, megaidolini, Johan Galtung on sanonut vinon pinon viisaita, mutta suurin on se, että kaikki lähtee kahden ihmisen kohtaamisesta: avioliitot, ystävyydet, sählyporukat, maitokauppa, ajatus 32 km pitkästä tunnelista vuoren läpi, kylät, kaupungit, valtiot. Ja toisella puolen ihastus, rakkaus, kina, sodat, sinappikaasumäärä jolla tappaa kuusi planeettaa, ja vetypommi. Kahdesta ihmisestä.

Lisää Galtungista: http://en.wikipedia.org/wiki/Johan_Galtung

Jari, VIIDAKKORUMPU

7. helmikuuta 2007

UusiVanhanen

Koska on Susan aika iskeä uusivanhanen?

Pyydämme kaikki mukaan adressiin, jossa pyydetään lopettamaan Susan...anteeksi, lopettamaan tuo ruikutus. Allekirjoittakaa: http://www.adressit.com/olehiljaasusankuronen ja tehkää päivän hyvä teko. Jeesus mikä muija!

Jari, VIIDAKKORUMPU

6. helmikuuta 2007

Kävijöiden äskeisyys.

Och hej vaan.

Testailin juuri Googlen ilmaista Analytics -statistiikkaohjelmaa. Hyvä on. Sieltä näkee mm. blogiamme lukevien kävijöiden äskeisyyden. Analyticsin löydät tuolta: http://www.google.com/analytics/

Mut kiire on yrittäjän muusa - pitää männä!

Jari, VIIDAKKORUMPU

28. tammikuuta 2007

Nautintoja.

Mikään ei vedä vertoja pimeän sunnuntaiaamun Hesarin lukemiselle. Vain minä, kahvikuppi, lehden päällä kierivä Nasu-kissa, 14 sivua Uutisia, 14 sivua Kulttuuria, 14 sivua Sunnuntai-asiaa, 24 sivua Asunto-asiaa ja 34 sivua Talous-asiaa. Siinähän se yhteiskuntamme tärkeysjärjestys on suoraan suhdelukuina.

Jari, VIIDAKKORUMPU

P.S Ja Ollilan Jormalle sanoisin, että hienoa kun nostat ympäristöasiat "uskottavien johtajien huulille", mutta en silti malta olla ajattelematta Al Gorea. Olisitko sinä Suomen Al Gore?

20. tammikuuta 2007

Ehdoton totuus, nro1.

Kiistattomia totuuksia ei ole montaa. Tässä yksi. On aina parempi olla tyylitajuisesti epäammattimainen, kuin tyylittömästi ammattimainen. Hyvää lauantaipäivää.

Jari, VIIDAKKORUMPU

19. tammikuuta 2007

We are what we do

Eli myö ollaa mitä tehhää. Pera paiskasi kirjan luettavaksi: Change the world for a fiver. Olipa helppoa lukea, mutta niiiin vaikeaa täyttää toteen. Opus on värikäs, vähätekstinen ja sympaattinen tapa muistuttaa, ja kertoa itselleen pieniä asioita joita koko ajan tekee väärin. Kun ne tekee oikein säästää pari neliökilometriä metsää, uima-altaallisen vettä/kk:ssa ja aiheuttaa yleistä iloa jne.

Tässä kohtaa on helppo panna päälle Suomiasenne: "Niin, villapaidat päälle, typerä virne nassulle, sandaalit konttiin, kukkia korviin ja runoja laskemaan Samppiksenmäelle - elämä on ihqua". Vois se kai olla. Käykäähän kurkkaamassa: www.wearewhatwedo.org ja päättäkää itse tehdä, tai olla tekemättä.

Jari, VIIDAKKORUMPU

18. tammikuuta 2007

Maailman ensimmäinen mun blogi

Jari sanoi että ei tässä mitään editoida vaan kirjoitetaan mitä mieleen tulee, noin niinkuin vapaasti assosioimalla. Minun täytyy nyt heti tunnustaa, että tämä teksti on kirjoitettu ensin tekstieditorilla.

Wikipedian mukaan blogeja oli 60 miljoonaa viime marraskuussa. Meitä nahka-apinoita on nyt maapallolla noin 6,5 miljardia, joten noin joka sadas kirjoittaa blogia.
Blogi on siis jonkilainen päiväkirja. Sellaista en ole ikänä kirjoittanut, ja tämä jo aiheuttaa valtavia paineita. Mitä jos minulla ei ole mitään sanottavaa ja koko maailma nauraa päin naamaa? Ja jos löydän jotain sanottavaa niin joku on varmasti jossain blogissa sanonut saman paremmin, 60 miljoona on sellainen tilastollinen tosiasia, jota vastaan on aivan turha alkaa mitään.

Joten taidan alkaa kirjoittaa tarinaa, sitä ei kukaan ainakaan sanasta sanaan ole sitten sanonut. Luin juuri viimeisestä Tiede-lehdestä Esko Valtaojan artikkelin “1000 vuotta avaruutta, tähtiin oli luultua pitempi tie”. Sijoitanpa tarinan Valtaojan aikajanalle vuoteen 2234.


nimi: Vaikea matka
osa 1: 18.1.2234: Lähestytään Kuuta ja jarrutetaan lujaa


Viides Omenakauppias Miehisempi laski uutta jarrutusta taas. Hän laski että neljännesgeen lisäyksellä voisi aloittaa jarrutuksen päivää myöhemmin, mutta laskurisolut varoittivat että laivan runko saattaa silloin olla rasitusrajojen partaalla. Viides ei kuitenkaan millään olisi vielä halunnut aloittaa painovoimaa, se sotkisi pelimaailman aistimukset ainakin tasapainon osalta, itse asiassa pelaaminen olisi syytä lopettaa koko jarrutuksen ajaksi. Laivalla ei ollut muita ihmisiä, laiva oli hänen, päätös oli hänen. Ja rahtifirma, jonka omenoita hän kuljetti, olisi vain tyytyväinen tavarantoimituksen nopeutumiseen. Kaikilla olisi siis kivempaa, vain neljännesgeen hinnalla.

Viides antoi laskusolujen hoitaa jarrutustiedot laivalle. Laiva (jonka nimi muuten oli tietenkin Omena V) ja solut valittelivat vielä Viidesin aiheuttamaa rasitusta, mutta eivät kuitenkaan ehdottomasti kieltäneet, joten Viides palasi takaisin peliin. Päivässä tappelus saataisiin hurmeiseen päätökseensä, ja jäisipä aikaa juhlintaankin.

Jatkuu (joskus)...

rani, VIIDAKKORUMPU